Erilaiset kulttuurit http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/155254/all Mon, 14 Jan 2019 18:52:58 +0200 fi Pakolaiset voisi ohjata kulttuuripiirinsä alueelle http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267589-pakolaiset-voisi-ohjata-kulttuuripiirinsa-alueelle <p>Vieraista kulttuuripiireistä tulevat pakolaispaikkaa hakevat aiheuttavat monia kulttuurillisia ja etnisiä jännitteitä tullessaan kaukaa heille vieraaseen Suomeen. On toissijaista, johtuvatko jännitteet ja ongelmat suomalaisista vai tulijoista, tärkeintä olisi tunnustaa että tälläisiä jännitteitä ja ongelmia syntyy ihmisten vaihtaessa kotimaataan liian kauaksi, pois omasta kulttuuripiiristään.<br /><br />Jos hätää kärsivä pakolaispaikkaa hakeva ihminen pysyisi oman löyhän kulttuuripiirinsä alueella, etniset ja kulttuuriset jännitteet eivät kasvaisi yhtä paljon. Globaali maailma voitaisiin jakaa kulttuuripiireittäin Pohjois-Amerikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, laajennettuun Lähi-Itään, Eurooppaan (m.l. Venäjä), Itä-Aasiaan ja eteläiseen Aasiaan.<br /><br />Pakolaispaikkaa hakevat tulisi ohjata läheisiin valtioihinsa, omien kulttuuripiiriensä sisälle. Näin esimerkiksi Somaliasta väliaikaista suojelua tarvitseva voitaisiin ohjata Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan esimerkiksi Namibiaan, Syyriasta väliaikaista suojelua tarvitseva voitaisiin ohjata Lähi-Itään, esimerkiksi Saudi-Arabiaan, Ukrainasta väliaikaista suojelua tarvitseva voitaisiin ohjata Eurooppaan, esimerkiksi Suomeen; ja niin edelleen.<br /><br />Tämä olisi globaalisti sovellettavissa oleva periaate, jota jokainen valtio voisi noudattaa muiden valtioiden siitä kärsimättä.<br /><br />Jos tarpeeksi usea kansanedustaja innostuisi tästä asiasta, Suomi voisi alkaa ajamaan tätä ideaa aloitteena läpi EU:ssa ja YK:ssa.<br /><br />(Kirjoitus julkaistu lyhennettynä sanomalehti Karjalaisessa 14.1. 2019)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vieraista kulttuuripiireistä tulevat pakolaispaikkaa hakevat aiheuttavat monia kulttuurillisia ja etnisiä jännitteitä tullessaan kaukaa heille vieraaseen Suomeen. On toissijaista, johtuvatko jännitteet ja ongelmat suomalaisista vai tulijoista, tärkeintä olisi tunnustaa että tälläisiä jännitteitä ja ongelmia syntyy ihmisten vaihtaessa kotimaataan liian kauaksi, pois omasta kulttuuripiiristään.

Jos hätää kärsivä pakolaispaikkaa hakeva ihminen pysyisi oman löyhän kulttuuripiirinsä alueella, etniset ja kulttuuriset jännitteet eivät kasvaisi yhtä paljon. Globaali maailma voitaisiin jakaa kulttuuripiireittäin Pohjois-Amerikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, laajennettuun Lähi-Itään, Eurooppaan (m.l. Venäjä), Itä-Aasiaan ja eteläiseen Aasiaan.

Pakolaispaikkaa hakevat tulisi ohjata läheisiin valtioihinsa, omien kulttuuripiiriensä sisälle. Näin esimerkiksi Somaliasta väliaikaista suojelua tarvitseva voitaisiin ohjata Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan esimerkiksi Namibiaan, Syyriasta väliaikaista suojelua tarvitseva voitaisiin ohjata Lähi-Itään, esimerkiksi Saudi-Arabiaan, Ukrainasta väliaikaista suojelua tarvitseva voitaisiin ohjata Eurooppaan, esimerkiksi Suomeen; ja niin edelleen.

Tämä olisi globaalisti sovellettavissa oleva periaate, jota jokainen valtio voisi noudattaa muiden valtioiden siitä kärsimättä.

Jos tarpeeksi usea kansanedustaja innostuisi tästä asiasta, Suomi voisi alkaa ajamaan tätä ideaa aloitteena läpi EU:ssa ja YK:ssa.

(Kirjoitus julkaistu lyhennettynä sanomalehti Karjalaisessa 14.1. 2019)

]]>
2 http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267589-pakolaiset-voisi-ohjata-kulttuuripiirinsa-alueelle#comments Erilaiset kulttuurit Etninen konflikti Hallitsematon maahanmuutto Pakolaisuus Mon, 14 Jan 2019 16:52:58 +0000 Touko Kivi http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267589-pakolaiset-voisi-ohjata-kulttuuripiirinsa-alueelle
Suomi rakas, sinun kulttuurisi on arvokas! http://saratuisku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265325-suomi-rakas-sinun-kulttuurisi-on-arvokas <p>Olet jo toisella vuosisadalla itsenäisyydessäsi. Kiitos, kun olen saanut kasvaa ja asua näin hienossa maassa. Olen saanut ponnistaa hyvältä ja vakaalta pohjalta elämääni. Vaikka myrskyjä on matkallani ollutkin, sinä olet seisonut tolpillasi ja vakaana. Sinullakin on omat, vielä suuremmat myrskysi ollut. Miten upeaa että sinä ja menneet sukupolvet niistä selviydyitte!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olen erityisen kiitollinen vapaudesta olla oma itseni. Siitä, että saan ilmaista mielipiteeni ja hoitaa yhteisiä asioita erilaisissa luottamustoimissa. Suomessa naiset ja miehet ovat saaneet rakentaa yhteistä kotimaatamme tasa-arvoisina. Tämä ei olisi niin kaunis maa, mikäli puolet kansalaisista olisi vähempiarvoisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen kiitollinen koulutuksesta. Kouluaikojen ihanista opettajista, joista moni oli hyviä ja muutama vähän vähemmän hyvä. Olen onnellinen, että saan toimia nyt itse tuossa roolissa ja tehdä parhaani lasten sivistyksen eteen. Suomalaisia opettajia tullaan nyt katsomaan Aasiasta saakka. Toivon, rakas Suomi, että pidät huolta opettajistasi, jotka kasvattavat tulevaisuutta ja luovat sivistykselle pohjaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen kiitollinen, että saan olla äiti Suomessa. Olin paitsi onnellinen, myös tyytyväinen opiskelijaäiti lasten syntyessä, ja osasin arvostaa minimiäitiyspäivärahaa, äitiyspakkausta ja ilmaista neuvolaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kiitos Suomi niin monesta hyvästä, mitä lapsilleni annat. Esimerkiksi jokapäiväinen kouluruoka on harvinaisuus, jota emme osaa arvostaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Voi kun emme antaisi omaamme pois, emmekä vähättelisi tai häpeäisi omaa kulttuuriamme. Toivon, että jatkossakin siniristilippu liehuu, suvivirsi soi, jokamiehen oikeudet säilytetään, vesi on yhteinen omaisuutemme, kaikki saavat pukeutua kuten haluavat, lapset voivat turvallisesti kävellä kouluun, kenenkään ei tarvitse pelätä kadulla, suomen kieli säilyy yhtä kauniina ja elinvoimaisena kuin nyt, luonto voimavaramme ja menneiden sukupolvien työ on arjessakin ylpeydenaihe.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi, me osaamme suojella sinua. Minä osaltani aion sen tehdä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olet jo toisella vuosisadalla itsenäisyydessäsi. Kiitos, kun olen saanut kasvaa ja asua näin hienossa maassa. Olen saanut ponnistaa hyvältä ja vakaalta pohjalta elämääni. Vaikka myrskyjä on matkallani ollutkin, sinä olet seisonut tolpillasi ja vakaana. Sinullakin on omat, vielä suuremmat myrskysi ollut. Miten upeaa että sinä ja menneet sukupolvet niistä selviydyitte!

 

 

Olen erityisen kiitollinen vapaudesta olla oma itseni. Siitä, että saan ilmaista mielipiteeni ja hoitaa yhteisiä asioita erilaisissa luottamustoimissa. Suomessa naiset ja miehet ovat saaneet rakentaa yhteistä kotimaatamme tasa-arvoisina. Tämä ei olisi niin kaunis maa, mikäli puolet kansalaisista olisi vähempiarvoisia.

 

Olen kiitollinen koulutuksesta. Kouluaikojen ihanista opettajista, joista moni oli hyviä ja muutama vähän vähemmän hyvä. Olen onnellinen, että saan toimia nyt itse tuossa roolissa ja tehdä parhaani lasten sivistyksen eteen. Suomalaisia opettajia tullaan nyt katsomaan Aasiasta saakka. Toivon, rakas Suomi, että pidät huolta opettajistasi, jotka kasvattavat tulevaisuutta ja luovat sivistykselle pohjaa.

 

Olen kiitollinen, että saan olla äiti Suomessa. Olin paitsi onnellinen, myös tyytyväinen opiskelijaäiti lasten syntyessä, ja osasin arvostaa minimiäitiyspäivärahaa, äitiyspakkausta ja ilmaista neuvolaa.

 

Kiitos Suomi niin monesta hyvästä, mitä lapsilleni annat. Esimerkiksi jokapäiväinen kouluruoka on harvinaisuus, jota emme osaa arvostaa.

 

Voi kun emme antaisi omaamme pois, emmekä vähättelisi tai häpeäisi omaa kulttuuriamme. Toivon, että jatkossakin siniristilippu liehuu, suvivirsi soi, jokamiehen oikeudet säilytetään, vesi on yhteinen omaisuutemme, kaikki saavat pukeutua kuten haluavat, lapset voivat turvallisesti kävellä kouluun, kenenkään ei tarvitse pelätä kadulla, suomen kieli säilyy yhtä kauniina ja elinvoimaisena kuin nyt, luonto voimavaramme ja menneiden sukupolvien työ on arjessakin ylpeydenaihe.

 

Suomi, me osaamme suojella sinua. Minä osaltani aion sen tehdä.

 

]]>
2 http://saratuisku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265325-suomi-rakas-sinun-kulttuurisi-on-arvokas#comments Erilaiset kulttuurit Itsenäinen Suomi Koulutus Sananvapaus Tasaarvo Thu, 06 Dec 2018 08:01:42 +0000 Sara Tuisku http://saratuisku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265325-suomi-rakas-sinun-kulttuurisi-on-arvokas
Suomi rakas, sinun kulttuurisi on arvokas! http://saratuisku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265324-suomi-rakas-sinun-kulttuurisi-on-arvokas <p>Olet jo toisella vuosisadalla itsenäisyydessäsi. Kiitos, kun olen saanut kasvaa ja asua näin hienossa maassa. Olen saanut ponnistaa hyvältä ja vakaalta pohjalta elämääni. Vaikka myrskyjä on matkallani ollutkin, sinä olet seisonut tolpillasi ja vakaana. Sinullakin on omat, vielä suuremmat myrskysi ollut. Miten upeaa että sinä ja menneet sukupolvet niistä selviydyitte!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olen erityisen kiitollinen vapaudesta olla oma itseni. Siitä, että saan ilmaista mielipiteeni ja hoitaa yhteisiä asioita erilaisissa luottamustoimissa. Suomessa naiset ja miehet ovat saaneet rakentaa yhteistä kotimaatamme tasa-arvoisina. Tämä ei olisi niin kaunis maa, mikäli puolet kansalaisista olisi vähempiarvoisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen kiitollinen koulutuksesta. Kouluaikojen ihanista opettajista, joista moni oli hyviä ja muutama vähän vähemmän hyvä. Olen onnellinen, että saan toimia nyt itse tuossa roolissa ja tehdä parhaani lasten sivistyksen eteen. Suomalaisia opettajia tullaan nyt katsomaan Aasiasta saakka. Toivon, rakas Suomi, että pidät huolta opettajistasi, jotka kasvattavat tulevaisuutta ja luovat sivistykselle pohjaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen kiitollinen, että saan olla äiti Suomessa. Olin paitsi onnellinen, myös tyytyväinen opiskelijaäiti lasten syntyessä, ja osasin arvostaa minimiäitiyspäivärahaa, äitiyspakkausta ja ilmaista neuvolaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kiitos Suomi niin monesta hyvästä, mitä lapsilleni annat. Esimerkiksi jokapäiväinen kouluruoka on harvinaisuus, jota emme osaa arvostaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Voi kun emme antaisi omaamme pois, emmekä vähättelisi tai häpeäisi omaa kulttuuriamme. Toivon, että jatkossakin siniristilippu liehuu, suvivirsi soi, jokamiehen oikeudet säilytetään, vesi on yhteinen omaisuutemme, kaikki saavat pukeutua kuten haluavat, lapset voivat turvallisesti kävellä kouluun, kenenkään ei tarvitse pelätä kadulla, suomen kieli säilyy yhtä kauniina ja elinvoimaisena kuin nyt, luonto voimavaramme ja menneiden sukupolvien työ on arjessakin ylpeydenaihe.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi, me osaamme suojella sinua. Minä osaltani aion sen tehdä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olet jo toisella vuosisadalla itsenäisyydessäsi. Kiitos, kun olen saanut kasvaa ja asua näin hienossa maassa. Olen saanut ponnistaa hyvältä ja vakaalta pohjalta elämääni. Vaikka myrskyjä on matkallani ollutkin, sinä olet seisonut tolpillasi ja vakaana. Sinullakin on omat, vielä suuremmat myrskysi ollut. Miten upeaa että sinä ja menneet sukupolvet niistä selviydyitte!

 

 

Olen erityisen kiitollinen vapaudesta olla oma itseni. Siitä, että saan ilmaista mielipiteeni ja hoitaa yhteisiä asioita erilaisissa luottamustoimissa. Suomessa naiset ja miehet ovat saaneet rakentaa yhteistä kotimaatamme tasa-arvoisina. Tämä ei olisi niin kaunis maa, mikäli puolet kansalaisista olisi vähempiarvoisia.

 

Olen kiitollinen koulutuksesta. Kouluaikojen ihanista opettajista, joista moni oli hyviä ja muutama vähän vähemmän hyvä. Olen onnellinen, että saan toimia nyt itse tuossa roolissa ja tehdä parhaani lasten sivistyksen eteen. Suomalaisia opettajia tullaan nyt katsomaan Aasiasta saakka. Toivon, rakas Suomi, että pidät huolta opettajistasi, jotka kasvattavat tulevaisuutta ja luovat sivistykselle pohjaa.

 

Olen kiitollinen, että saan olla äiti Suomessa. Olin paitsi onnellinen, myös tyytyväinen opiskelijaäiti lasten syntyessä, ja osasin arvostaa minimiäitiyspäivärahaa, äitiyspakkausta ja ilmaista neuvolaa.

 

Kiitos Suomi niin monesta hyvästä, mitä lapsilleni annat. Esimerkiksi jokapäiväinen kouluruoka on harvinaisuus, jota emme osaa arvostaa.

 

Voi kun emme antaisi omaamme pois, emmekä vähättelisi tai häpeäisi omaa kulttuuriamme. Toivon, että jatkossakin siniristilippu liehuu, suvivirsi soi, jokamiehen oikeudet säilytetään, vesi on yhteinen omaisuutemme, kaikki saavat pukeutua kuten haluavat, lapset voivat turvallisesti kävellä kouluun, kenenkään ei tarvitse pelätä kadulla, suomen kieli säilyy yhtä kauniina ja elinvoimaisena kuin nyt, luonto voimavaramme ja menneiden sukupolvien työ on arjessakin ylpeydenaihe.

 

Suomi, me osaamme suojella sinua. Minä osaltani aion sen tehdä.

 

]]>
0 http://saratuisku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265324-suomi-rakas-sinun-kulttuurisi-on-arvokas#comments Erilaiset kulttuurit Itsenäinen Suomi Koulutus Sananvapaus Tasaarvo Thu, 06 Dec 2018 08:01:40 +0000 Sara Tuisku http://saratuisku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265324-suomi-rakas-sinun-kulttuurisi-on-arvokas
Voiko elää moraalisesti oikein? http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264418-voiko-elaa-moraalisesti-oikein <p>Aloin miettimään moraalin olemusta, kun tuttavani pohti sitä, onko olemassa yksi yhteinen moraali vai onko jokaisella omansa. Tuttavani päätyi siihen, että jokaisella on oma moraalinsa. Tästä olin eri mieltä ja aloin asiaa miettimään ja tutkimaan.</p> <p>Moraali on määritelty mm. seuraavasti.</p> <p><em>Moraali</em><em>&nbsp;on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyvyys" title="Hyvyys">hyvää</a>&nbsp;ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pahuus" title="Pahuus">pahaa</a>, &nbsp;oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa.</em></p> <p><strong>Ihminen on moraalinen olento</strong></p> <p>Ihmiset ovat evolutiivisesti muokkautuneet sellaisiksi, jotka tarkastelevat maailmaa moraalisesta näkökulmasta. Samoin kuin meillä on tarve ruokaan, perusturvallisuuteen ja sosiaaliseen hyväksyntään, on meillä tarve olla moraalisia. Omien tekojen kokeminen oikeutetuiksi, lähimmäisten auttaminen ja oikeudenmukaisuuden halu ovat meihin sisäänrakennettuja ominaisuuksia, jotka löytyvät kaikilta ihmisiltä, joiden geeneissä tai kasvatuksessa ei ole tapahtunut jotakin vakavaa häiriötä. Moraali kumpuaa siis osin ihmisen luonteesta ja kasvatuksesta sekä ympäristön (yhteiskunnan) vaikutuksesta.</p> <p><strong>Kulttuuri ja aikakausi muokkaavat moraalia. </strong></p> <p>Kun muinaiset kreikkalaiset tutustuivat muihin kulttuureihin, he saivat todeta, että säännöt, moraali ja tavat vaihtuivat siirryttäessä paikasta toiseen ja että oikeaa ja väärää koskevat selitykset pohjautuivat usein ikivanhaan auktoriteettiin. Jo muinaiset kreikkalaiset huomasivat, että erilaisilla ihmisillä oli eri käsityksiä siitä, miten käytännössä tulisi elää. Aristoteles totesi, että vaikka säännöt, lait ja tavat vaihtelevat paikasta toiseen, kaikkiin paikkoihin pätee se, että ihmisillä on luontainen taipumus laatia sääntöjä, lakeja ja tapoja. Ihmiset näyttävät, joistain syistä johtuen olevan niin perinpohjaisen kiinnostuneita moraalista, että me luomme aina jonkinlaisen lakien ja sääntöjen verkoston.</p> <p>Suomi on ollut 1990 -luvulle asti kulttuurisesti erittäin yhtenäinen maa ja moraalikäsitys on ollut hyvin samanlainen. Tietysti kuusikymmentäluvun vasemmiston radikalismi aloitti jo yhtenäiskulttuurin murentamisen. Tässä yhtenäiskulttuurissa merkittävänä yhteiskunnallisena moraalin lähteenä ja vaikutteena oli protestanttinen etiikka ja luterilaiset moraalikäsitykset. &nbsp;</p> <p>Vaikka moraalin sisältö vaihtelee kulttuurista ja ihmisestä toiseen ja vaikka ihminen on mestari itsensä pettämisessä tällä alueella, on moraalisesti oikein toimiminen itsessään ihmisen perusominaisuus. Elääkseen hyvän elämän on ihmisen voitava kokea toimivansa moraalisesti oikein.</p> <p><strong>Moraalinen hämmennys</strong></p> <p>Moraalin mukaan toimisen vaikeudesta on havaitsee silloin, kun emme tiedä miten meidän tulisi toimia &ndash; eli kun emme tiedä mikä on moraalisesti hyvää tai oikein &ndash; tai kun kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ovat ongelmallisia emmekä osaa tehdä &rdquo;oikeaa&rdquo; valintaa niiden välillä.</p> <p>Elämässämme tulee vastaan tilanteita, joissa tarpeemme olla moraalisia on ristiriidassa jonkin toisen tarpeemme kanssa. Nälkäkuoleman partaalla kiusaukset moraalisen toiminnan hylkäämisestä voivat olla kovat ja monissa arkisissakin valintatilanteissa halumme ja himomme saattavat voittaa moraalisuutemme vaateen. Usein myös onnistumme järkeilemään itsellemme, miksi asia, jonka aluksi ajattelimme olevan moraalisesti väärin, ei sitä tässä nimenomaisessa tapauksessa olekaan, kun itse sorruimme siihen. Olemme siis valmiita jopa pettämään itseämme, jotta vain voisimme kokea toimineemme moraalisesti oikein. Moraalisuus taistelee elintilasta muiden tarpeidemme kanssa, mutta vaikka pyrkisimme tukahduttamaan tai huijaamaan sitä, yhtä kaikki säilyy se mielemme perusrakenteissa.</p> <p>Tuskin kukaan meistä on sellaisessa asemassa, että voisi vakuuttaa toisille onnistuneensa ehdottomasti oikean elämän elämisessä, tehneensä aina oikeita valintoja ja toimineensa aina oman moraalinsa mukaan oikein.</p> <p><strong>Onko omien hyvien tekojen esitteleminen somessa osoitus moraalista?</strong></p> <p>Niin tärkeää kuin hyvien tekojen tekeminen onkin, erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen sosiaalisessa mediassa, ei se kuitenkaan tee ihmisestä mitenkään moraalista ihmistä. Omien hyvien tekojen esitteleminen on enemmänkin itsetehostusta sekä huomion ja hyväksynnän hakemista toisilta ihmisiltä.</p> <p>Moraalin näkökulma nousee polttavaksi juuri silloin, kun elämä on vaikeaa ja epävarmaa, kun epäonnistumme, kun emme kykene ottamaan toista ihmistä huomioon niin, kuin meidän pitäisi. &ndash; Tällainen käsitys moraalin näkökulman vakavuudesta asettuu jyrkkään kontrastiin omasta hyvyydestään viehättyneen omilla moraalisillaan teoillaan keimailevan<strong> <em>#tekoja </em></strong><em>-tyypin</em> some-päivitysten kanssa.</p> <p><strong>Miksi minun pitäisi toimia moraalisesti?</strong></p> <p>Lopulta olennaista ei ole kysyä, miksi toimia moraalisesti, vaan miten vahvistaa meissä jo olevan moraalisuuden merkitystä elämänvalinnoissamme. Yhteisönä ja kasvattajina meidän on tehtävä työtä sen eteen, että tämä moraalin ääni vahvistuu jokaisen ihmisen sisällä. Ilman huolenpitoa ja huomiotta se voi jäädä muiden tarpeidemme jalkoihin. Jos haluamme moraalisemman maailman ei se synny itsestään. Sen eteen on tehtävä työtä.</p> <p>Jos haluaa toimia moraalisesti oikein, on siedettävä myös epämukavuutta ja joskus tehtävä suuriakin uhrauksia. Eettisten velvollisuuksien mukaan toimitaan, koska ne ovat velvollisuuksia. Ei siksi, että teoista seuraa jotakin kivaa (hyväksyntää tai huomiota). Moraalisen ihmisen täytyy aina pohtia itsekriittisesti tekojensa motiiveja.</p> <p>Moraali on siis itse oma oikeutuksensa. Moraalisuuden oikeutus tulee sisältämme. Omantunnon ääni kertoo meille, miten tulee toimia. Meidän ei ole pakko kuunnella sitä, sen sanoma vaihtelee ihmisestä toiseen ja kykenemme toimimaan sitä vastaan, mutta siellä se kaikesta huolimatta on. Moraalisesti eläminen on osa ihmisen hyvinvointia, moraalin vastainen toiminta aiheuttaa sisäisen ristiriidan ja henkistä pahoinvointia.</p> <p>Vastauksena alussa esittämääni kysymykseen: Olen joutunut muuttaman käsitystäni siitä, että olisi olemassa vain yksi yhteiskunnassa yleisesti vallitseva moraalikäsitys. Yhteiskunta ja kasvatus kyllä muokkaavat moraalia, mutta jokaisella se muodostuu omanlaisekseen.</p> <p>En voi sanoa, että olisin itse elänyt elämäni oman moraalini (puhumattakaan muiden moraalikäsityksistä) mukaisesti aina oikein. Tuskin tulen moraalisen itsetutkiskeluni tuloksia tällä palstalla julkaisemaan. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin parempaan pyrkiminen ja kehittyminen sekä oman moraalinsa tutkiminen ja pyrkiminen sen mukaisesti elämään.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Jari Sotka</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Lähteinä on käytetty mm. Sami Pihlstöm, Ota elämä vakavasti, 2018; Frank Martelan kirjoituksia, Kivistö &ndash; Pihlström &ndash; Tolonen, Talous ja moraali 2016; ja Jordan B. Pettersonin kirjan 12 Elämänohjetta johdanto-osaa (joka on mielestäni kirjan parasta antia)</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aloin miettimään moraalin olemusta, kun tuttavani pohti sitä, onko olemassa yksi yhteinen moraali vai onko jokaisella omansa. Tuttavani päätyi siihen, että jokaisella on oma moraalinsa. Tästä olin eri mieltä ja aloin asiaa miettimään ja tutkimaan.

Moraali on määritelty mm. seuraavasti.

Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa,  oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa.

Ihminen on moraalinen olento

Ihmiset ovat evolutiivisesti muokkautuneet sellaisiksi, jotka tarkastelevat maailmaa moraalisesta näkökulmasta. Samoin kuin meillä on tarve ruokaan, perusturvallisuuteen ja sosiaaliseen hyväksyntään, on meillä tarve olla moraalisia. Omien tekojen kokeminen oikeutetuiksi, lähimmäisten auttaminen ja oikeudenmukaisuuden halu ovat meihin sisäänrakennettuja ominaisuuksia, jotka löytyvät kaikilta ihmisiltä, joiden geeneissä tai kasvatuksessa ei ole tapahtunut jotakin vakavaa häiriötä. Moraali kumpuaa siis osin ihmisen luonteesta ja kasvatuksesta sekä ympäristön (yhteiskunnan) vaikutuksesta.

Kulttuuri ja aikakausi muokkaavat moraalia.

Kun muinaiset kreikkalaiset tutustuivat muihin kulttuureihin, he saivat todeta, että säännöt, moraali ja tavat vaihtuivat siirryttäessä paikasta toiseen ja että oikeaa ja väärää koskevat selitykset pohjautuivat usein ikivanhaan auktoriteettiin. Jo muinaiset kreikkalaiset huomasivat, että erilaisilla ihmisillä oli eri käsityksiä siitä, miten käytännössä tulisi elää. Aristoteles totesi, että vaikka säännöt, lait ja tavat vaihtelevat paikasta toiseen, kaikkiin paikkoihin pätee se, että ihmisillä on luontainen taipumus laatia sääntöjä, lakeja ja tapoja. Ihmiset näyttävät, joistain syistä johtuen olevan niin perinpohjaisen kiinnostuneita moraalista, että me luomme aina jonkinlaisen lakien ja sääntöjen verkoston.

Suomi on ollut 1990 -luvulle asti kulttuurisesti erittäin yhtenäinen maa ja moraalikäsitys on ollut hyvin samanlainen. Tietysti kuusikymmentäluvun vasemmiston radikalismi aloitti jo yhtenäiskulttuurin murentamisen. Tässä yhtenäiskulttuurissa merkittävänä yhteiskunnallisena moraalin lähteenä ja vaikutteena oli protestanttinen etiikka ja luterilaiset moraalikäsitykset.  

Vaikka moraalin sisältö vaihtelee kulttuurista ja ihmisestä toiseen ja vaikka ihminen on mestari itsensä pettämisessä tällä alueella, on moraalisesti oikein toimiminen itsessään ihmisen perusominaisuus. Elääkseen hyvän elämän on ihmisen voitava kokea toimivansa moraalisesti oikein.

Moraalinen hämmennys

Moraalin mukaan toimisen vaikeudesta on havaitsee silloin, kun emme tiedä miten meidän tulisi toimia – eli kun emme tiedä mikä on moraalisesti hyvää tai oikein – tai kun kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ovat ongelmallisia emmekä osaa tehdä ”oikeaa” valintaa niiden välillä.

Elämässämme tulee vastaan tilanteita, joissa tarpeemme olla moraalisia on ristiriidassa jonkin toisen tarpeemme kanssa. Nälkäkuoleman partaalla kiusaukset moraalisen toiminnan hylkäämisestä voivat olla kovat ja monissa arkisissakin valintatilanteissa halumme ja himomme saattavat voittaa moraalisuutemme vaateen. Usein myös onnistumme järkeilemään itsellemme, miksi asia, jonka aluksi ajattelimme olevan moraalisesti väärin, ei sitä tässä nimenomaisessa tapauksessa olekaan, kun itse sorruimme siihen. Olemme siis valmiita jopa pettämään itseämme, jotta vain voisimme kokea toimineemme moraalisesti oikein. Moraalisuus taistelee elintilasta muiden tarpeidemme kanssa, mutta vaikka pyrkisimme tukahduttamaan tai huijaamaan sitä, yhtä kaikki säilyy se mielemme perusrakenteissa.

Tuskin kukaan meistä on sellaisessa asemassa, että voisi vakuuttaa toisille onnistuneensa ehdottomasti oikean elämän elämisessä, tehneensä aina oikeita valintoja ja toimineensa aina oman moraalinsa mukaan oikein.

Onko omien hyvien tekojen esitteleminen somessa osoitus moraalista?

Niin tärkeää kuin hyvien tekojen tekeminen onkin, erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen sosiaalisessa mediassa, ei se kuitenkaan tee ihmisestä mitenkään moraalista ihmistä. Omien hyvien tekojen esitteleminen on enemmänkin itsetehostusta sekä huomion ja hyväksynnän hakemista toisilta ihmisiltä.

Moraalin näkökulma nousee polttavaksi juuri silloin, kun elämä on vaikeaa ja epävarmaa, kun epäonnistumme, kun emme kykene ottamaan toista ihmistä huomioon niin, kuin meidän pitäisi. – Tällainen käsitys moraalin näkökulman vakavuudesta asettuu jyrkkään kontrastiin omasta hyvyydestään viehättyneen omilla moraalisillaan teoillaan keimailevan #tekoja -tyypin some-päivitysten kanssa.

Miksi minun pitäisi toimia moraalisesti?

Lopulta olennaista ei ole kysyä, miksi toimia moraalisesti, vaan miten vahvistaa meissä jo olevan moraalisuuden merkitystä elämänvalinnoissamme. Yhteisönä ja kasvattajina meidän on tehtävä työtä sen eteen, että tämä moraalin ääni vahvistuu jokaisen ihmisen sisällä. Ilman huolenpitoa ja huomiotta se voi jäädä muiden tarpeidemme jalkoihin. Jos haluamme moraalisemman maailman ei se synny itsestään. Sen eteen on tehtävä työtä.

Jos haluaa toimia moraalisesti oikein, on siedettävä myös epämukavuutta ja joskus tehtävä suuriakin uhrauksia. Eettisten velvollisuuksien mukaan toimitaan, koska ne ovat velvollisuuksia. Ei siksi, että teoista seuraa jotakin kivaa (hyväksyntää tai huomiota). Moraalisen ihmisen täytyy aina pohtia itsekriittisesti tekojensa motiiveja.

Moraali on siis itse oma oikeutuksensa. Moraalisuuden oikeutus tulee sisältämme. Omantunnon ääni kertoo meille, miten tulee toimia. Meidän ei ole pakko kuunnella sitä, sen sanoma vaihtelee ihmisestä toiseen ja kykenemme toimimaan sitä vastaan, mutta siellä se kaikesta huolimatta on. Moraalisesti eläminen on osa ihmisen hyvinvointia, moraalin vastainen toiminta aiheuttaa sisäisen ristiriidan ja henkistä pahoinvointia.

Vastauksena alussa esittämääni kysymykseen: Olen joutunut muuttaman käsitystäni siitä, että olisi olemassa vain yksi yhteiskunnassa yleisesti vallitseva moraalikäsitys. Yhteiskunta ja kasvatus kyllä muokkaavat moraalia, mutta jokaisella se muodostuu omanlaisekseen.

En voi sanoa, että olisin itse elänyt elämäni oman moraalini (puhumattakaan muiden moraalikäsityksistä) mukaisesti aina oikein. Tuskin tulen moraalisen itsetutkiskeluni tuloksia tällä palstalla julkaisemaan. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin parempaan pyrkiminen ja kehittyminen sekä oman moraalinsa tutkiminen ja pyrkiminen sen mukaisesti elämään.

 

Jari Sotka

 

Lähteinä on käytetty mm. Sami Pihlstöm, Ota elämä vakavasti, 2018; Frank Martelan kirjoituksia, Kivistö – Pihlström – Tolonen, Talous ja moraali 2016; ja Jordan B. Pettersonin kirjan 12 Elämänohjetta johdanto-osaa (joka on mielestäni kirjan parasta antia)

]]>
7 http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264418-voiko-elaa-moraalisesti-oikein#comments Erilaiset kulttuurit Huomionkipeys Moraali Some Yhtenäiskulttuuri Mon, 19 Nov 2018 10:34:14 +0000 Jari Sotka http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264418-voiko-elaa-moraalisesti-oikein
Olenko rasisti? - Erilaisten kulttuurien kotoutuminen Suomeen http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259728-olenko-rasisti-erilaisten-kulttuurien-kotoutuminen-suomeen <p>&quot;Rasisti&quot;, näin minusta totesivat kaksi nuorta siistiä hyvin pukeutunutta maahantulijanuorukaista, kun kieltäydyin tarjoamasta heille pummaamansa tupakkaa. Jäin tätä asiaa sitten miettimään, että olenko suvaitsematon rasisti vai en.</p> <p>Presidentti Niinistö totesi puheessaan helmikuussa 2016 turvapaikanhakijoista: &quot;.., jokainen joka osaa sanoa sanan &quot;asylum&quot;, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään perustettakaan saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään ja siis jäämään sinne minne väärin perustein tuli.&quot;</p> <p>&quot;Universaalit&quot; ihmisoikeudet ovat suhteellisen nuori ja länsimaissa syntynyt käsite ja käytännössä niitä kunnioitetaan ja noudatetaan vain länsimaisissa yhteiskunnissa, joissa ihmisarvo ei ole mielipidekysymys vaan perustuslaillinen fundamentti. Perinteisissä heimoyhteiskunnissa ja suuressa osin islamilaista maailmaa vallitsee verisiteisiin perustuva hierarkia eikä tasa-arvosta ole kuultukaan.</p> <p>Suomalaiseen suvaitsevaisuuteen näyttää kuuluvan se, että meidän pitäisi sokeasti hyväksyä toisten kulttuurien erityispiirteet, vaikka ne eivät vastaisi omia arvojamme. Olisihan mahdollista toimia juuri päinvastoin, näin minä ajattelen.&nbsp;Korostettaisiin sitä, että meillä Suomessa noudatetaan länsimaisia ihmisoikeuksia ja yksilön vapautta, jonka toteuttamista varten koko hyvinvointiyhteiskunta on luotu, emmekä voi lainkaan hyväksyä sellaisia kulttuureja ja kuttuurisia tapoja, jotka alistavat naisia ja lapsia tai ylläpitävät moniavoisuutta ja alkukantaisille heimoyhteiskunnille tyypillisiä kunnian, häpeän ja koston käytäntöjä.</p> <p>Sen sijaan, että hyväksyttäisiin vieraitten kulttuurien ja uskontojen meille vieraat tavat ja ihmisarvojen loukkaaminen, todettaisiin että Suomeen voi kotoutua vain, jos luopuu tällaisesta yksilöä alistavasta kulttuurista. Se olisi liberaalia länsimaisen katsomuksen vaalimista.</p> <p>Jos minua näiden ajatusten takia pidätte suvaitsemattomana rasistina, niin sille en voi mitään, mutta näiden arvojen ja ajatusten takana pystyn pystypäin seisomaan.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Rasisti", näin minusta totesivat kaksi nuorta siistiä hyvin pukeutunutta maahantulijanuorukaista, kun kieltäydyin tarjoamasta heille pummaamansa tupakkaa. Jäin tätä asiaa sitten miettimään, että olenko suvaitsematon rasisti vai en.

Presidentti Niinistö totesi puheessaan helmikuussa 2016 turvapaikanhakijoista: ".., jokainen joka osaa sanoa sanan "asylum", turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään perustettakaan saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään ja siis jäämään sinne minne väärin perustein tuli."

"Universaalit" ihmisoikeudet ovat suhteellisen nuori ja länsimaissa syntynyt käsite ja käytännössä niitä kunnioitetaan ja noudatetaan vain länsimaisissa yhteiskunnissa, joissa ihmisarvo ei ole mielipidekysymys vaan perustuslaillinen fundamentti. Perinteisissä heimoyhteiskunnissa ja suuressa osin islamilaista maailmaa vallitsee verisiteisiin perustuva hierarkia eikä tasa-arvosta ole kuultukaan.

Suomalaiseen suvaitsevaisuuteen näyttää kuuluvan se, että meidän pitäisi sokeasti hyväksyä toisten kulttuurien erityispiirteet, vaikka ne eivät vastaisi omia arvojamme. Olisihan mahdollista toimia juuri päinvastoin, näin minä ajattelen. Korostettaisiin sitä, että meillä Suomessa noudatetaan länsimaisia ihmisoikeuksia ja yksilön vapautta, jonka toteuttamista varten koko hyvinvointiyhteiskunta on luotu, emmekä voi lainkaan hyväksyä sellaisia kulttuureja ja kuttuurisia tapoja, jotka alistavat naisia ja lapsia tai ylläpitävät moniavoisuutta ja alkukantaisille heimoyhteiskunnille tyypillisiä kunnian, häpeän ja koston käytäntöjä.

Sen sijaan, että hyväksyttäisiin vieraitten kulttuurien ja uskontojen meille vieraat tavat ja ihmisarvojen loukkaaminen, todettaisiin että Suomeen voi kotoutua vain, jos luopuu tällaisesta yksilöä alistavasta kulttuurista. Se olisi liberaalia länsimaisen katsomuksen vaalimista.

Jos minua näiden ajatusten takia pidätte suvaitsemattomana rasistina, niin sille en voi mitään, mutta näiden arvojen ja ajatusten takana pystyn pystypäin seisomaan.

 

]]>
41 http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259728-olenko-rasisti-erilaisten-kulttuurien-kotoutuminen-suomeen#comments Erilaiset kulttuurit Hyvinvoiltivaltio Ihmisoikeudet Kotoutuminen Mon, 20 Aug 2018 07:31:00 +0000 Jari Sotka http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259728-olenko-rasisti-erilaisten-kulttuurien-kotoutuminen-suomeen
Perussuomalaisena Maailma kylässä -festareilla http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255994-perussuomalaisena-maailma-kylassa-festareilla <p>Maailma oli taas kylässä Helsingissä. Mietin ensin, että täytyisihän festareiden nimeä jo muuttaa, koska maailma on tullut Suomeenkin jo jäädäkseen. Toisaalta esiintyjät ovat yleensä vain vierailijoita kaukaa maailmalta. Perussuomalaisten teltta oli&nbsp; paikalla, kuten viimekin vuonna ja olin itse ensikertaa ständillä.</p><p>Pari vasemmistonuorta tuli ihmettelemään, että miksi perussuomalaiset ovat paikalla, kun &quot;tämähän on monikulttuurinen tapahtuma&quot;. Tottakai paikalla on oltava, kuten muutkin puolueet. Toisaalta eihän monikulttuurisuuden kritiikki kohdistu kuin monikulttuurisuuden yhteiskunnalliseen ideaaliin. Ei kyse ole monikulttuurisen kategorisesta vastustamisesta, mutta jossain menee se raja suurella osalla kantaväestöä, jonka jälkeen oma maa ei tunnu enää kodilta, vaan vieraalta. Vieraileva ja kyläilevä monikulttuurisuus on varmasti lähes kaikille mieleistä tutkittavaa ja nauttittavaa. On myös painotettava, että perussuomalaiset on ainoa puolue, jotka on huolissaan monikulttuurisuuden rapautumisesta Euroopassa, kun kyse on perinteisistä eurooppalaisista kulttuureista.</p><p>Vaikuttavin kohtaaminen tuntemattoman kanssa oli down -oireinen mies, joka vaikutti fiksummalta kuin moni ns. tavallinen ihminen. Puhe ja sanoma olivat ytimekästä ja kirkasta. Hän tuli kertomaan meidän pisteellemme, kuinka häntä harmittaa, että turvapaikanhakijat tai sen saaneet saavat kaiken mahdollisen ja ihan liikaa, mutta vammaisista ei huolehdita riittävästi. Esimerkiksi hän ei saa kotihoitoa, vaikka sitä tarvitsisi. Ennen vielä sai. Sipoon pienryhmäkodissa kuulemma vammaisia jopa tukistetaan - pari hoitajaa on saanut syytteen tällaisesta väkivallasta. Tämän sympaattisen miehen mielestä Suomen tulisi ottaa vain työperäisiä maahanmuuttajia. Varmaankin YK:n pakolaissopimuksessa alunperin tarkoitetut yksittäiset poliittiset pakolaisetkin olisivat tervetulleita ja naapurimaiden pakolaiset, jos näiden täytyisi lähteä evakkoon, mutta hän toi esille ns. suurta linjaa.</p><p>Valitettavasti en itse ehtinyt vierailla tapahtumassa kuin perussuomalaisten pistettä vastapäätä olevalla Suomi - Etelä-Afrikka -seuran pisteellä ja onneksi Lähi-Radion vetäjän johdattamana myös Vikesin (Viestintä- ja kehityssäätiö) ständillä. Etelä-Afrikassa ei kuulemma ole ainakaan mitään isompia valkoisten ahdisteluja, vaan ihan perusmeininkiä siten, että valkoiset voivat liikkua turvallisesti vain tietyillä alueilla ja yleensä vain autoilla. Etelä-Afrikan musta hallitus on kuulemma järjestänyt maahan sosiaaliturvan, jota ei aiemmin ollut. Valkoisia ei kuulemma syrjitä Etelä-Afrikassa nykyään, vaikka kaunaa onkin. Näin siis Pekka Peltolan mukaan, joka on kirjoittanut viime vuonna julkaistun kirjan Botswana - Afrikan timantti. Kirja kertoo Botswanan menestystarinasta, joka saattaisi&nbsp; olla ainakin osittain skaalattavissa myös muualle Afrikkaan. Täytyypä lukea! Peltola on valtiotieteen tohtori, työmarkkinaneuvos ja kirjoittanut eteläisestä Afrikasta vuosikymmeniä, saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, jne.</p><p>Vastakkaistakin tietoa Etelä-Afrikan valkoisen vähemmistön tilanteesta on ilmeisesti kuitenkin esitetty vakavasti otettavista lähteistä. Näiden mukaan Etelä-Afrikassa olisi meneillään valkoisten maanviljelijöiden karkotus teurastuspartioiden avulla ja väitetään, että ilmiö olisi dokumentoitu, laaja ja kasvava. Partioilla kuulemma näkyy valvontakamerakuvissa esimerkiksi reppulaitteita, joilla voidaan juuri ennen hyökkäystä pimentää langattomat puhelimet. Näitä huippulaitteita ei kuulemma ole kuin armeijalla, joten tukea tällaiselle tulisi valtiolta. Kiinnostuneet voivat selvittää asiaa ja kertoa tilanteesta luotettavine linkkeineen kommenteissa.</p><p>Vikesin ständillä juttelin hieman somalin kanssa, joka kertoi, miten he tekevät kehitysyhteistyötä esim. Somaliassa vapaan tiedonvälityksen edistämiseksi. Somaliassa klaanit ovat lietsoneet toisiaan kohtaan vihaa omilla radiokanavillaan. &quot;Myönteisenä&quot; uutisena Somaliasta kerrottakoon, että Somalia on rikastunut nyt myös Daeshista (Isis) ja Al-Shabaab on muuttunut &quot;kiltimmäksi&quot; tämän seurauksena. Al-Shabaab on pelästynyt tätä vielä pahempaa Daeshia niin, että on liittoutunut &quot;hyvien&quot; puolelle, jotta Daeshista päästäisiin eroon. Daesh ei kuulema onneksi ole vielä kovin monilukuinen Somaliassa.</p><p>Mutta on se surullista, että vain kerran vuodessa saa maistaa afrikkalaista ruokaa, kun ei vieläkään taida olla oikein muita afrikkalaisia kuin etiopialainen ravintola. Oli kyllä mielenkiintoisia ja herkullisia mausteita, kun tilasin gambialaista ruokaa ja ensikertaa tutustuin myös yuccaan, josta oli valmistettu jättimäinen &quot;ranskis&quot; - tuo oli kyllä sisältä kovaa, mautonta tärkkelystä, mutta hauska kokemus silti.</p><p>Nähdään Maailma kylässä -festareilla ensi vuonna!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailma oli taas kylässä Helsingissä. Mietin ensin, että täytyisihän festareiden nimeä jo muuttaa, koska maailma on tullut Suomeenkin jo jäädäkseen. Toisaalta esiintyjät ovat yleensä vain vierailijoita kaukaa maailmalta. Perussuomalaisten teltta oli  paikalla, kuten viimekin vuonna ja olin itse ensikertaa ständillä.

Pari vasemmistonuorta tuli ihmettelemään, että miksi perussuomalaiset ovat paikalla, kun "tämähän on monikulttuurinen tapahtuma". Tottakai paikalla on oltava, kuten muutkin puolueet. Toisaalta eihän monikulttuurisuuden kritiikki kohdistu kuin monikulttuurisuuden yhteiskunnalliseen ideaaliin. Ei kyse ole monikulttuurisen kategorisesta vastustamisesta, mutta jossain menee se raja suurella osalla kantaväestöä, jonka jälkeen oma maa ei tunnu enää kodilta, vaan vieraalta. Vieraileva ja kyläilevä monikulttuurisuus on varmasti lähes kaikille mieleistä tutkittavaa ja nauttittavaa. On myös painotettava, että perussuomalaiset on ainoa puolue, jotka on huolissaan monikulttuurisuuden rapautumisesta Euroopassa, kun kyse on perinteisistä eurooppalaisista kulttuureista.

Vaikuttavin kohtaaminen tuntemattoman kanssa oli down -oireinen mies, joka vaikutti fiksummalta kuin moni ns. tavallinen ihminen. Puhe ja sanoma olivat ytimekästä ja kirkasta. Hän tuli kertomaan meidän pisteellemme, kuinka häntä harmittaa, että turvapaikanhakijat tai sen saaneet saavat kaiken mahdollisen ja ihan liikaa, mutta vammaisista ei huolehdita riittävästi. Esimerkiksi hän ei saa kotihoitoa, vaikka sitä tarvitsisi. Ennen vielä sai. Sipoon pienryhmäkodissa kuulemma vammaisia jopa tukistetaan - pari hoitajaa on saanut syytteen tällaisesta väkivallasta. Tämän sympaattisen miehen mielestä Suomen tulisi ottaa vain työperäisiä maahanmuuttajia. Varmaankin YK:n pakolaissopimuksessa alunperin tarkoitetut yksittäiset poliittiset pakolaisetkin olisivat tervetulleita ja naapurimaiden pakolaiset, jos näiden täytyisi lähteä evakkoon, mutta hän toi esille ns. suurta linjaa.

Valitettavasti en itse ehtinyt vierailla tapahtumassa kuin perussuomalaisten pistettä vastapäätä olevalla Suomi - Etelä-Afrikka -seuran pisteellä ja onneksi Lähi-Radion vetäjän johdattamana myös Vikesin (Viestintä- ja kehityssäätiö) ständillä. Etelä-Afrikassa ei kuulemma ole ainakaan mitään isompia valkoisten ahdisteluja, vaan ihan perusmeininkiä siten, että valkoiset voivat liikkua turvallisesti vain tietyillä alueilla ja yleensä vain autoilla. Etelä-Afrikan musta hallitus on kuulemma järjestänyt maahan sosiaaliturvan, jota ei aiemmin ollut. Valkoisia ei kuulemma syrjitä Etelä-Afrikassa nykyään, vaikka kaunaa onkin. Näin siis Pekka Peltolan mukaan, joka on kirjoittanut viime vuonna julkaistun kirjan Botswana - Afrikan timantti. Kirja kertoo Botswanan menestystarinasta, joka saattaisi  olla ainakin osittain skaalattavissa myös muualle Afrikkaan. Täytyypä lukea! Peltola on valtiotieteen tohtori, työmarkkinaneuvos ja kirjoittanut eteläisestä Afrikasta vuosikymmeniä, saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, jne.

Vastakkaistakin tietoa Etelä-Afrikan valkoisen vähemmistön tilanteesta on ilmeisesti kuitenkin esitetty vakavasti otettavista lähteistä. Näiden mukaan Etelä-Afrikassa olisi meneillään valkoisten maanviljelijöiden karkotus teurastuspartioiden avulla ja väitetään, että ilmiö olisi dokumentoitu, laaja ja kasvava. Partioilla kuulemma näkyy valvontakamerakuvissa esimerkiksi reppulaitteita, joilla voidaan juuri ennen hyökkäystä pimentää langattomat puhelimet. Näitä huippulaitteita ei kuulemma ole kuin armeijalla, joten tukea tällaiselle tulisi valtiolta. Kiinnostuneet voivat selvittää asiaa ja kertoa tilanteesta luotettavine linkkeineen kommenteissa.

Vikesin ständillä juttelin hieman somalin kanssa, joka kertoi, miten he tekevät kehitysyhteistyötä esim. Somaliassa vapaan tiedonvälityksen edistämiseksi. Somaliassa klaanit ovat lietsoneet toisiaan kohtaan vihaa omilla radiokanavillaan. "Myönteisenä" uutisena Somaliasta kerrottakoon, että Somalia on rikastunut nyt myös Daeshista (Isis) ja Al-Shabaab on muuttunut "kiltimmäksi" tämän seurauksena. Al-Shabaab on pelästynyt tätä vielä pahempaa Daeshia niin, että on liittoutunut "hyvien" puolelle, jotta Daeshista päästäisiin eroon. Daesh ei kuulema onneksi ole vielä kovin monilukuinen Somaliassa.

Mutta on se surullista, että vain kerran vuodessa saa maistaa afrikkalaista ruokaa, kun ei vieläkään taida olla oikein muita afrikkalaisia kuin etiopialainen ravintola. Oli kyllä mielenkiintoisia ja herkullisia mausteita, kun tilasin gambialaista ruokaa ja ensikertaa tutustuin myös yuccaan, josta oli valmistettu jättimäinen "ranskis" - tuo oli kyllä sisältä kovaa, mautonta tärkkelystä, mutta hauska kokemus silti.

Nähdään Maailma kylässä -festareilla ensi vuonna!

]]>
38 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255994-perussuomalaisena-maailma-kylassa-festareilla#comments Erilaiset kulttuurit Maailma kylässä Monikulttuurisuus Perussuomalaiset Väestönvaihdos Mon, 28 May 2018 17:31:28 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255994-perussuomalaisena-maailma-kylassa-festareilla
Tytöt, lusikkaa housuun! http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255679-tytot-lusikkaa-housuun Kohta alkaa kesäloma. Monille lapsille se tietää vapaata koulusta, jäätelöä ja mukavia kesäpäiviä. Toisille se voi tarkoittaa matkaa, jonka jälkeen olet ala-ikäsenä naimisissa tai alapääsi on silvottu. Eikö länsimainen yhteiskunta pysty parempaan, missä on lapsen turva ja oikeudet, yhteiskunnan tarjoama suoja? Ohje kuuluu: laita lusikka alushousuihin, että se hälyyttää lentokentän turvatarkastuksessa. Sairas maailma.... <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201805222200959587_ul.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201805222200959587_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201805222200959587_ul.shtml</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 75 http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255679-tytot-lusikkaa-housuun#comments Erilaiset kulttuurit Ruotsalaiset Tue, 22 May 2018 13:14:03 +0000 Outi Mara http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255679-tytot-lusikkaa-housuun Sukupuoliroolit tappavat http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253954-sukupuoliroolit-tappavat <p>Naiset eikun miehet pitävät makeasta eikun hei</p><p>Toinen juttu, mikä sukupuolivouhottamisessa häiritsee, on mielivaltaisten kliseiden korostaminen. Pieninkin kriittinen tarkastelu osoittaa, että kyse on usein mielivaltaisista kulttuurisista jäänteistä, jotka harmittomimmillaan ovat vain naurettavia, mutta vahingollisimmillaan tehokkaita aseita yksilöitä vastaan.</p><p><br />Monissa kulttuureissa naiset on liimattu makean kylkeen. Geisha, Marie-keksi jne. Sitten taas Puolan opettajani ilmoitti vakaumuksensa: miehet pitävät aina makeasta!&nbsp;</p><p><br />On hyvä, jos nainen laihduttaa, mutta miehen ei kuulu laihtua. Näin monikin ilmoittaa ainakin Venäjällä. Unkarista muistan, miten miehen tuli ahmia kaikki eteensä tuleva ruoka tai hän sai osakseen kummastuneita huomautuksia.<br />Eli nainen kuihtukoon anoreksiaan ja mies tukehtukoon läskeihinsä. En nyt viitsi enempää mässäillä sairailla sukupuolirooleilla. Kuka tahansa voi niitä luetella lisää.&nbsp;</p><p><br />Sellaisessakin maassa kuin Suomessa, missä on luovuttu yleisesti uskomasta moniin muinaisiin sukupuolimyytteihin, saattaa vieläkin kuulla esimerkiksi sellaista, ilmeisesti joskus ihan tosissaan esitettynä, että, jos kaikki maailman hallitsijat olisivat naisia, maailmassa ei olisi sotia :) :) :)!</p><p><br />Ahtaita sukupuolirooleja voisi puolustella, jos niitä käytettäisiin kannustamiseen tai kehumiseen, mutta, kun ei, vaan lähes aina lyömäaseena, usein hyvin tehokkaasti tappavina sellaisina. Raavas mies ei itke eikä rehuja syö ja kuolee siten 30 vuotta ennen aikojaan ...</p><p><br />Tästä on kyse. Olkaamme miehiä ja naisia ja mitä vai olemmekin, älkäämme yrittäkö olla mytologisia satuhahmoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Naiset eikun miehet pitävät makeasta eikun hei

Toinen juttu, mikä sukupuolivouhottamisessa häiritsee, on mielivaltaisten kliseiden korostaminen. Pieninkin kriittinen tarkastelu osoittaa, että kyse on usein mielivaltaisista kulttuurisista jäänteistä, jotka harmittomimmillaan ovat vain naurettavia, mutta vahingollisimmillaan tehokkaita aseita yksilöitä vastaan.


Monissa kulttuureissa naiset on liimattu makean kylkeen. Geisha, Marie-keksi jne. Sitten taas Puolan opettajani ilmoitti vakaumuksensa: miehet pitävät aina makeasta! 


On hyvä, jos nainen laihduttaa, mutta miehen ei kuulu laihtua. Näin monikin ilmoittaa ainakin Venäjällä. Unkarista muistan, miten miehen tuli ahmia kaikki eteensä tuleva ruoka tai hän sai osakseen kummastuneita huomautuksia.
Eli nainen kuihtukoon anoreksiaan ja mies tukehtukoon läskeihinsä. En nyt viitsi enempää mässäillä sairailla sukupuolirooleilla. Kuka tahansa voi niitä luetella lisää. 


Sellaisessakin maassa kuin Suomessa, missä on luovuttu yleisesti uskomasta moniin muinaisiin sukupuolimyytteihin, saattaa vieläkin kuulla esimerkiksi sellaista, ilmeisesti joskus ihan tosissaan esitettynä, että, jos kaikki maailman hallitsijat olisivat naisia, maailmassa ei olisi sotia :) :) :)!


Ahtaita sukupuolirooleja voisi puolustella, jos niitä käytettäisiin kannustamiseen tai kehumiseen, mutta, kun ei, vaan lähes aina lyömäaseena, usein hyvin tehokkaasti tappavina sellaisina. Raavas mies ei itke eikä rehuja syö ja kuolee siten 30 vuotta ennen aikojaan ...


Tästä on kyse. Olkaamme miehiä ja naisia ja mitä vai olemmekin, älkäämme yrittäkö olla mytologisia satuhahmoja.

]]>
8 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253954-sukupuoliroolit-tappavat#comments Erilaiset kulttuurit Gender-ideologia Kasvikset Suklaa Sukupuoli Tue, 17 Apr 2018 21:04:08 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253954-sukupuoliroolit-tappavat
Eurooppalaisuus: katedraali vs. moskeija http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247356-eurooppalaisuus-katedraali-vs-moskeija <p>Luolamaalausten, joista vanhimmat ovat parinkymmenen tuhannen vuoden ikäisiä ja joista esimerkkinä on oheen liitetty Pohjois-Espanjassa sijaitsevan Altamiran luolan seinällä oleva puhvelilauma, hämmästyttävä &quot;näköisyys&quot; saattaisi selittyä sillä että kyseessä ovat niin sanotusti &quot;eideettiset&quot; kuvat. Jos varhaisten ihmisten näköaisti on toiminut ikään kuin kameran tavoin ja tallettanut tajuntaan &quot;aistimusvoimaisia näkökuvia&quot;, luolamaalausten on täytynyt pelottaa niiden tekijöitä ja näkijöitä. Kuvan ja kokemuksen yhteyden on joka tapauksessa täytynyt olla vahva, molemmat ovat muinaisuudessa olleet samaa todellisuutta.</p> <p>Me emme voi tietää noista varhaisista kognitiivisista ominaisuuksista paljoakaan. Sen voimme tietää, että ihmisen alkulaumoissa vallitsi jonkinlainen &quot;kollektiivinen tahtotoiminto&quot;, joka edelleen on jossain aivojemme toiminnallisissa syvärakenteissa tallella ja voidaan erityistä regressoivaa menetelmää, hypnoosia, käyttäen elvyttää -- niin että nykyisin yksilöominaisuudeksi kokemamme &quot;tahto&quot; saadaan yllättäen siirtymään henkilöltä toiselle. Yksilöllinen &quot;tahto&quot; on lähinnä <em>kokemuksellinen</em> ilmiö, ja sen tosiasiallinen palautuminen yhteisöominaisuudeksi kertoo siitä miten lajityypillisesti sosiaalinen olento ihminen on.</p> <p>Yhteisövoimat, yhteisöominaisuudet ja yhteisöilmiöt ovat alkuperäistä &quot;ihmistä&quot;, se mikä nyt oletetaan &quot;yksilölliseksi&quot; on emergoitunut kulttuurikehityksen mukana. Hyvin varhaiset kulttuuriset perusratkaisut, kuten esimerkiksi se aistien välinen työnjako, jolla korvin kuultavaa puhekieltä on siirretty silmin nähtäväksi kirjoitukseksi, määräävät tavattoman syvästi tajunnallisia ominaisuuksiamme.</p> <p>Kanadalainen Marshall McLuhan, kirjallisuudentutkija ja mediafilosofi, pohdiskeli paljon noita ihmisyytemme perustavanlaatuisia kysymyksiä ja kirjoitti niistä profeetalliseen ja provokatiiviseen tyyliin. Hänen kaltaisiaan visionäärejä me juuri nyt tarvitsisimme, koska eurooppalainen ihminen on luonut omilla kulttuurisilla eväillään maailman, joka on yhtä aikaa tajunnallisesti ennennäkemätön ja ajautumassa hyvin syviin ongelmiin. Eurooppa joutuu tulevalla vuosisadalla satojen miljoonien ei-eurooppalaista ajattelua edustavien toiskulttuuristen kansainvaeltajien jalkoihin, emmekä edes toistaiseksi tajua miten hauraita omat kognitiiviset emergenssimme ovat.</p> <p>Oman aikamme kulttuuri-ihmiset sietämättömässä pinnallisuudessaan, ultraindividualistisessa narsismissaan ja ideologisten identiteettiensä kuplissa ovat totaalisen kyvyttömiä reagoimaan oikein saati vastaamaan eurooppalaisiin kohtalonkysymyksiin. Liioin vastauksia ei löydy politiikan kentiltä, jotka ovat vain valtataistelujaan rakastavien valtapoliitikkojen taisteluareenoita. Eurooppalaisen uuden ajan loistavin yhteisöllinen tuote, kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio, jossa &quot;edustuksellisuuden&quot; kognitioon perustuva demokratia on tullut mahdolliseksi, on poliitikkojen toimesta tuhottu ylikansallisella integraatiolla. EU on poliitikoille samaa kuin urheilijoille ovat olympiakisat. Pian ei ole kumpaakaan -- ei Eurooppaa, ei Olympialaisia.</p> <p>Me eurooppalaiset olemme tätänykyä niin sokeita -- niin syvästi omien individualististen <em>kokemuksellisten harhojemme</em> vallassa -- ettemme ymmärrä pelätä historiallista taantumaa. Olemme Faustin tavoin menestyksen toivossa myyneet sielumme individualismin paholaiselle, ja julistamme hänen poliittisia ideologioitaan ylevöitettyinä ylihistoriallisina, ylikulttuurisina, yliyhteisöllisinä ja ylikansallisina totuuksina. Olemme huomaamattamme omaksuneet positiivisilla etumerkeillä leimatut yli-ihmisideologiat tajuamatta, että yli-ihmisyys on yhtä itsetuhoista olipa tunnustuksen nimi mikä tahansa.</p> <p>Tarvitsisimme todellakin jonkinlaisen paluun ihmisyytemme alkutekijöihin -- matkan muinaisuuteen, jossa kaikki kulttuuriset perusasetukset tehtiin. Jossa esimerkiksi määrättiin se aistien välinen työnjako joka meistä eurooppalaisista teki juuri meitä eurooppalaisia -- erilaisia kuin muut kulttuurit ja ihmiset. Sillä kaikki jotka julistavat, että &quot;kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia&quot; -- kuten julistaa suomalaisuudesta hirnuvan ylikansallisen kansallishistorian kirjoittanut Finlandia-voittajamme -- ovat perusteellisesti väärässä. Maailman ihmiset ovat vain pinnalta samanlaisia, siis ihonväristä, etc, riippumatta -- mutta pohjimmiltaan he ovat aivan erilaisia.</p> <p>Se on ehkä tärkein läksy joka meidän tulisi oppia. <em>Siitä, että kaikilla on &quot;ihmisarvo&quot;, ei mitenkään seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään.</em> Ne eivät sopeudu. Päinvastoin, toisilleen vastakkaisia kognitiivisia voimia omaavat kulttuurit voivat vain kasvattaa keskinäisiä hylkimisreaktioita ja romauttaa toistensa yhteisölliset kyvyt, moraalin ja asiahallinnan.</p> <p>Puhuimme luolamaalauksista, kuvista. Se mikä tekee efektin on jumalallista. &quot;Esittävyys&quot;, kuva, on jumalallinen elementti. Varhaisten kulttuurien historia on jumalien keskinäistä valtataistelua. Uskonsotien siemenet on kylvetty siellä. Monoteismi on kaiken vallan perusrakenne. Totemismissa yhteisö on yhtä ja samaa, sukurutsatabu tarkoittaa kollektiivista kokemusta ja sielua. Hierarkia on toteemin sovellus. Tabu on toinen monoteismin mekanismi. <em>Kuvakielto</em> on tabun tarvitsema pelote. Kaikkein korkeinta voidaan varjella myös kieltämällä jumalia esittävät visuaaliset efektit. Niin kilpailuasetelmaa ei synny, pyhintä ei mikään uhkaa. Mutta ei synny myöskään hierarkiaa, järjestystä. Syntyy vain toisenlaista uhkaa, joka pysyy.</p> <p>Arkkipiispa Mikko Juva pohti aikoinaan, miksi tieteet syntyivät länsimaailmassa kristillisen perinteen piirissä. Miksi ne eivät syntyneet islamin maailmassa. Juvan vastaus oli se että kristinopin Jumala sallii lähestymisen ja valistaa kasvonsa ihmisille -- nähtäville. Itämaisiin uskontoihin sen sijaan on aina liittynyt pimeitä pelottavia voimia, väistämistä ja irrationaalista järjettömyytta. -- Nykyinen arkkipiispamme puolestaan veljeilee imaamien kanssa vähän samalla tavalla kollegiaalisesti kuin antautuneet natsiupseerit aikoinaan veljeilivät&nbsp; amerikkalaisten voittajien kanssa tarjoten näille aseitaan ja reliikkejä ammattitoveruuden merkeiksi ja sotamuistoiksi. --<br /><br />Kirjoitetun kielen synty on ollut mitä ilmeisimmin lajihistoriallinen kehitystapahtuma. Erilaiset kirjoitustaidot syntyivät suunnilleen samaan aikaan kaikkialla. Puhe, joka kuultiin korvilla, siirtyi kuviin, jotka nähtiin silmillä. Kysykää tekikö se erilaisen efektin. Kyllä, kirjoitettu kieli on aina jumalan sanaa. Yhä vieläkin maailmassa on ihmisiä jotka kokevat että kaikki mikä on kirjoitettu on totta. Heitä on paljon. Tarkkaan ottaen olemme kaikki hieman sellaisia.<br /><br />Kuvakirjoituksen ja äännekirjoituksen välillä on kognitiivinen ero. Näköaistin maailma ja kuuloaistin maailma ovat niissä kytkeytyneet yhteen eri tavoilla. Yhteen aikaan -- juuri edellä mainitun McLuhanin aikoihin -- puhuttiin aivopuoliskojen välisestä erosta. Visuaalinen puoli jäsentää avaruuden, koordinoi ulottuvuudet, vertikaalit ja horisontaalit, päällekkäistää hierarkiat ja peräkkäistää lineaariset rivit. Toinen aivopuolisko, auditiivinen, hahmottaa maailman &quot;yhtäaikaisena&quot;, kuten esimerkiksi kuulemme musiikin. Sehän elää täsmälleen siinä hetkessä jossa se elää. Yksi tulkinta ja selitys kulttuurieroille on, että länsimaailmassa visuaalinen hahmottaminen kehittyi erityisesti koska länsimaailma omaksui kulttuurisena perusratkaisuna foneettisen kirjoituksen. Esimerkiksi euklidista geometriaa ei ole syntynyt missään missä kulttuuriseksi perusratkaisuksi ei ole omaksuttu äännekirjoitusta. Tämä havainto on McLuhanilta.<br /><br />McLuhan kirjoittaa viime vuosisadan merkittävimmästä kaunokirjallisesta teoksesta, James Joycen &quot;Finnegans Wake&quot;sta, jossa Joyce laskeutuu omaan Altamiran luolaansa ja etsii alkuperäiset kielen syntymekanismit. Siitä teoksesta on tähtitieteellinen romahdus Finlandia-voittajaan. Kuka haluaa falskia historiallista pintatietoa? Hupikulttuurin kriitikko, paljolti McLuhanin pohjalta visioiva Neil Postman kysyi esimerkiksi sellaisia kysymyksiä kuin miksi Rooman valtakunnassa jo olemassa ollut lukutaito katosi keskiajalla? Jos tietäisimme vastauksen tällaiseen kysymykseen, eurooppalainen itseymmärryksemme lisääntyisi ratkaisevasti.</p> <p>Tietäisimme ehkä miten suurimittainen historiallinen taantuma syntyy. Tietäisimme mitkä kognitiiviset kykymme kytkeytyvät yhteen. Sillä kun lukutaito Euroopasta katosi, myös joukko muita erityisesti meille eurooppalaisille ominaisia kognitiivisia kykyjä hävisi. Esimerkiksi kyky hahmottaa syvyysperspektiiviä, samoin ajantaju. Jostain syystä ne näyttäisivät kuuluvan yhteen, perspektiivin ja ajan tajut. Ja koska ihmisen &quot;minä&quot; on se itsehavaintomme osa jonka puitteissa <em>koemme</em> olemassaolomme jatkuvuuden, keskiajalla katosi myös persoonallinen minuus. Sitten elettiin tuhat vuotta oudossa, yksilöminuuden hukanneessa depersonalisaation tilassa.<br /><br />Eurooppalainen keskiaika loppui siihen että syvyysperspektiiviä alettiin taas hahmottaa ja ajantaju elpyi. Syvyysperspektiivin hahmottamisessa ovat olennaisessa roolissa pystysuorat vertikaalit viivat, eikä ole ihme että uuden aikakauden ensimmäisinä maamerkkeinä rakennettiin katedraaleja, joiden tornit kohosivat ylös taivaisiin. Niiden on täytynyt huimata sen ajan ihmisiä. Samoin niiden sisäinteriööriin lasimaalausten läpi virrannut valo, visuaalinen efekti. Ne olivat tehokkaita kuvia, kuin värikylläisyydeltään ylisäädetty televisioruutu. Se enempää mikään ei voi olla jumalallista. Auditiivisuus tuli kuvaan mukaan, kun ajan hahmottamisen merkkinä kellot kirkkojen torneissa alkoivat soida.<br /><br />Yksilöminuuden heräämiseen liittyy paradokseja, joiden analysoiminen auttaa meitä paremmin ymmärtämään millaisesta tapahtumasta oli kyse. Keskiajalla todellakin vain harvat osasivat lukea ja hekin ilmeisesti vain vaivoin ja huuliaan lukemisen tahdissa mutristellen. Luostareissa kirjurit kopioivat kirjoja käsin, ja ongelmattomasti he korjasivat saman tien sekä teksteissä mahdollisesti esiintyvät kirjoitus- kuin myös havaitut asiavirheet. Se <em>koettiin</em> persoonattomana työnä joka koski persoonatonta materiaalia. Kirjurit eivät koskaan edes ajatelleet lisäävänsä omaa puumerkkiään tekemiinsä tekstimuutoksiin. Sellaista tekijä- tai omistussuhdetta ei keskiajan persoonattomassa miellemaailmassa ollut olemassa. --</p> <p>Voisimme helposti erehtyä kuvittelemaan, että siinä vaiheessa kun kirjapainotaito tuli kuvaan mukaan persoonaton massatuotanto vasta olisikin kadottanut tekijänimet näkyviltä. Kävi täsmälleen päinvastoin. Kirjapainotaito oli seurausta visuaalisen, lineaarisen hahmottamisen läpimurrosta, ja visuaalisuus oli myös kaiken psykologisen dynamiikan, uuden ajan individualismin herättäjä. Niinpä nimenomaan gutenbergilainen vallankumous toi tekijät ja tekijänoikeudet esille.<br /><br />Keskiajan kuvataide oli ollut kirkkotaidetta. Ikoneissa ikuinen madonna piti huolta ikuisesta jeesuslapsesta. Raamatulliset aiheet väistyivät vähitellen maallisempien esitysten tieltä. Syvyysperspektiivi ilmestyi maalauksiin. Tämä kaikki oli seurausta siitä että keskiaikainen depersonalisaatio vähitellen hellitti otettaan ja yksilöindividualismin mukana uudestisyntyneet kognitiiviset kyvyt murtautuivat näkyviin. Gotiikkaa seurasi renessanssi, jossa rakennusten ja huonekalujen julkisivut alkoivat korostua. Renessanssipeilejä seurasivat peilit, ja peilistä heijastui ihmisen oma kuva. Barokki kehysti kaiken, krumeluurasi, köynnösti ja kiemuroi, jopa ihmisten päät peruukeilla. Arvatkaa, millaiset maalaukset sitten täyttivät tämän maailman? Juuri niin. Muotokuvat.<br /><br />Eurooppalaisella uudella ajalla tapahtunut yksilöminuuden herääminen oli merkillinen historiallinen ilmiö, jota emme todellakaan tarpeeksi toistaiseksi ymmärrä. Psyykendynamiikan elpyessä sen projektiona sielutettiin ulkomaailma esimerkiksi syysuhteilla. Niissä ajantaju sai objektivoidun ilmauksensa. Empirismin, luonnontieteiden kehittymisen, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin maailma syntyi. Eurooppalaisen uuden ajan ajatusaseet ovat muuttaneen maailmaa ja ihmisen elinehtoja nyt kahden viimeisen vuosisadan aikana tuhat kertaa enemmän kuin mitä ne muuttuivat lajin aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana yhteensä. Meillä ei ole mitään syytä olla korostamatta eurooppalaisen ajattelun erityislaatuisuutta.<br /><br />Visuaalisuuden pohjalta orientoituneeseen länsimaailmaan verrattuna kuvakiellon sisäistäneet kulttuurit ovat tavallaan amputoineet omat kehitysmahdollisuutensa. Siinä missä länsimaailma on rakentanut katedraalit ja renessanssipeilit sekä barokin massiiviset kuvankehykset, siinä kuvakieltokulttuurin tajunnallisista alkioista puuttuvat syvyyttä jäsentävät elementit. Moskeijoissa ei esimerkiksi ole korostunutta julkisivua. Visuaaliset &quot;esittävät&quot; efektit ovat <em>tabu</em>, ne ovat korvautuneet kuolleilla muodoilla jotka eivät provosoi dynamiikkaa.</p> <p>Koristuksena seinillä juoksevat ornamentit eivät ala mistään eivätkä lopu mihinkään, ja turhaan saa silmä hakea kokoavia linjoja tai hahmoja, tai edes ylimalkaan jotain joka jäsentäisi visuaalista maailmaa fokusoituneesti. Sellaista ei ole. Kognitiosta omaksumamme kokonaiskuvan mukaisesti tähän visuaalisesti kaikenkieltävään ympäristöön kuuluu resitatiivinen rukous. Länsimainen ihminen kuulee sen tulevan kuin kaivon pohjalta, jostain ei-mistään. Se on jotain täysin päinvastaista, täysin yhteensovittamatonta sen kanssa, jonka länsimainen ihminen kokee &quot;merkitykseksi&quot;.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>----------------</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Kuvat: Pixabay, Wikipedia</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luolamaalausten, joista vanhimmat ovat parinkymmenen tuhannen vuoden ikäisiä ja joista esimerkkinä on oheen liitetty Pohjois-Espanjassa sijaitsevan Altamiran luolan seinällä oleva puhvelilauma, hämmästyttävä "näköisyys" saattaisi selittyä sillä että kyseessä ovat niin sanotusti "eideettiset" kuvat. Jos varhaisten ihmisten näköaisti on toiminut ikään kuin kameran tavoin ja tallettanut tajuntaan "aistimusvoimaisia näkökuvia", luolamaalausten on täytynyt pelottaa niiden tekijöitä ja näkijöitä. Kuvan ja kokemuksen yhteyden on joka tapauksessa täytynyt olla vahva, molemmat ovat muinaisuudessa olleet samaa todellisuutta.

Me emme voi tietää noista varhaisista kognitiivisista ominaisuuksista paljoakaan. Sen voimme tietää, että ihmisen alkulaumoissa vallitsi jonkinlainen "kollektiivinen tahtotoiminto", joka edelleen on jossain aivojemme toiminnallisissa syvärakenteissa tallella ja voidaan erityistä regressoivaa menetelmää, hypnoosia, käyttäen elvyttää -- niin että nykyisin yksilöominaisuudeksi kokemamme "tahto" saadaan yllättäen siirtymään henkilöltä toiselle. Yksilöllinen "tahto" on lähinnä kokemuksellinen ilmiö, ja sen tosiasiallinen palautuminen yhteisöominaisuudeksi kertoo siitä miten lajityypillisesti sosiaalinen olento ihminen on.

Yhteisövoimat, yhteisöominaisuudet ja yhteisöilmiöt ovat alkuperäistä "ihmistä", se mikä nyt oletetaan "yksilölliseksi" on emergoitunut kulttuurikehityksen mukana. Hyvin varhaiset kulttuuriset perusratkaisut, kuten esimerkiksi se aistien välinen työnjako, jolla korvin kuultavaa puhekieltä on siirretty silmin nähtäväksi kirjoitukseksi, määräävät tavattoman syvästi tajunnallisia ominaisuuksiamme.

Kanadalainen Marshall McLuhan, kirjallisuudentutkija ja mediafilosofi, pohdiskeli paljon noita ihmisyytemme perustavanlaatuisia kysymyksiä ja kirjoitti niistä profeetalliseen ja provokatiiviseen tyyliin. Hänen kaltaisiaan visionäärejä me juuri nyt tarvitsisimme, koska eurooppalainen ihminen on luonut omilla kulttuurisilla eväillään maailman, joka on yhtä aikaa tajunnallisesti ennennäkemätön ja ajautumassa hyvin syviin ongelmiin. Eurooppa joutuu tulevalla vuosisadalla satojen miljoonien ei-eurooppalaista ajattelua edustavien toiskulttuuristen kansainvaeltajien jalkoihin, emmekä edes toistaiseksi tajua miten hauraita omat kognitiiviset emergenssimme ovat.

Oman aikamme kulttuuri-ihmiset sietämättömässä pinnallisuudessaan, ultraindividualistisessa narsismissaan ja ideologisten identiteettiensä kuplissa ovat totaalisen kyvyttömiä reagoimaan oikein saati vastaamaan eurooppalaisiin kohtalonkysymyksiin. Liioin vastauksia ei löydy politiikan kentiltä, jotka ovat vain valtataistelujaan rakastavien valtapoliitikkojen taisteluareenoita. Eurooppalaisen uuden ajan loistavin yhteisöllinen tuote, kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio, jossa "edustuksellisuuden" kognitioon perustuva demokratia on tullut mahdolliseksi, on poliitikkojen toimesta tuhottu ylikansallisella integraatiolla. EU on poliitikoille samaa kuin urheilijoille ovat olympiakisat. Pian ei ole kumpaakaan -- ei Eurooppaa, ei Olympialaisia.

Me eurooppalaiset olemme tätänykyä niin sokeita -- niin syvästi omien individualististen kokemuksellisten harhojemme vallassa -- ettemme ymmärrä pelätä historiallista taantumaa. Olemme Faustin tavoin menestyksen toivossa myyneet sielumme individualismin paholaiselle, ja julistamme hänen poliittisia ideologioitaan ylevöitettyinä ylihistoriallisina, ylikulttuurisina, yliyhteisöllisinä ja ylikansallisina totuuksina. Olemme huomaamattamme omaksuneet positiivisilla etumerkeillä leimatut yli-ihmisideologiat tajuamatta, että yli-ihmisyys on yhtä itsetuhoista olipa tunnustuksen nimi mikä tahansa.

Tarvitsisimme todellakin jonkinlaisen paluun ihmisyytemme alkutekijöihin -- matkan muinaisuuteen, jossa kaikki kulttuuriset perusasetukset tehtiin. Jossa esimerkiksi määrättiin se aistien välinen työnjako joka meistä eurooppalaisista teki juuri meitä eurooppalaisia -- erilaisia kuin muut kulttuurit ja ihmiset. Sillä kaikki jotka julistavat, että "kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia" -- kuten julistaa suomalaisuudesta hirnuvan ylikansallisen kansallishistorian kirjoittanut Finlandia-voittajamme -- ovat perusteellisesti väärässä. Maailman ihmiset ovat vain pinnalta samanlaisia, siis ihonväristä, etc, riippumatta -- mutta pohjimmiltaan he ovat aivan erilaisia.

Se on ehkä tärkein läksy joka meidän tulisi oppia. Siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", ei mitenkään seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään. Ne eivät sopeudu. Päinvastoin, toisilleen vastakkaisia kognitiivisia voimia omaavat kulttuurit voivat vain kasvattaa keskinäisiä hylkimisreaktioita ja romauttaa toistensa yhteisölliset kyvyt, moraalin ja asiahallinnan.

Puhuimme luolamaalauksista, kuvista. Se mikä tekee efektin on jumalallista. "Esittävyys", kuva, on jumalallinen elementti. Varhaisten kulttuurien historia on jumalien keskinäistä valtataistelua. Uskonsotien siemenet on kylvetty siellä. Monoteismi on kaiken vallan perusrakenne. Totemismissa yhteisö on yhtä ja samaa, sukurutsatabu tarkoittaa kollektiivista kokemusta ja sielua. Hierarkia on toteemin sovellus. Tabu on toinen monoteismin mekanismi. Kuvakielto on tabun tarvitsema pelote. Kaikkein korkeinta voidaan varjella myös kieltämällä jumalia esittävät visuaaliset efektit. Niin kilpailuasetelmaa ei synny, pyhintä ei mikään uhkaa. Mutta ei synny myöskään hierarkiaa, järjestystä. Syntyy vain toisenlaista uhkaa, joka pysyy.

Arkkipiispa Mikko Juva pohti aikoinaan, miksi tieteet syntyivät länsimaailmassa kristillisen perinteen piirissä. Miksi ne eivät syntyneet islamin maailmassa. Juvan vastaus oli se että kristinopin Jumala sallii lähestymisen ja valistaa kasvonsa ihmisille -- nähtäville. Itämaisiin uskontoihin sen sijaan on aina liittynyt pimeitä pelottavia voimia, väistämistä ja irrationaalista järjettömyytta. -- Nykyinen arkkipiispamme puolestaan veljeilee imaamien kanssa vähän samalla tavalla kollegiaalisesti kuin antautuneet natsiupseerit aikoinaan veljeilivät  amerikkalaisten voittajien kanssa tarjoten näille aseitaan ja reliikkejä ammattitoveruuden merkeiksi ja sotamuistoiksi. --

Kirjoitetun kielen synty on ollut mitä ilmeisimmin lajihistoriallinen kehitystapahtuma. Erilaiset kirjoitustaidot syntyivät suunnilleen samaan aikaan kaikkialla. Puhe, joka kuultiin korvilla, siirtyi kuviin, jotka nähtiin silmillä. Kysykää tekikö se erilaisen efektin. Kyllä, kirjoitettu kieli on aina jumalan sanaa. Yhä vieläkin maailmassa on ihmisiä jotka kokevat että kaikki mikä on kirjoitettu on totta. Heitä on paljon. Tarkkaan ottaen olemme kaikki hieman sellaisia.

Kuvakirjoituksen ja äännekirjoituksen välillä on kognitiivinen ero. Näköaistin maailma ja kuuloaistin maailma ovat niissä kytkeytyneet yhteen eri tavoilla. Yhteen aikaan -- juuri edellä mainitun McLuhanin aikoihin -- puhuttiin aivopuoliskojen välisestä erosta. Visuaalinen puoli jäsentää avaruuden, koordinoi ulottuvuudet, vertikaalit ja horisontaalit, päällekkäistää hierarkiat ja peräkkäistää lineaariset rivit. Toinen aivopuolisko, auditiivinen, hahmottaa maailman "yhtäaikaisena", kuten esimerkiksi kuulemme musiikin. Sehän elää täsmälleen siinä hetkessä jossa se elää. Yksi tulkinta ja selitys kulttuurieroille on, että länsimaailmassa visuaalinen hahmottaminen kehittyi erityisesti koska länsimaailma omaksui kulttuurisena perusratkaisuna foneettisen kirjoituksen. Esimerkiksi euklidista geometriaa ei ole syntynyt missään missä kulttuuriseksi perusratkaisuksi ei ole omaksuttu äännekirjoitusta. Tämä havainto on McLuhanilta.

McLuhan kirjoittaa viime vuosisadan merkittävimmästä kaunokirjallisesta teoksesta, James Joycen "Finnegans Wake"sta, jossa Joyce laskeutuu omaan Altamiran luolaansa ja etsii alkuperäiset kielen syntymekanismit. Siitä teoksesta on tähtitieteellinen romahdus Finlandia-voittajaan. Kuka haluaa falskia historiallista pintatietoa? Hupikulttuurin kriitikko, paljolti McLuhanin pohjalta visioiva Neil Postman kysyi esimerkiksi sellaisia kysymyksiä kuin miksi Rooman valtakunnassa jo olemassa ollut lukutaito katosi keskiajalla? Jos tietäisimme vastauksen tällaiseen kysymykseen, eurooppalainen itseymmärryksemme lisääntyisi ratkaisevasti.

Tietäisimme ehkä miten suurimittainen historiallinen taantuma syntyy. Tietäisimme mitkä kognitiiviset kykymme kytkeytyvät yhteen. Sillä kun lukutaito Euroopasta katosi, myös joukko muita erityisesti meille eurooppalaisille ominaisia kognitiivisia kykyjä hävisi. Esimerkiksi kyky hahmottaa syvyysperspektiiviä, samoin ajantaju. Jostain syystä ne näyttäisivät kuuluvan yhteen, perspektiivin ja ajan tajut. Ja koska ihmisen "minä" on se itsehavaintomme osa jonka puitteissa koemme olemassaolomme jatkuvuuden, keskiajalla katosi myös persoonallinen minuus. Sitten elettiin tuhat vuotta oudossa, yksilöminuuden hukanneessa depersonalisaation tilassa.

Eurooppalainen keskiaika loppui siihen että syvyysperspektiiviä alettiin taas hahmottaa ja ajantaju elpyi. Syvyysperspektiivin hahmottamisessa ovat olennaisessa roolissa pystysuorat vertikaalit viivat, eikä ole ihme että uuden aikakauden ensimmäisinä maamerkkeinä rakennettiin katedraaleja, joiden tornit kohosivat ylös taivaisiin. Niiden on täytynyt huimata sen ajan ihmisiä. Samoin niiden sisäinteriööriin lasimaalausten läpi virrannut valo, visuaalinen efekti. Ne olivat tehokkaita kuvia, kuin värikylläisyydeltään ylisäädetty televisioruutu. Se enempää mikään ei voi olla jumalallista. Auditiivisuus tuli kuvaan mukaan, kun ajan hahmottamisen merkkinä kellot kirkkojen torneissa alkoivat soida.

Yksilöminuuden heräämiseen liittyy paradokseja, joiden analysoiminen auttaa meitä paremmin ymmärtämään millaisesta tapahtumasta oli kyse. Keskiajalla todellakin vain harvat osasivat lukea ja hekin ilmeisesti vain vaivoin ja huuliaan lukemisen tahdissa mutristellen. Luostareissa kirjurit kopioivat kirjoja käsin, ja ongelmattomasti he korjasivat saman tien sekä teksteissä mahdollisesti esiintyvät kirjoitus- kuin myös havaitut asiavirheet. Se koettiin persoonattomana työnä joka koski persoonatonta materiaalia. Kirjurit eivät koskaan edes ajatelleet lisäävänsä omaa puumerkkiään tekemiinsä tekstimuutoksiin. Sellaista tekijä- tai omistussuhdetta ei keskiajan persoonattomassa miellemaailmassa ollut olemassa. --

Voisimme helposti erehtyä kuvittelemaan, että siinä vaiheessa kun kirjapainotaito tuli kuvaan mukaan persoonaton massatuotanto vasta olisikin kadottanut tekijänimet näkyviltä. Kävi täsmälleen päinvastoin. Kirjapainotaito oli seurausta visuaalisen, lineaarisen hahmottamisen läpimurrosta, ja visuaalisuus oli myös kaiken psykologisen dynamiikan, uuden ajan individualismin herättäjä. Niinpä nimenomaan gutenbergilainen vallankumous toi tekijät ja tekijänoikeudet esille.

Keskiajan kuvataide oli ollut kirkkotaidetta. Ikoneissa ikuinen madonna piti huolta ikuisesta jeesuslapsesta. Raamatulliset aiheet väistyivät vähitellen maallisempien esitysten tieltä. Syvyysperspektiivi ilmestyi maalauksiin. Tämä kaikki oli seurausta siitä että keskiaikainen depersonalisaatio vähitellen hellitti otettaan ja yksilöindividualismin mukana uudestisyntyneet kognitiiviset kyvyt murtautuivat näkyviin. Gotiikkaa seurasi renessanssi, jossa rakennusten ja huonekalujen julkisivut alkoivat korostua. Renessanssipeilejä seurasivat peilit, ja peilistä heijastui ihmisen oma kuva. Barokki kehysti kaiken, krumeluurasi, köynnösti ja kiemuroi, jopa ihmisten päät peruukeilla. Arvatkaa, millaiset maalaukset sitten täyttivät tämän maailman? Juuri niin. Muotokuvat.

Eurooppalaisella uudella ajalla tapahtunut yksilöminuuden herääminen oli merkillinen historiallinen ilmiö, jota emme todellakaan tarpeeksi toistaiseksi ymmärrä. Psyykendynamiikan elpyessä sen projektiona sielutettiin ulkomaailma esimerkiksi syysuhteilla. Niissä ajantaju sai objektivoidun ilmauksensa. Empirismin, luonnontieteiden kehittymisen, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin maailma syntyi. Eurooppalaisen uuden ajan ajatusaseet ovat muuttaneen maailmaa ja ihmisen elinehtoja nyt kahden viimeisen vuosisadan aikana tuhat kertaa enemmän kuin mitä ne muuttuivat lajin aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana yhteensä. Meillä ei ole mitään syytä olla korostamatta eurooppalaisen ajattelun erityislaatuisuutta.

Visuaalisuuden pohjalta orientoituneeseen länsimaailmaan verrattuna kuvakiellon sisäistäneet kulttuurit ovat tavallaan amputoineet omat kehitysmahdollisuutensa. Siinä missä länsimaailma on rakentanut katedraalit ja renessanssipeilit sekä barokin massiiviset kuvankehykset, siinä kuvakieltokulttuurin tajunnallisista alkioista puuttuvat syvyyttä jäsentävät elementit. Moskeijoissa ei esimerkiksi ole korostunutta julkisivua. Visuaaliset "esittävät" efektit ovat tabu, ne ovat korvautuneet kuolleilla muodoilla jotka eivät provosoi dynamiikkaa.

Koristuksena seinillä juoksevat ornamentit eivät ala mistään eivätkä lopu mihinkään, ja turhaan saa silmä hakea kokoavia linjoja tai hahmoja, tai edes ylimalkaan jotain joka jäsentäisi visuaalista maailmaa fokusoituneesti. Sellaista ei ole. Kognitiosta omaksumamme kokonaiskuvan mukaisesti tähän visuaalisesti kaikenkieltävään ympäristöön kuuluu resitatiivinen rukous. Länsimainen ihminen kuulee sen tulevan kuin kaivon pohjalta, jostain ei-mistään. Se on jotain täysin päinvastaista, täysin yhteensovittamatonta sen kanssa, jonka länsimainen ihminen kokee "merkitykseksi".

 

 

 

----------------

 

Kuvat: Pixabay, Wikipedia

 

 

]]>
0 Antropologia Erilaiset kulttuurit Eurooppalaisuus Kognitiiviset kyvyt Marshall McLuhan Sat, 09 Dec 2017 06:10:14 +0000 Seppo Oikkonen http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247356-eurooppalaisuus-katedraali-vs-moskeija
Kansallistunteen ytimessä on rakkaus http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239950-kansallistunteen-ytimessa-on-rakkaus <p>Juhana Aunesluoma pohtii <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005286258.html">Helsingin Sanomissa</a> nationalismia, isänmaallisuutta ja Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Aunesluoman mukaan pahaa nationalismia ei voi erottaa käsitteellisesti hyvästä isänmaallisuudesta. Hän ehdottaa, että nationalismin vaihtoehtona on kosmopoliittisuus, joka hylkää ajatuksen maailman jakautumisesta kansakuntiin.</p><p>Asiaan saadaan uusi näkökulma, jos puhumme niistä tunteista joihin nationalismiin tai isänmaallisuuteen liittyy. Näin pääsemme ehkä lähemmäs sitä todellisuutta, jossa isänmaallisuus tai nationalismi eivät niinkään ole rationaalisia poliittisia ohjelmia vaan enemmänkin syviä tuntemuksia joiden varaan me kaikki pohjaamme omaa henkilökohtaista kokemusmaailmaamme.</p><p>Olemme varmaankin kaikki yhtä mieltä siitä, että rakkaus on hedelmällisempi tunne kuin viha. Siksi voimme erottaa vihaan pohjautuvan nationalismin ja rakkauteen perustuvan isänmaallisuuden. Näin pääsemme käsiksi isänmaallisuuden määritelmään, joka on sitä että asettaa oman etunsa toissijaiseksi suhteessa kansakunnan etuun. Isänmaallinen ihminen palvelee maataan rakkaudesta parhaiden kykyjensä mukaan. Tällainen isänmaallisuus yhdistyy myös ihmisen henkilökohtaiseen kehitykseen.</p><p>Tällaisella isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä vihan kanssa, eikä sen kanssa että asettaisimme kansakuntia tai ihmisryhmiä paremmuusjärjestykseen.</p><p>Rakkauteen pohjautuva isänmaallisuus ei ole myöskään ristiriidassa sellaisen kosmopoliittisuuden kanssa, jossa annetaan mahdollisuus kansallisten identiteettien säilymiselle. Tässä tapauksessa kosmopoliittisuus tarkoittaa sitä, että kysymme kuinka Suomi voi kansakuntana parhaiten palvella kansainvälistä yhteisöä. Kuinka voimme valjastaa parhaat kulttuuriset piirteemme kansainvälisessä yhteistyössä niin että maailma kokonaisuutena kehittyy suotuisalla tavalla?</p><p>Tällaisen järkeilyn kautta voimme esimerkiksi huomata, että diplomatia ja rauhanvälitys ovat hienoja suomalaisia kulttuurisia piirteitä, jotka voidaan valjastaa palvelemaan kansainvälistä yhteisöä. Presidentti Martti Ahtisaaren elämäntyö on tästä hieno esimerkki. Ahtisaari on ollut mukana rakentamassa rauhaa ja ratkaisemasssa konflikteja.</p><p>Yhteiskunnallisen kehityksen päämääränä on kulttuurin kehittäminen. Jos emme saa puhua kansallisesta identiteetistä tämä kehitystehtävä jää valitettavan hämäräksi. Emme ymmärrä kulttuuriamme emmekä itseämme jos emme ymmärrä kansallista identiteettiämme. Sen sijaan, jos asetamme kansallistunteen keskiöön rakkauden ja palvelemme kanssaihmisiämme parhaan kykyjemme mukaan, toimimme isänmaallisesti niin että oma kulttuurimme kehittyy ja kukoistaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juhana Aunesluoma pohtii Helsingin Sanomissa nationalismia, isänmaallisuutta ja Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Aunesluoman mukaan pahaa nationalismia ei voi erottaa käsitteellisesti hyvästä isänmaallisuudesta. Hän ehdottaa, että nationalismin vaihtoehtona on kosmopoliittisuus, joka hylkää ajatuksen maailman jakautumisesta kansakuntiin.

Asiaan saadaan uusi näkökulma, jos puhumme niistä tunteista joihin nationalismiin tai isänmaallisuuteen liittyy. Näin pääsemme ehkä lähemmäs sitä todellisuutta, jossa isänmaallisuus tai nationalismi eivät niinkään ole rationaalisia poliittisia ohjelmia vaan enemmänkin syviä tuntemuksia joiden varaan me kaikki pohjaamme omaa henkilökohtaista kokemusmaailmaamme.

Olemme varmaankin kaikki yhtä mieltä siitä, että rakkaus on hedelmällisempi tunne kuin viha. Siksi voimme erottaa vihaan pohjautuvan nationalismin ja rakkauteen perustuvan isänmaallisuuden. Näin pääsemme käsiksi isänmaallisuuden määritelmään, joka on sitä että asettaa oman etunsa toissijaiseksi suhteessa kansakunnan etuun. Isänmaallinen ihminen palvelee maataan rakkaudesta parhaiden kykyjensä mukaan. Tällainen isänmaallisuus yhdistyy myös ihmisen henkilökohtaiseen kehitykseen.

Tällaisella isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä vihan kanssa, eikä sen kanssa että asettaisimme kansakuntia tai ihmisryhmiä paremmuusjärjestykseen.

Rakkauteen pohjautuva isänmaallisuus ei ole myöskään ristiriidassa sellaisen kosmopoliittisuuden kanssa, jossa annetaan mahdollisuus kansallisten identiteettien säilymiselle. Tässä tapauksessa kosmopoliittisuus tarkoittaa sitä, että kysymme kuinka Suomi voi kansakuntana parhaiten palvella kansainvälistä yhteisöä. Kuinka voimme valjastaa parhaat kulttuuriset piirteemme kansainvälisessä yhteistyössä niin että maailma kokonaisuutena kehittyy suotuisalla tavalla?

Tällaisen järkeilyn kautta voimme esimerkiksi huomata, että diplomatia ja rauhanvälitys ovat hienoja suomalaisia kulttuurisia piirteitä, jotka voidaan valjastaa palvelemaan kansainvälistä yhteisöä. Presidentti Martti Ahtisaaren elämäntyö on tästä hieno esimerkki. Ahtisaari on ollut mukana rakentamassa rauhaa ja ratkaisemasssa konflikteja.

Yhteiskunnallisen kehityksen päämääränä on kulttuurin kehittäminen. Jos emme saa puhua kansallisesta identiteetistä tämä kehitystehtävä jää valitettavan hämäräksi. Emme ymmärrä kulttuuriamme emmekä itseämme jos emme ymmärrä kansallista identiteettiämme. Sen sijaan, jos asetamme kansallistunteen keskiöön rakkauden ja palvelemme kanssaihmisiämme parhaan kykyjemme mukaan, toimimme isänmaallisesti niin että oma kulttuurimme kehittyy ja kukoistaa.

]]>
6 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239950-kansallistunteen-ytimessa-on-rakkaus#comments Erilaiset kulttuurit Isänmaallisuus Nationalismi Suomi sata vuotta Tue, 11 Jul 2017 05:52:50 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239950-kansallistunteen-ytimessa-on-rakkaus
Asenne http://rvuolle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237283-asenne <p>&nbsp;</p><p>Niinkuin monessa asiaa elämässä, oma asenne vaikuttaa menestykseen eniten. Asenteet ovat tietenkin myös kollektiivisia esimerkiksi urheilujoukkueissa, yrityksissä tai jopa kansakunnissa eli meissä suomlaisissa.</p><p>Mielestäni seuraavat asenteet ovat&nbsp; tärkeitä suomalaisille ja minulle herää monissa kohdissa kysymys onko suomlaisissa vielä tarpeeksi kyseistä asennetta:&nbsp;</p><p>1. Avoimuus uusille ajatuksille ( eikä vain teknisille ratkaisuille)</p><p>Suomalaiset ovat hyvin nopeita kokeilemaan ja omaksumaan uusia teknisiä tuotteita. Onko suomalainen nopea hyväksymään uusi ajatuksia. Toteutammeko ne nopeasti vai vesitetäänkö toteutus. Onko julkinen keskustelu rakentavaa ratkaisujen etsimistä. Mielestäni Suomessa on liikaa keskusteluissa dogmia,jotka eivät edistä ratkaisujen etsimistä nykyajan haasteisiin. Muutamia esimerkkejä tällaisista dogmista ovat yritystuet, tasa-arvo, NATO jäsenyys ja korkeat palkat. Suomalaisesta keskustelusta saa sen kuvan, että suomalaisille on hyvin suuri tarve yhtenäistää asiat.&nbsp;</p><p>2. Taistelumieli</p><p>Jos haluaa menestyä on oltava taistelija. Suomen jääkiekkojoukkue ei osoittanut taistelijan asennetta (niissä peleissä jotka katsoin). Liikaa mailalla kurottelua eikä luistelua! Sanonta kuuluu: Legs feed the&nbsp; wolf! Halua saaliiseen oli ilmeisesti poissa mielestä. Mielestäni Suomen joukkue on useina vuosina osoittanut olevansa maailman luokan joukkue. Tänä vuonna taistelumieli puuttui.</p><p>Onko suomalaisissa tarpeeksi suuri halua menestyä? Onko Suomen sosiaaliturva edelleen liian suuri ja estää ihmisiä motivoimasta itseään löytämään ratkaisuja omiin haasteisiin. Olemmeko delegoineet ratkaisujen etsimisen eduskuntaan. Onko Suomen teollisuus tarpeeksi patrioottinen?&nbsp;</p><p>3. Yhteistyökyky ja joustavuus</p><p>Yksin on vaikea, useissa tapauksissa mahdoton menestyä. On oltava kykenevä tekemään yhteistyötä ja se taas mm. vaatii joustavuutta. Tämä kohta liittyy hyvin tiukasti yhteen uusien ajatuksien avoimuudelle. Jos on avoin uusille ajatuksille, niin silloin on myös hyvät edelletykset yhteistyöhön. Joskus tuntuu, että suomalaisten kuuliaisuus sääntöjä kohtaan on liiallista. Parempi olisi olla joustava.&nbsp; Tuntuu joskus, että Suomessa ei haluta monimuotoista ja joustavaa yhteiskuntaa vaan halutaan one-size-fits-all ratkaisuja. Tämähän ei toimi.</p><p>4. Halu luoda oma onni</p><p>Ei voi menestyä jos vain turvautuu muiden apuun. Suomessa tuntuu olevan vallalla halu saada kunnalta tai valtiolta hyvin paljon. Halu luoda oma onni, ilman että tarvitsee veronmaksajien apua on tärkeää, koska se ajaa muutosta ja pakottaaa meistä jokaisen etsimään itselleen sopivia ratkaisuja.</p><p>Nämä kaikki 4 asennetta vaativat meiltä jokaiselta halun muuttua. &nbsp;</p><p>Kun seuraan Suomen mediaa, niin rivien välistä voi käsittää, että Suomessa odotetaan uutta Nokiaa, mutta sen eteen voisi tehdä enemmän. Tosiasiassa Suomi tarvitsee monta pienempää menestyvää yritystä, joilla on myös kova halua tehdä yhteistyötä ja menestyä viennissä. Sen lisäksi se tarvitsee joustavan työvoiman, jolla on mahdollisuus menestyä yrityksen kanssa. Tämä yksilöistä koostuva työvoima, tarvitsee mahdollisuuden luoda oman yksilöllisen elämänsä mahdollisimman pienien rajoitusten puitteissa. Vapaus yksilöllisyyteen on mahdollistettava.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Niinkuin monessa asiaa elämässä, oma asenne vaikuttaa menestykseen eniten. Asenteet ovat tietenkin myös kollektiivisia esimerkiksi urheilujoukkueissa, yrityksissä tai jopa kansakunnissa eli meissä suomlaisissa.

Mielestäni seuraavat asenteet ovat  tärkeitä suomalaisille ja minulle herää monissa kohdissa kysymys onko suomlaisissa vielä tarpeeksi kyseistä asennetta: 

1. Avoimuus uusille ajatuksille ( eikä vain teknisille ratkaisuille)

Suomalaiset ovat hyvin nopeita kokeilemaan ja omaksumaan uusia teknisiä tuotteita. Onko suomalainen nopea hyväksymään uusi ajatuksia. Toteutammeko ne nopeasti vai vesitetäänkö toteutus. Onko julkinen keskustelu rakentavaa ratkaisujen etsimistä. Mielestäni Suomessa on liikaa keskusteluissa dogmia,jotka eivät edistä ratkaisujen etsimistä nykyajan haasteisiin. Muutamia esimerkkejä tällaisista dogmista ovat yritystuet, tasa-arvo, NATO jäsenyys ja korkeat palkat. Suomalaisesta keskustelusta saa sen kuvan, että suomalaisille on hyvin suuri tarve yhtenäistää asiat. 

2. Taistelumieli

Jos haluaa menestyä on oltava taistelija. Suomen jääkiekkojoukkue ei osoittanut taistelijan asennetta (niissä peleissä jotka katsoin). Liikaa mailalla kurottelua eikä luistelua! Sanonta kuuluu: Legs feed the  wolf! Halua saaliiseen oli ilmeisesti poissa mielestä. Mielestäni Suomen joukkue on useina vuosina osoittanut olevansa maailman luokan joukkue. Tänä vuonna taistelumieli puuttui.

Onko suomalaisissa tarpeeksi suuri halua menestyä? Onko Suomen sosiaaliturva edelleen liian suuri ja estää ihmisiä motivoimasta itseään löytämään ratkaisuja omiin haasteisiin. Olemmeko delegoineet ratkaisujen etsimisen eduskuntaan. Onko Suomen teollisuus tarpeeksi patrioottinen? 

3. Yhteistyökyky ja joustavuus

Yksin on vaikea, useissa tapauksissa mahdoton menestyä. On oltava kykenevä tekemään yhteistyötä ja se taas mm. vaatii joustavuutta. Tämä kohta liittyy hyvin tiukasti yhteen uusien ajatuksien avoimuudelle. Jos on avoin uusille ajatuksille, niin silloin on myös hyvät edelletykset yhteistyöhön. Joskus tuntuu, että suomalaisten kuuliaisuus sääntöjä kohtaan on liiallista. Parempi olisi olla joustava.  Tuntuu joskus, että Suomessa ei haluta monimuotoista ja joustavaa yhteiskuntaa vaan halutaan one-size-fits-all ratkaisuja. Tämähän ei toimi.

4. Halu luoda oma onni

Ei voi menestyä jos vain turvautuu muiden apuun. Suomessa tuntuu olevan vallalla halu saada kunnalta tai valtiolta hyvin paljon. Halu luoda oma onni, ilman että tarvitsee veronmaksajien apua on tärkeää, koska se ajaa muutosta ja pakottaaa meistä jokaisen etsimään itselleen sopivia ratkaisuja.

Nämä kaikki 4 asennetta vaativat meiltä jokaiselta halun muuttua.  

Kun seuraan Suomen mediaa, niin rivien välistä voi käsittää, että Suomessa odotetaan uutta Nokiaa, mutta sen eteen voisi tehdä enemmän. Tosiasiassa Suomi tarvitsee monta pienempää menestyvää yritystä, joilla on myös kova halua tehdä yhteistyötä ja menestyä viennissä. Sen lisäksi se tarvitsee joustavan työvoiman, jolla on mahdollisuus menestyä yrityksen kanssa. Tämä yksilöistä koostuva työvoima, tarvitsee mahdollisuuden luoda oman yksilöllisen elämänsä mahdollisimman pienien rajoitusten puitteissa. Vapaus yksilöllisyyteen on mahdollistettava. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://rvuolle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237283-asenne#comments Erilaiset kulttuurit Kasvu Yritys Sun, 21 May 2017 20:16:45 +0000 R. Paul Vuolle http://rvuolle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237283-asenne
Ihminen diversiteetin kohteena, keinotekoisesti http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230375-ihminen-diversiteetin-kohteena-keinotekoisesti <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp; On vaikea yhdistää ideologiaa ja politiikkaa ja kulttuuria. Mutta politiikka pyrkii juuri</p> <p>näiden käsitteiden, ja todellisten asioiden sekoittamiseen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>On yleisesti esim. korostettu, kuinka moninaisuus, engl.diversity, edistää kaikkea.</p> <p>Kyllä on totta, että erilaisuus on tärkeää kasvien menestykseen, samoin eläinkunnan</p> <p>pysymiseen tasapainossa. Kaikki tapahtuu kuitenkin luonnon omien lakien mukaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ihminen on ottanut ihmiskunnan poliittisen diversiteetin kehittämisen kohteekseen</p> <p>poliittisin tarkoituksin. Tiede osoittaa, että olemme kokeilukentällä, joka ei</p> <p>toimikaan aivan saman lain mukaan. Mutta se toimii kaaoksen järjestäjien eduksi, ihmisten</p> <p>yhteisöllisyyden lippulaivan liehuessa, mutta ei vapaaehtoisena, omana shakkisiirtona.</p> <p>Peli on peliä, ja sosiaalisen suunnan ohjaaminen on jo hyvin harjoitettu, sotiin</p> <p>johtaneiden konfliktien kertausta. Ihminen etsii kaikissa kulttuureissa aina oman</p> <p>kaltaistansa seuraa, kunkin maan sisällä, saatika oman maanmiehensä seuraa</p> <p>vieraassa maassa. Senhän me kaikki tunnemme. Kuten monet Suomiseurat ja</p> <p>muut vastaavat kansalliset yhteisöt ympäri maailmaa osoittavat.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun olemme osa eläinkuntaa, elämämme kulkee biologian moninaisuuden mukaan,</p> <p>ja samalla tavalla sosiaalisesti kuten eläintenkin maailma.</p> <p>Ideologia on henkistä. Rakastammehan me eläimiäkin jokaista, kuka mitäkin.</p> <p>Mutta valitsemme kaiken itse. Kulttuurinen sulatusuuni ei tieteen mukaan olekaan</p> <p>muuttanut ihmisiä uudenlaisiksi konkretian tasolla. Eikä sivistänyt eurooppaakaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>On hyvä arvostaa kaikkea, kunnioittaa toisenlaisia, mutta ei ole helppoa, eikä</p> <p>välttämättä onnistuvaa pakottaa kulttuureja nopeaan tahtiin oppimaan kaikkea,</p> <p>Sosiologia opettaa, että muutoksen tulee tapahtua sisältäpäin, oman oppimisen</p> <p>kautta. Se tapahtuu parhaiten rauhallisessa, ja tutussa omassa turvallisessa</p> <p>kulttuurissa. Silloin opitaan olemaan oikeasti kansainvälisiä ,ja arvostamaan muiden</p> <p>erilaisuutta. Pakottaminen on kaikille taloudellisen ja konkreettisen elämisen</p> <p>vaikeuttamista. Ja siihenhän meidät on viime aikoina ohjattu.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kanada on hyvä esimerkki, samoin Australia, jolloin halutaan rauhoittaa ihmisten</p> <p>elämisen mahdollisuuksia, aina uusilla poliittisilla päätöksillä. Kun lähtökohdat ovat</p> <p>samat, monikansallinen yhteisö pärjää. Mutta myöhempi muuttoliike vaatii aina</p> <p>todellista henkisen ja ruumiillisen minuuden muutosta, Ja voidaan tarvita monta sukupolven</p> <p>vaihdosta ennenkuin rauhalliset ihmiset elävät toistensa kanssa. Jatkuvat sodat estävät</p> <p>sivistyneen ihmiskunnan muodot, ja jopa estävät maapallosta huolehtimisen, jos sellainen</p> <p>olisi tarpeen.</p> <p>Taloudellinen näkökulma vielä erikseen. Oman talouden hallinta on vaikeaa liian</p> <p>suurena keskitettynä maailmana. Ikäänkuin keskushallintoa maailmanlaajuisena.</p> <p>Se on sitä globaalisaatiota nykymuodossaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>link</p> <p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/K4811viyarc?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/K4811viyarc?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p>&nbsp;</p> <p>Kansallismielisyys onkin siis luonnon järjestelmää, ei poliittista ideologiaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tämä kannatta katsoa loppuun, niin asia selviää myös edel. filmin esimerkistä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

  On vaikea yhdistää ideologiaa ja politiikkaa ja kulttuuria. Mutta politiikka pyrkii juuri

näiden käsitteiden, ja todellisten asioiden sekoittamiseen.

 

On yleisesti esim. korostettu, kuinka moninaisuus, engl.diversity, edistää kaikkea.

Kyllä on totta, että erilaisuus on tärkeää kasvien menestykseen, samoin eläinkunnan

pysymiseen tasapainossa. Kaikki tapahtuu kuitenkin luonnon omien lakien mukaan.

 

Ihminen on ottanut ihmiskunnan poliittisen diversiteetin kehittämisen kohteekseen

poliittisin tarkoituksin. Tiede osoittaa, että olemme kokeilukentällä, joka ei

toimikaan aivan saman lain mukaan. Mutta se toimii kaaoksen järjestäjien eduksi, ihmisten

yhteisöllisyyden lippulaivan liehuessa, mutta ei vapaaehtoisena, omana shakkisiirtona.

Peli on peliä, ja sosiaalisen suunnan ohjaaminen on jo hyvin harjoitettu, sotiin

johtaneiden konfliktien kertausta. Ihminen etsii kaikissa kulttuureissa aina oman

kaltaistansa seuraa, kunkin maan sisällä, saatika oman maanmiehensä seuraa

vieraassa maassa. Senhän me kaikki tunnemme. Kuten monet Suomiseurat ja

muut vastaavat kansalliset yhteisöt ympäri maailmaa osoittavat.

 

Kun olemme osa eläinkuntaa, elämämme kulkee biologian moninaisuuden mukaan,

ja samalla tavalla sosiaalisesti kuten eläintenkin maailma.

Ideologia on henkistä. Rakastammehan me eläimiäkin jokaista, kuka mitäkin.

Mutta valitsemme kaiken itse. Kulttuurinen sulatusuuni ei tieteen mukaan olekaan

muuttanut ihmisiä uudenlaisiksi konkretian tasolla. Eikä sivistänyt eurooppaakaan.

 

On hyvä arvostaa kaikkea, kunnioittaa toisenlaisia, mutta ei ole helppoa, eikä

välttämättä onnistuvaa pakottaa kulttuureja nopeaan tahtiin oppimaan kaikkea,

Sosiologia opettaa, että muutoksen tulee tapahtua sisältäpäin, oman oppimisen

kautta. Se tapahtuu parhaiten rauhallisessa, ja tutussa omassa turvallisessa

kulttuurissa. Silloin opitaan olemaan oikeasti kansainvälisiä ,ja arvostamaan muiden

erilaisuutta. Pakottaminen on kaikille taloudellisen ja konkreettisen elämisen

vaikeuttamista. Ja siihenhän meidät on viime aikoina ohjattu.

 

Kanada on hyvä esimerkki, samoin Australia, jolloin halutaan rauhoittaa ihmisten

elämisen mahdollisuuksia, aina uusilla poliittisilla päätöksillä. Kun lähtökohdat ovat

samat, monikansallinen yhteisö pärjää. Mutta myöhempi muuttoliike vaatii aina

todellista henkisen ja ruumiillisen minuuden muutosta, Ja voidaan tarvita monta sukupolven

vaihdosta ennenkuin rauhalliset ihmiset elävät toistensa kanssa. Jatkuvat sodat estävät

sivistyneen ihmiskunnan muodot, ja jopa estävät maapallosta huolehtimisen, jos sellainen

olisi tarpeen.

Taloudellinen näkökulma vielä erikseen. Oman talouden hallinta on vaikeaa liian

suurena keskitettynä maailmana. Ikäänkuin keskushallintoa maailmanlaajuisena.

Se on sitä globaalisaatiota nykymuodossaan.

 

link

https://www.youtube.com/watch?v=K4811viyarc

 

Kansallismielisyys onkin siis luonnon järjestelmää, ei poliittista ideologiaa.

 

Tämä kannatta katsoa loppuun, niin asia selviää myös edel. filmin esimerkistä.

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230375-ihminen-diversiteetin-kohteena-keinotekoisesti#comments Erilaiset kulttuurit Politiikka Sun, 29 Jan 2017 10:11:47 +0000 tuula pakarinen-curry http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230375-ihminen-diversiteetin-kohteena-keinotekoisesti
Ihmisen ja eläimen ero http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228987-ihmisen-ja-elaimen-ero <p>Eläimet suojelevat lapsiaan. &nbsp;Norsu-ja muutkin laumat vaaran uhatessa ympäröivöt perillisensä lauman keskelle. &nbsp;Tänään on ihminen alkanut toimia toisin.</p><p>Tänään &nbsp;aikuinen ihminen piiloutuu lastensa taakse, tekee lapsistaan marttyyreita. &nbsp;Aseistaa lapsensa, vyöttää panosvöillä luvaten itsemurhaiskusta avaimen taivaaseen.&nbsp;</p><p>Semmoisia meistä ihmisistä on tullut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eläimet suojelevat lapsiaan.  Norsu-ja muutkin laumat vaaran uhatessa ympäröivöt perillisensä lauman keskelle.  Tänään on ihminen alkanut toimia toisin.

Tänään  aikuinen ihminen piiloutuu lastensa taakse, tekee lapsistaan marttyyreita.  Aseistaa lapsensa, vyöttää panosvöillä luvaten itsemurhaiskusta avaimen taivaaseen. 

Semmoisia meistä ihmisistä on tullut.

]]>
20 http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228987-ihmisen-ja-elaimen-ero#comments Erilaiset kulttuurit Thu, 05 Jan 2017 15:12:03 +0000 Jarmo Lauros http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228987-ihmisen-ja-elaimen-ero
Muslimityttöjen kaksoiselämä http://ujuni87.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223199-muslimityttojen-kaksoiselama <p>Kävin eilen työkaverini kanssa katsomassa Guner Yasemin Balcin nimiseen romaaniin perustuvan ArabQueen- nimisen näytelmän.&nbsp; Näytelmä on tositarina nuoresta musliminaisesta joka yrittää tasapainotella länsimaissa perinteen ja nykyajan, uskonnon ja länsimaisen elämäntavan vaatimusten kanssa. Tämän kaiken päälle vielä tulee ristiriitaisuudet perhevelvollisuuden ja oman henkilökohtaisen vapauden välillä.&nbsp; Kolme mieletöntä näyttelijää roolittivat nuorta musliminaista, siskoa, parasta ystävää, äitiä, isää, poikaystävää, kaksoiselämää elävää tätiä sekä muslimiyhteisön jäseniä. Tarinan käänteet olivat äärimmäisen tuttua minulle, sekä omakohtaisesti että työssäni kohtaamiani haasteita. Siinä missä näytelmässä tytöltä leikattiin hiukset rangaistukseksi, minulta on aikoinaan leikelty farkut ja &rdquo;epäsopivat&rdquo; vaatteet.</p><p>Vaikka kaksoiselämä-ilmiö ei koske ainoastaan tyttöjä, niin enemmän se kohdistuu heihin, sillä heillä on enemmän menetettävää poikiin verrattuna. Kuka haluaa enää tyttöä joka ei ole kunnollinen? Se mikä määrittelee kunnollisuuden, on perhe- sekä kulttuurikohtaista. Esim. Joillain se voi olla silkasta ulkonäöstä riippuvainen kuin toisilla on tiukemmat rajat koskien ystäviä ja missä liikkuu.</p><p>Pahinta mitä tytöille voi tehdä, on syyllistäminen ja vanhempien omista kokemuksista siirrettävä taakka. Usein vanhemmat eivät ymmärrä, että teini-iässä oleva, täällä kasvanut tyttö ei vain yksinkertaisesti pysty samaistumaan vanhempien kokemukseen henkilökohtaisesti. Vanhempia on tuettava ymmärtämään, että yhteiskunnassamme tytöt joutuvat kohtaamaan ja painimaan sellaisten asioiden kanssa, joiden olemassaolosta ei tiedetty välttämättä heidän lähtömaissaan.</p><p>Eniten samaistun kohtaan, jossa äiti kertoo hänen kokemuksiaan kotimaastaan: Siitä kuinka hän meni saman ikäisenä naimisiin, kuinka omalle äidille ei sanottu ei ja kuinka hän olisi ollut kiitollinen kaikesta siitä siunauksesta mitä omille lapsille on nyt suotu. Oikeasti kaunis ajatus, ja jos jokainen meistä pystyisi muistamaan joka päivä kuinka vaikeaa jossain muualla on, emme olisi niin itsekkäitä emmekä valittaisi niin paljon. Usein noista kokemuksista kertominen on kuitenkin syyllistämistä samanaikaisesti. Sillä ikään kuin yritetään vaatia nuoria samaistumaan heidän omaan teini-ikäänsä, jotta he tekisivät samoja valintoja. Mielestäni se on pahinta, mitä vanhemmat voivat tehdä tyttärilleen, jotka eivät ole kokeneet niitä samoja asioita, jotka etsivät omaa identiteettiään ja jotka mitä suuremmalla todennäköisyydellä eivät tule valitsemaan samaa tietä kuin he, ainakaan tässä yhteiskunnassa. Sen lisäksi he kamppailevat niiden asioiden kanssa mitkä kuka tahansa nuori täällä voi kohtaa alkoholista seksuaalisuuteen.</p><p>Pidän maahanmuuttajataustaisten muslimityttöjen kanssa tehtävää nuorisotyötä äärimmäisen tärkeänä monesta syystä. Heillä on suurempi riski tuntea itsensä epäonnistuneiksi omissa yhteisöissään kuin muilla, jos lähtökohtaisesti heidän vanhempansa eivät ole kotoutuneet yhteiskuntaan niin, että voivat tukea heitä nuoruuden kaikilla osa-alueilla ja haasteissa. Sen lisäksi kaksoiselämä on itsessään jo vaarallinen, sillä se syrjäyttää nuoria sekä yhteiskunnasta että yhteisöstä.</p><p>Tästä aiheesta on melko paljon puhuttukin, muttei kuitenkaan riittävästi niin, että ongelma tiedostettaisiin niiden asiantuntijoiden keskuudessa, jotka näitä tietoja voisivat hyödyntää. Se että Suomessa nuorten tyttöjen kaksoiselämä on ollut todellisuutta jo pitkään, on ongelma, josta ei enää voi kiistellä.</p><p>Työssäni näen itseäni nuorempana monessa tytössä, ja välillä se on turhauttavaa ja surullista kun näen kuinka moni asia ei ole loppujen lopuksi muuttunut. Kysymyksiin, joihin usein joudun vastaamaan, lukeutuvat esimerkiksi: Miksi sinulla ei ole huivia? Mitä vanhempasi sanovat siihen? Etkö ole muslimi? Monelle heistä on lohduttavaa kun kerron että käytän huivia, silloin kuin itse haluan ja siitä en neuvottele kenenkään kanssa. En edes perheen. Fakta on kuitenkin se että tie näihin minunkaan valintoihini ei ole ollut helppo, eikä varmastikaan monelle muullekaan tytölle. Myös omat valintani saattavat joskus joidenkin vanhempien mielestä olla niin radikaaleja, että he ovat joutuneet miettimään olenko se &rdquo;hyvä&rdquo; esimerkki tytöille. Se satuttaa, jopa minua, vaikka tiedän että teen oikein.</p><p>Välillä tuntuu että sama kierre vaan jatkuu. Siitä huolimatta minua lohduttaa hirveästi se, että voin sanoa näille vahvoille nuorille naisille, että juuri he voivat saavuttaa mitä ikinä haluavatkaan, tehdä omat valintansa ja yrittää parhaani mukaan tarjota siihen tarvittavaa tukea ja turvaa. Jos nuoret tytöt kärsivät ulkonäköpaineista muutenkin täällä suomessa, niin muslimitytöillä paineet ovat kaksinkertaisia.&nbsp;</p><p>Näytelmä on tositapahtumiin perustuva ja väitän, että se on myös ihan arkea monelle tytölle nykypäivän Suomessa. Niin kauan kuin vanhempien kotoutuminen ei ole onnistunut, niin painotan edelleen, se vaikuttaa todella paljon niihin lapsiin, jotka jopa syntyvät täällä, suomalaisiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kävin eilen työkaverini kanssa katsomassa Guner Yasemin Balcin nimiseen romaaniin perustuvan ArabQueen- nimisen näytelmän.  Näytelmä on tositarina nuoresta musliminaisesta joka yrittää tasapainotella länsimaissa perinteen ja nykyajan, uskonnon ja länsimaisen elämäntavan vaatimusten kanssa. Tämän kaiken päälle vielä tulee ristiriitaisuudet perhevelvollisuuden ja oman henkilökohtaisen vapauden välillä.  Kolme mieletöntä näyttelijää roolittivat nuorta musliminaista, siskoa, parasta ystävää, äitiä, isää, poikaystävää, kaksoiselämää elävää tätiä sekä muslimiyhteisön jäseniä. Tarinan käänteet olivat äärimmäisen tuttua minulle, sekä omakohtaisesti että työssäni kohtaamiani haasteita. Siinä missä näytelmässä tytöltä leikattiin hiukset rangaistukseksi, minulta on aikoinaan leikelty farkut ja ”epäsopivat” vaatteet.

Vaikka kaksoiselämä-ilmiö ei koske ainoastaan tyttöjä, niin enemmän se kohdistuu heihin, sillä heillä on enemmän menetettävää poikiin verrattuna. Kuka haluaa enää tyttöä joka ei ole kunnollinen? Se mikä määrittelee kunnollisuuden, on perhe- sekä kulttuurikohtaista. Esim. Joillain se voi olla silkasta ulkonäöstä riippuvainen kuin toisilla on tiukemmat rajat koskien ystäviä ja missä liikkuu.

Pahinta mitä tytöille voi tehdä, on syyllistäminen ja vanhempien omista kokemuksista siirrettävä taakka. Usein vanhemmat eivät ymmärrä, että teini-iässä oleva, täällä kasvanut tyttö ei vain yksinkertaisesti pysty samaistumaan vanhempien kokemukseen henkilökohtaisesti. Vanhempia on tuettava ymmärtämään, että yhteiskunnassamme tytöt joutuvat kohtaamaan ja painimaan sellaisten asioiden kanssa, joiden olemassaolosta ei tiedetty välttämättä heidän lähtömaissaan.

Eniten samaistun kohtaan, jossa äiti kertoo hänen kokemuksiaan kotimaastaan: Siitä kuinka hän meni saman ikäisenä naimisiin, kuinka omalle äidille ei sanottu ei ja kuinka hän olisi ollut kiitollinen kaikesta siitä siunauksesta mitä omille lapsille on nyt suotu. Oikeasti kaunis ajatus, ja jos jokainen meistä pystyisi muistamaan joka päivä kuinka vaikeaa jossain muualla on, emme olisi niin itsekkäitä emmekä valittaisi niin paljon. Usein noista kokemuksista kertominen on kuitenkin syyllistämistä samanaikaisesti. Sillä ikään kuin yritetään vaatia nuoria samaistumaan heidän omaan teini-ikäänsä, jotta he tekisivät samoja valintoja. Mielestäni se on pahinta, mitä vanhemmat voivat tehdä tyttärilleen, jotka eivät ole kokeneet niitä samoja asioita, jotka etsivät omaa identiteettiään ja jotka mitä suuremmalla todennäköisyydellä eivät tule valitsemaan samaa tietä kuin he, ainakaan tässä yhteiskunnassa. Sen lisäksi he kamppailevat niiden asioiden kanssa mitkä kuka tahansa nuori täällä voi kohtaa alkoholista seksuaalisuuteen.

Pidän maahanmuuttajataustaisten muslimityttöjen kanssa tehtävää nuorisotyötä äärimmäisen tärkeänä monesta syystä. Heillä on suurempi riski tuntea itsensä epäonnistuneiksi omissa yhteisöissään kuin muilla, jos lähtökohtaisesti heidän vanhempansa eivät ole kotoutuneet yhteiskuntaan niin, että voivat tukea heitä nuoruuden kaikilla osa-alueilla ja haasteissa. Sen lisäksi kaksoiselämä on itsessään jo vaarallinen, sillä se syrjäyttää nuoria sekä yhteiskunnasta että yhteisöstä.

Tästä aiheesta on melko paljon puhuttukin, muttei kuitenkaan riittävästi niin, että ongelma tiedostettaisiin niiden asiantuntijoiden keskuudessa, jotka näitä tietoja voisivat hyödyntää. Se että Suomessa nuorten tyttöjen kaksoiselämä on ollut todellisuutta jo pitkään, on ongelma, josta ei enää voi kiistellä.

Työssäni näen itseäni nuorempana monessa tytössä, ja välillä se on turhauttavaa ja surullista kun näen kuinka moni asia ei ole loppujen lopuksi muuttunut. Kysymyksiin, joihin usein joudun vastaamaan, lukeutuvat esimerkiksi: Miksi sinulla ei ole huivia? Mitä vanhempasi sanovat siihen? Etkö ole muslimi? Monelle heistä on lohduttavaa kun kerron että käytän huivia, silloin kuin itse haluan ja siitä en neuvottele kenenkään kanssa. En edes perheen. Fakta on kuitenkin se että tie näihin minunkaan valintoihini ei ole ollut helppo, eikä varmastikaan monelle muullekaan tytölle. Myös omat valintani saattavat joskus joidenkin vanhempien mielestä olla niin radikaaleja, että he ovat joutuneet miettimään olenko se ”hyvä” esimerkki tytöille. Se satuttaa, jopa minua, vaikka tiedän että teen oikein.

Välillä tuntuu että sama kierre vaan jatkuu. Siitä huolimatta minua lohduttaa hirveästi se, että voin sanoa näille vahvoille nuorille naisille, että juuri he voivat saavuttaa mitä ikinä haluavatkaan, tehdä omat valintansa ja yrittää parhaani mukaan tarjota siihen tarvittavaa tukea ja turvaa. Jos nuoret tytöt kärsivät ulkonäköpaineista muutenkin täällä suomessa, niin muslimitytöillä paineet ovat kaksinkertaisia. 

Näytelmä on tositapahtumiin perustuva ja väitän, että se on myös ihan arkea monelle tytölle nykypäivän Suomessa. Niin kauan kuin vanhempien kotoutuminen ei ole onnistunut, niin painotan edelleen, se vaikuttaa todella paljon niihin lapsiin, jotka jopa syntyvät täällä, suomalaisiksi.

 

 

]]>
8 http://ujuni87.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223199-muslimityttojen-kaksoiselama#comments Kotimaa Erilaiset kulttuurit Nuoret Nuorisotyö Uskonto Vanhemmat Thu, 22 Sep 2016 12:06:54 +0000 Ujuni Ahmed http://ujuni87.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223199-muslimityttojen-kaksoiselama
Kulttuurieroista ja niiden samankaltaisuuksista. http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221066-kulttuurieroista-ja-niiden-samankaltaisuuksista <p>Vielä tähän päivään mennessä me emme ole miltään osin selvittäneet itsellemme, että kuuluvatko länsimaiset arvot, länsimainen ajattelu ja kulttuuri islamin uskoisiin maihin. Sen sijaan olemme toistuvasi tuoneet esille ajatuksen siitä, että Lähi-idästä Länsimaihin ja eurooppaan &quot;vyörynyt invaasio&quot; ei kuulu Länsimaihin eikä Eurooppaan juuri kulttuurieroavaisuuksien vuoksi. Mistä tämä kaikki johtuu?&nbsp;</p><p>Me voisimme, mikäli haluaisimme - pohtia, että kun me Euroopassa ajattelemme Islaminuskoisia maita tai lähi-idän maita, tai tiettyjä maita Afrikassa, aasiassa tai vaikkapa etelä-amerikassa, joissa naisten asema on alisteinen - että miten me kokisimme, mitä me tekisimme - jos jostakin näistä em. maista tultaisiin suomeen, tai johonkin muuhun Eurooppalaiseen valtioon kertomaan, että suomessa ja eurooassa esimerkiksi kaikkien naisten pitää olla ympärileikattuja tai että - &nbsp;suomessa naisten pitää olla miehelle alistettuja ja naisen asema on turvattu ainoastaan miehen omaisuutena. Voisimmeko me hyväksyä tällaisen vaateen naisiamme kohtaan?</p><p>Me emme voi väittää, että suhtautuisimme tähän neutraalisti, tai millään tavalla kylmän viileästi. Onhan tästä nähtävillä selkeitä arkipäivän esimerkkejä. Länsimaissa ollaan liittouduttu kaikkea tällaista vastaan.</p><p>Mutta siltikin - siltikin me menemme, liittoudumme sellaiseen rintamaan - jonka perusvirtana, perusajatuksena on ollut kumota, tuhota ja viedä pakolla ajatusta näihin vahvasti patriarkaalisen kulttuurin maihin siitä, kuinka naisten asema pitää olla turvattu ja kuinka länsimaiset lait ovat myös näiden maiden lainsäädännöksi otettavissa. Itseasiassa - alati toistuva mantra on sellainen, jossa länsimaalaiset, eurooppalaiset ihmiset öyhöttävät ilmoille ajatusta liian suurista kulttuurieroista lähi-idän, pohjois-afrikan ja jos minkä kulttuurin kanssa. Minun on vaikea käsittää, että miksi me olemme ylipäätänsä lähteneet luomaan illuusiota itsellemme, jossa meillä olisi oikeus viedä ajatusta siitä, että näiden alueiden kulttuuri, elämäntavat ja elämänvirta olisivat omaamme verrattuna huonompaa, ala-arvoisempaa ja ennekaikkea raakalaismaisempaa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö tämä koko soppa alkanutkin vuoden 2003 jälkeen, kun Bush nuorempi lähti viemään omaa ideologiaansa lähi-itään siitä, kuinka markkinavoimien arvoilla saadaan ihmisille parempi elämä, paremmat olosuhteet ja ennenkaikkea myötämielisempi ajattelutapa länsimaisia arvoja kohtaan.&nbsp;</p><p>Perimmäinen kysymys maailman tämän hetkiseen tilanteeseen liittyen kuuluukin - että nyt kun olemme sota-asein, markkinatalouden pakkosyötöllä ja kulttuurihygienian ylisyötöllä tuhonneet ulkoapäin kollektiivisen omanarvontunteen joka esim. vahvasti Patriarkaalisissa Islamin uskon maissa on vuosituhansia vallinnut - ja olemme saaneet alati liekehtiviä ristiriitoja aikaiseksi kyseisillä alueilla, niin emmekö me nyt hyväksy sitten samaa käytöstä omalle kohdallemme?</p><p>Emmekö me nyt haluakaan, että koska ajattelemme olevamme niin ylivertaisia lakeinemme ja sääntöinemme, että myös muut, että myös muiden kulttuurien edustajat voisivat kuvitella tämän olevan mahdollista. Emmekö me nyt olekaan tasavertaisia tässä asiassa? Emmekö me edustakaan omaa ajatteluamme?</p><p>Eikö meidän tulekaan ottaa vastaan vuosituhansia vanhojen kulttuurien osa-alueita omaan kulttuuriimme?</p><p>Onko ainoa ratkaisu tähän luomaamme ja ylläpitämäämme ongelmaan nyt se, että me heitämme bensaa liekkeihin, lietsomme omalta osaltamme kulttuurien, uskontojen ja elämänkatsomuksellisten tapojen välistä ristiriitaa kaikessa mihin ryhdymme? Voimmeko me katsoa itseämme peiliin tulevaisuudessa ja pitää itseämme millään tavoin omien arvojemme, oman moraalimme mittaisena?</p><p>Olemmeko me unohtaneet kategorisen imperatiivin merkityksen - vai emmekö me haluakaan, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja kaikki elämä on arvokasta? Perustelemmeko me todellakin suorittamamme siviilien joukkoteurastukset ympäri maailmaa sillä - että teurastamammiemme siviilien kulttuuri, tavat, politiikka ja elämänkatsomus ei vastannut omia arvojamme? Voimmeko me tehdä niin? Olemmeko me valmiita hyväksymään monokultturistiset ihanteet aivan kaikessa mihin kajoamme?&nbsp;</p><p>Millä perusteella me - ja meidän kulttuurimme on se &quot;oikea&quot; kulttuuri, ja voimmeko me sanoittaa, kertoa, perustella ihmisarvon merkityksen vain niillä perusteilla, jotka me koemme oikeaksi tavaksi toimia ja elää?</p><p>Vastaus näihin kaikkiin on, että kyllä me voimme - koska meille tällainen ajattelu on luonnollista. Se, että onko se luonnollista millekään muulle kulttuurille - onkin sitten ihan eri asia. Huolestuttavaa kuitenkin on, jos koetaan, että ihmiskunnalla on tarve edustaa vain yhtä katsantokantaa, yhtä kulttuuria, yhtä ja samaa sovinnaisuutta - ollakseen saman kädellisten lajin edustajia.</p><ul></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vielä tähän päivään mennessä me emme ole miltään osin selvittäneet itsellemme, että kuuluvatko länsimaiset arvot, länsimainen ajattelu ja kulttuuri islamin uskoisiin maihin. Sen sijaan olemme toistuvasi tuoneet esille ajatuksen siitä, että Lähi-idästä Länsimaihin ja eurooppaan "vyörynyt invaasio" ei kuulu Länsimaihin eikä Eurooppaan juuri kulttuurieroavaisuuksien vuoksi. Mistä tämä kaikki johtuu? 

Me voisimme, mikäli haluaisimme - pohtia, että kun me Euroopassa ajattelemme Islaminuskoisia maita tai lähi-idän maita, tai tiettyjä maita Afrikassa, aasiassa tai vaikkapa etelä-amerikassa, joissa naisten asema on alisteinen - että miten me kokisimme, mitä me tekisimme - jos jostakin näistä em. maista tultaisiin suomeen, tai johonkin muuhun Eurooppalaiseen valtioon kertomaan, että suomessa ja eurooassa esimerkiksi kaikkien naisten pitää olla ympärileikattuja tai että -  suomessa naisten pitää olla miehelle alistettuja ja naisen asema on turvattu ainoastaan miehen omaisuutena. Voisimmeko me hyväksyä tällaisen vaateen naisiamme kohtaan?

Me emme voi väittää, että suhtautuisimme tähän neutraalisti, tai millään tavalla kylmän viileästi. Onhan tästä nähtävillä selkeitä arkipäivän esimerkkejä. Länsimaissa ollaan liittouduttu kaikkea tällaista vastaan.

Mutta siltikin - siltikin me menemme, liittoudumme sellaiseen rintamaan - jonka perusvirtana, perusajatuksena on ollut kumota, tuhota ja viedä pakolla ajatusta näihin vahvasti patriarkaalisen kulttuurin maihin siitä, kuinka naisten asema pitää olla turvattu ja kuinka länsimaiset lait ovat myös näiden maiden lainsäädännöksi otettavissa. Itseasiassa - alati toistuva mantra on sellainen, jossa länsimaalaiset, eurooppalaiset ihmiset öyhöttävät ilmoille ajatusta liian suurista kulttuurieroista lähi-idän, pohjois-afrikan ja jos minkä kulttuurin kanssa. Minun on vaikea käsittää, että miksi me olemme ylipäätänsä lähteneet luomaan illuusiota itsellemme, jossa meillä olisi oikeus viedä ajatusta siitä, että näiden alueiden kulttuuri, elämäntavat ja elämänvirta olisivat omaamme verrattuna huonompaa, ala-arvoisempaa ja ennekaikkea raakalaismaisempaa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö tämä koko soppa alkanutkin vuoden 2003 jälkeen, kun Bush nuorempi lähti viemään omaa ideologiaansa lähi-itään siitä, kuinka markkinavoimien arvoilla saadaan ihmisille parempi elämä, paremmat olosuhteet ja ennenkaikkea myötämielisempi ajattelutapa länsimaisia arvoja kohtaan. 

Perimmäinen kysymys maailman tämän hetkiseen tilanteeseen liittyen kuuluukin - että nyt kun olemme sota-asein, markkinatalouden pakkosyötöllä ja kulttuurihygienian ylisyötöllä tuhonneet ulkoapäin kollektiivisen omanarvontunteen joka esim. vahvasti Patriarkaalisissa Islamin uskon maissa on vuosituhansia vallinnut - ja olemme saaneet alati liekehtiviä ristiriitoja aikaiseksi kyseisillä alueilla, niin emmekö me nyt hyväksy sitten samaa käytöstä omalle kohdallemme?

Emmekö me nyt haluakaan, että koska ajattelemme olevamme niin ylivertaisia lakeinemme ja sääntöinemme, että myös muut, että myös muiden kulttuurien edustajat voisivat kuvitella tämän olevan mahdollista. Emmekö me nyt olekaan tasavertaisia tässä asiassa? Emmekö me edustakaan omaa ajatteluamme?

Eikö meidän tulekaan ottaa vastaan vuosituhansia vanhojen kulttuurien osa-alueita omaan kulttuuriimme?

Onko ainoa ratkaisu tähän luomaamme ja ylläpitämäämme ongelmaan nyt se, että me heitämme bensaa liekkeihin, lietsomme omalta osaltamme kulttuurien, uskontojen ja elämänkatsomuksellisten tapojen välistä ristiriitaa kaikessa mihin ryhdymme? Voimmeko me katsoa itseämme peiliin tulevaisuudessa ja pitää itseämme millään tavoin omien arvojemme, oman moraalimme mittaisena?

Olemmeko me unohtaneet kategorisen imperatiivin merkityksen - vai emmekö me haluakaan, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja kaikki elämä on arvokasta? Perustelemmeko me todellakin suorittamamme siviilien joukkoteurastukset ympäri maailmaa sillä - että teurastamammiemme siviilien kulttuuri, tavat, politiikka ja elämänkatsomus ei vastannut omia arvojamme? Voimmeko me tehdä niin? Olemmeko me valmiita hyväksymään monokultturistiset ihanteet aivan kaikessa mihin kajoamme? 

Millä perusteella me - ja meidän kulttuurimme on se "oikea" kulttuuri, ja voimmeko me sanoittaa, kertoa, perustella ihmisarvon merkityksen vain niillä perusteilla, jotka me koemme oikeaksi tavaksi toimia ja elää?

Vastaus näihin kaikkiin on, että kyllä me voimme - koska meille tällainen ajattelu on luonnollista. Se, että onko se luonnollista millekään muulle kulttuurille - onkin sitten ihan eri asia. Huolestuttavaa kuitenkin on, jos koetaan, että ihmiskunnalla on tarve edustaa vain yhtä katsantokantaa, yhtä kulttuuria, yhtä ja samaa sovinnaisuutta - ollakseen saman kädellisten lajin edustajia.

    ]]>
    2 http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221066-kulttuurieroista-ja-niiden-samankaltaisuuksista#comments Erilaiset kulttuurit Islam Länsikulttuuri Rasismi Tue, 09 Aug 2016 17:14:41 +0000 Anttiolavi Salonen http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221066-kulttuurieroista-ja-niiden-samankaltaisuuksista