Islam http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132763/all Sun, 16 Dec 2018 21:25:45 +0200 fi Yleistämisen pakko ajoi Huhtasaaren täältä http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265968-yleistamisen-pakko-ajoi-huhtasaaren-taalta <p><br />Huhtasaari ymppäsi kielteisiä juttuja islamiin yleisesti ja esitti perättömiä yleistyksiä. Samaa hän tekee muutenkin jatkuvasti. Hänelle kaikki, mihin on liimattu sana kristillinen, on hienoa. Kaikki, mihin on liimattu sana islam, on hänelle kauhistus. Sisällöllä ei ole mitään väliä.</p><p><br />Huomasin jokin aika sitten, että hän esiintyi kahden muun tunnetun perussuomalaisen kanssa yhdessä äärikarismaattisten saarnaajien seurassa. Kirjoitin tästä blogin ja Huhtasaari itse kommentoi asiaa väistämällä koko kysymyksen:&nbsp;<br />&quot;En ole mitään kirkkoa vastaan, vaan kristillisyyden puolesta. Käyn useissa eri kirkoissa, varsinkin jos siellä on joku kiinnostava tapahtuma. Rodney Howard-Browne tuli Suomeen, ja menin kuuntelemaan häntä. Hän on muun muassa rukoillut Trumpin puolesta pitäen käsiä hänen päänsä päällä. Sain häneltä kirjan<br />&quot;The Killing of Uncle Sam&quot;, jonka lukeminen on vieläkin kesken.<br />En ymmärrä kristittyjen &quot;riitelyä&quot; tai keskinäistä mollaamista. Erilaiset kirkot sopivat erilaisille ihmisille.&quot;</p><p><br />Jos minua kiinnostaa jokin asia, minä olen siitä valmis kaikille kertomaan. En ymmärrä, miksi Huhtasaari ei voi kertoa, mikä häntä kiinnostaa äärikarismaattisessa Rodney Howard Brownessa, joka useimpien kristittyjen mielestä on eksyttäjä ja mahdollisimman kaukana tavanomaisesta kristillisyydestä. Nettitietojen mukaan Howard Browne on kaiken poliittisen kähminnän ja Trumpin palvonnan lisäksi mm. väittänyt, että Holliwoodissa juodaan lasten verta ja levitellyt omituisia salaliittoteorioita: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Rodney_Howard-Browne" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Rodney_Howard-Browne">https://en.wikipedia.org/wiki/Rodney_Howard-Browne</a></p><p><br />Perussuomalaisten ja eritoten Huhtasaaren mielestä näköjään kaikki analyysi ja tarkkuus on isästä perkeleestä ja kaikki yleistäminen, kuvittelu ja ilmaan hutkiminen taivaallisen autuasta. Tätä idioottimaisuuttahan esiintyy toki laajemminkin: Miehet ovat pahoja, naiset hyviä. Islam on paha, kristinusko hyvä. Ihminen on paha, eläin on hyvä. Maapallo on paha, maailmankaikkeus hyvä, jne.&nbsp;</p><p>Kaikkea kritisoitavaa saa ja pitää kritisoida, mutta jos ainoa päämäärä on vain osoittaa, että yhden muslimin tai yhden koraanin säkeen vuoksi islam on sellainen ja tällainen, tai kun yksi mies hakkaa vaimoaan, sen vuoksi kaikki miehet ovat pahoja, se ei ole tervettä. Vähintä, mitä Uusi Suomi voi tehdä, on antaa tällaisessa tilanteessa porttikielto. Esimerkiksi minä en ole koskaan leimannut kristinuskoa pahaksi, vaikka olen kristinuskon liepeillä roikkuvia ilmiöitä kritisoinut. Mitä ihmeen tyydytystä tuo vihan ulottaminen syyttömään ympäristöön? Eikö samaa energiaa voisi käyttää kritiikin entistä tarkempaan ja osuvampaan kohdistamiseen?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Huhtasaari ymppäsi kielteisiä juttuja islamiin yleisesti ja esitti perättömiä yleistyksiä. Samaa hän tekee muutenkin jatkuvasti. Hänelle kaikki, mihin on liimattu sana kristillinen, on hienoa. Kaikki, mihin on liimattu sana islam, on hänelle kauhistus. Sisällöllä ei ole mitään väliä.


Huomasin jokin aika sitten, että hän esiintyi kahden muun tunnetun perussuomalaisen kanssa yhdessä äärikarismaattisten saarnaajien seurassa. Kirjoitin tästä blogin ja Huhtasaari itse kommentoi asiaa väistämällä koko kysymyksen: 
"En ole mitään kirkkoa vastaan, vaan kristillisyyden puolesta. Käyn useissa eri kirkoissa, varsinkin jos siellä on joku kiinnostava tapahtuma. Rodney Howard-Browne tuli Suomeen, ja menin kuuntelemaan häntä. Hän on muun muassa rukoillut Trumpin puolesta pitäen käsiä hänen päänsä päällä. Sain häneltä kirjan
"The Killing of Uncle Sam", jonka lukeminen on vieläkin kesken.
En ymmärrä kristittyjen "riitelyä" tai keskinäistä mollaamista. Erilaiset kirkot sopivat erilaisille ihmisille."


Jos minua kiinnostaa jokin asia, minä olen siitä valmis kaikille kertomaan. En ymmärrä, miksi Huhtasaari ei voi kertoa, mikä häntä kiinnostaa äärikarismaattisessa Rodney Howard Brownessa, joka useimpien kristittyjen mielestä on eksyttäjä ja mahdollisimman kaukana tavanomaisesta kristillisyydestä. Nettitietojen mukaan Howard Browne on kaiken poliittisen kähminnän ja Trumpin palvonnan lisäksi mm. väittänyt, että Holliwoodissa juodaan lasten verta ja levitellyt omituisia salaliittoteorioita: https://en.wikipedia.org/wiki/Rodney_Howard-Browne


Perussuomalaisten ja eritoten Huhtasaaren mielestä näköjään kaikki analyysi ja tarkkuus on isästä perkeleestä ja kaikki yleistäminen, kuvittelu ja ilmaan hutkiminen taivaallisen autuasta. Tätä idioottimaisuuttahan esiintyy toki laajemminkin: Miehet ovat pahoja, naiset hyviä. Islam on paha, kristinusko hyvä. Ihminen on paha, eläin on hyvä. Maapallo on paha, maailmankaikkeus hyvä, jne. 

Kaikkea kritisoitavaa saa ja pitää kritisoida, mutta jos ainoa päämäärä on vain osoittaa, että yhden muslimin tai yhden koraanin säkeen vuoksi islam on sellainen ja tällainen, tai kun yksi mies hakkaa vaimoaan, sen vuoksi kaikki miehet ovat pahoja, se ei ole tervettä. Vähintä, mitä Uusi Suomi voi tehdä, on antaa tällaisessa tilanteessa porttikielto. Esimerkiksi minä en ole koskaan leimannut kristinuskoa pahaksi, vaikka olen kristinuskon liepeillä roikkuvia ilmiöitä kritisoinut. Mitä ihmeen tyydytystä tuo vihan ulottaminen syyttömään ympäristöön? Eikö samaa energiaa voisi käyttää kritiikin entistä tarkempaan ja osuvampaan kohdistamiseen?

 

]]>
10 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265968-yleistamisen-pakko-ajoi-huhtasaaren-taalta#comments Antiperussuomalaisuus Huhtasaari Islam Kristinusko Uuskarismaattisuus Sun, 16 Dec 2018 19:25:45 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265968-yleistamisen-pakko-ajoi-huhtasaaren-taalta
Maailmankuvakritiikistä http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265268-maailmankuvakritiikista <p>Kävin hyvin erikoisen väännön erään &quot;kirkollisen&quot; kanssa. En voi tavoistani poiketen mainita hänen nimeään tässä yhteydessä, koska hänellä on ollut tapana vaatia blogikirjoitusten poistoja jos hänen nimensä mainitaan. Tämä on toki ymmärrettävää. Hän sanoo facebookin suljetuissa ryhmissä ja kasvokkainkommentointi -messengertyylisissä paikoissa asioita samalla kun hänellä on tiettyä statusta kirkossa. Hänellä on melko paljon menetettävää.<br /><br />Keskustelun viesti oli (tällä kertaa) se, että hän oli huomannut että minulla on ollut positiivisiakin yhteyksiä uskonnolliseen toimintaan. Hän oli huomannut miten kävin Firenzen kirkkorakennuksissa. (Toki hän vähän asiattomasti jätti huomiotta matkani <em>magnus opuksen</em>,&nbsp; taulukoin renessanssitaiteen teokset ehdottoman objektiiviseen &quot;mielenkiintoisuus-pervous&quot; -nelikenttään ja tähän liittyvään kuva-aineistoon joka koostuu esimerkiksi erityisen kuuluisien veistosten pakarain lähikuvauksista. Taiteilijat olivat muuten huolestuttavan tietämättömiä anatomiasta. Esimerkiksi veistoksista löytyi harmittavan harvoin peräreikää.) Lähestymiseni Firenzeen on toki muutenkin <strong><em>&quot;Assassin&#39;s Creed&quot;</em></strong>-keskeinen. (Voitte tämän jälkeen miettiä mitä Templarit minulle edustavat.)<br /><br />Toisaalta hän oli kiinnittänyt huomiota siihen miten paras työkaverini on muslimi.&nbsp;Hänen viestinsä oli että koulujen osallistuttava uskonnonopetus - jota hän tietää minun vastustavan syvästi - on selvästi toiminut kun olenkin niin avomielinen uskontoihin tutustuja joka ymmärtää kristillisestä kulttuurista. (<em>Bollocks</em>. Kirjaimellisesti. Minulla on myös T-paita jossa on kuvana Torinon Käärinliinan pyhä jälki, tarkalleen ottaen itsensä Jeesuksen Kristuksen ahteri. Kai sekin vaatii kulttuurintuntemusta.)</p><p>Olin huvittunut miten hänen henkensä oli se, että jos kykenen tulemaan toimeen uskonnollisten kanssa, että se on ikään kuin kiitos kristilliselle koulutukselle. Tässä mielessä hän pelasikin tutuntyylistä (1) Jos olet äkäinen, todistat että uskonnottomat ovat militantti vihaliike ja uskonto (2) jos olet rauhallinen kiitos on kristillisen kasvatuksen jonka tuotos olet.<br /><br />Hän oli sitten hieman jauhot suussa nostaessani esiin (hänen aiemmin tietämänsä) tapaukset joihin jouduin armeijassa. Minullahan oli nuorempana seurakuntanuoritausta. Ja olin tietenkin myös sen kuulumisen nollatason eli &quot;konfirmoitu seurakunnan jäsen&quot;. Sitten minulla oli aika tiukka kriisi uskonyhteisön kanssa - käytännössä oma näkemykseni on, että yhteisössä olevat intoilijat savustivat minua esim. yrittäen estää työnsaamistani ja torpata kaiken sosiaalisen elämän tasolla joka sai minut yrittämään itsemurhaa. Minulla oli ymmärrettävästi antipatioita. Depressiossa oli kuitenkin muutakin tehtävää, kuin erota kirkosta. Kävinkin armeijan tavalla jossa oli kaikki normaali &quot;osallistuttaminen&quot;. Tähän liittyi tiettyjä asenneongelmia joista minulle tulikin niskurointimerkintöjä. Eroaminen ei siihen aikaan todellakaan onnistunut millään nettilomakkeella.</p><p>Eli toisin sanoen koultukseni oli hyvin jännittävä ja se kontekstoituu hyvin jännittävästi. Olen tiettyyn osallistuttamiseen hyvinkin &quot;militantti&quot;. (Olenkin suoraan sanonut että jos esimerkiksi joudun sotaan ja joku pyytää minua viettämään ehtoollista kenttäjumalanpalveluksen, niin saahan sitä pyytää. Ja kieltäydyn ensin kohteliaasti. Mutta jos tätä ei ymmärretä on pyytäjän todellakin oltava valmis tappamaan minut koska jos kysymys on siitä että minut viedään tälläiseen rituaaliin niin jompi kumpi meistä ampuu toisen sillä aseella jonka Suomen valtio on viisaudessaan meille molemmille antanut.) Että mitä se hyvä kasvatus olikaan tehnyt?<br /><br />Muutenkin ongelmana näyttää olevan ennen kaikkea uskonnottomien vastahankaisuus siihen että ei ota täytenä faktana kun joku sanoo että &quot;sinun kulttuuriasi on osallistua jeesusteluun&quot;. Perusselitys on että tietoa ei ole riittävästi. Se on kuitenkin saatu siitä mahtavasta koulutuksesta joka mahdollistaa sen, että nautin renessanssitaiteilijoiden veistämistä, joskin anatomisesti virheellisistä, Daavidin takamuksista.&nbsp;</p><p><strong>Oma uskontokritiikkini ydin on tavallaan helppo</strong><br /><br />Yleensä kun islamkritiikistä puhutaan, sävynä tuntuu olevan se että täytyy leimata koko uskonto. Ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen jotenkin globaalisti ja myös historiallisesti. (Tosin samalla on selvää että ei kuulemma saa kalibroida kristinuskoa sen historialla. Noitavainot ovat olkiukko joka hämää kuulemma arviota. Näen että tässä rigataan itse mittaria. Joko uskonnon toimintahistoria ja tätä myötä esim. Muhammadin toiminta otetaan mukaan tai sitten ei.)<br /><br />Itse ajattelen hyvin lokaalisti ja paikallisesti. Tämän hetken Suomessa ei ole kertaakaan käynyt niin että islamilainen olisi tuonut minulle ongelmia tai pakottanut minua siihen mitä armeijassa pakotettiin. Ei ole kertaakaan ollut niin että jos joulun koulunlopetuksellisessa joulujuhlassa tai kevätjuhlassa tai vastaavassa ei ole laulettu jotain islamilaista pyhää laulua (koska eihän yksi laulu tee uskonnonharjoittamista, tiemmä) että he huutelisivat siitä miten heidän pyhien arvojensa päälle oksennetaan. Minua ei ole pakotettu olemaan läsnä hiljaa näissä rukoussessioissa kertaakaan.<br /><br />Uskovaista paskiaismaista kohtelua netissä tulee käytännössä vastaan päivittäin. Islam ei ole koskaan aikaansaanut minulle mitään ongelmia. Ja tässä mielessä näiden uskontojen välillä on mielenkiintoinen ero. En koe islamkritiikkiä tässä kulmassa oikeastaan yhtään tärkeänä. Aivan samasta syystä kuin en ole kokenut tarvetta juutalaisten kritisointiin kovin suuresti. Heillä on toki ympärileikkauksen kaltaisia periaatteita joihin suhtaudun hyvin nihkeästi. Mutta juutalainen ei ole koskaan tullut käännyttämään ja kertomaan että &quot;koska olet ateisti niin olet ääliö ja idiootti, maailmankuvassasi ei ole mitään järkeä&quot;. (Tässä oleellista on se, että en edes ole ateisti.) Ei ole ollenkaan tavatonta tulla kuulemaan miten ateistit ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia jotka tuhoavat yhteiskunnan jatkuvuuden. Vastustus leimataan usein nimenomaan kansanpetturuusmakuisilla kuvauksilla joissa perussävynä on että (1) moraalisuus (2) täysivaltainen kansalaisuus ja muut vastaavat asiat ovat vähintään kyseenalaisia.<br /><br />Mielestäni tämänlainen ei ansaitse kunnioitusta. Aivan kuten ei tuollainen alussa kuvaamani &quot;kirkollisen&quot; &quot;kruuna minä voitan - klaava sinä häviät&quot; -kikkailu. Joka sellaisenaan muistuttaa lähinnä siitä että jos kristillinen kouluopetus ja siihen liittyvä vierailukulttuuri todella tekee avaramielisiä ja sivistyneitä ihmisiä niin miksi se ei näy melko korkeissa virkasuhteissa olevien ihmisten facebookkäyttäytymisessä (jossa on sellaisia sävyjä että sen suora siteeraaminen nähdään syyksi uhriutua heidän suunnaltaan.)<br /><br />Uskonnot eivät ole yhtä relevantteja. Pahuuden lisäksi esimerkiksi suosion laajuus vaikuttavat. Täällä on hyvin triviaalia moittia jotain marginaalista luonnonuskoa esimerkiksi. (Vaika kieltämättä pidän niitäkin pöhköinä. Toisaalta he eivät koskaan ole tulleet minua käännyttämään ja vielä vähemmän sanomaan että &quot;tämä kuule on se sinun oma maailmankuvasi jonka osaamista tässä vähän niinkuin syvennetään luontevan kirkollisen läsnäolon hengessä&quot;.)<br /><br /><strong>Uskonrauhan pykälistöstä</strong><br /><br />Vastustin kovasti nuorempana sitä, että lainsäädännössä oli ns. jumalanpilkkapykälistöä. (Laveasti ja arkikielisesti ilmaisten.) Maamme oli silloin kristillinen aika laajasti. Yleishenkenä oli, että pykälästä valittaminen oli <em>nörtti-idiootin turhaa vininää</em>. (Suora sitaatti noilta ajoilta.) Olisi pitänyt tajuta että pykälä on käytännössä kuollutta kirjainta.<strong> Hannu Salamasta</strong> ja ties mistä <em><strong>&quot;sikamessiaista&quot;</strong></em> oli kuulemma niin pitkä aika että ei pitäisi välittää. (Eikä silloin edes ollut.)<br /><br />Nyt mielipiteistöt ovat sitten selvästi muuttuneet. Aika monet ymmärtävät nyt sen mitä silloin aikanani pidettiin idioottimaisena; Eli niin kauan kuin laki on säädöksissä, kysymys on vain siitä että sovelletaanko sitä käytännössä. Tuulen muutos ja pieni vallanpitäjien oikku muuttaa kaiken. (Samasta syystä en muuten nykyään luota &quot;rauhanomaiseen kirkkoon&quot; jolla on valtava henkilörekisteri. Sanoisin että kirkko on &quot;toistaiseksi rauhanomainen ja enimmäkseen harmiton&quot;.) Tärkein syy ymmärtämiseen oli tietenkin se, että pykälistön nähtiin ennen suojelevan kristittyjä kun taas nyt sen nähdään estävän hyökkäämistä islaminuskoa vastaan.</p><p>Suomessa onkin kieltämättä paljon kaikenlaista. Moni siitä itse asiassa on sitä että sekoitetaan kritisointi ja vainoaminen. Esimerkiksi tiedän että islamia kritisoivat ateistit jotka ovat kääntyneet pois islamista ovat nostattaneet kiukkua esimerkiksi feminismipiireissä. Heidän saamansa kritiikki on toki ankaraa mutta ei sensuristista. Ymmärrän että turhauttaa, mutta jos kritisoi niin myös kritiikin kritiikki on sitä sananvapautta. Se, että sanoo jotain ei tarkoita että muut eivät saisi äänekkäästi ja ryhmässäkin vastustaa.<br /><br />Tässä mielessä voidaan sanoa että jos katsotaan miten vallitsevaa islamkritiikki on ollut, niin eri blogipohjien poistamista kauheampia asioita on tapahtunut hyvin muutaman kerran. Tapaukset ovat myös olleet melko räikeitä. Eli selvästi ei ole tavallista ja jokapäiväistä että näistä kiukunpurkauksista tulee tuomioita. Toki voidaan nähdä että sitä on niin paljon että aika isolla määrällä islamkriitikoita on tavallaan lottoarvonta päällä siinä mielessä että he ovat melko lähellä oikeuteen joutumista. Heidät erottaa jo tuomituista yleensä näkyvä asema poliitikkona. Ja tuuri. Ja ymmärrän, että islamkritiikki on tässä mielessä suuremmissa vaikeuksissa kuin pelkkä tuomioiden matala lukumäärä antaa ymmärtää.<br /><br />Näkisin, että esimerkiksi<strong> Sakari Rajamäki</strong> <a href="http://sakarirajamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265212-miksi-islamin-kritisoinnin-vaikeus-kielletaan">oikoo laskiessaan tuomioita</a>. Hän näkee, että islamkritiikistä tuomitaan mutta kristinuskon kritiikistä ei. Minulta jää hieman auki kannattaako hän vapaata pilkkaa jolloin ei pidä pahastua kristinuskon moittimisesta. Vai pitäisikö näitä sitten tuomita laajemminkin, esimerkiksi laajentaen kristinuskon kritiikistä tulevia oikeusjuttuja. Tilastoja ajatellen voidaan löytää suoria virheitä.<br /><strong>1:</strong> Rajamäen valitus toimii jos ja vain jos asiaa ei katsota ilmiönä. Hän laskee pelkästään sitä että islamkritiikistä on tullut tuomioita ja kristittyjen pilkasta ei. Kuitenkin voitaisiin ajatella, että koska islamkritiikki on ollut tiukkaa valtavirtaa, sen lukumäärä voi olla moninkertainen. Jolloin&nbsp; se, että tuomioiden määrä on selvästi alle 30 (eli on otoskooltaan hyvin pieni ilmiö tutkittavaksi, jolloin erilaista heilahtelua tulee helposti) jolloin tuomioiden määräkin on tietenkin moninkertainen vaikka tuomiot tulisivat juuri täsmälleen yhtä ankarasti.&nbsp; asiaa ei ole vaikeaa todentaa laskemalla pelkästään niitä ei-poistettuja blogauksia uudessa suomessa. Montako niitä on verrattuna niihin muutamiin jotka ovat moittineet kristinuskoa. Jos islamkritiikkiä on paljon enemmän, on selvää että vaikka tuomioehdot olisivat samat, . Voidakseen vetää päätelmänsä Rajamäki joutuisi todentamaan islamkritiikin todelliset määrät ja verrata niitä kristinuskon pilkkaamiseen. Haluaisin nähdä miten Rajamäki on todentanut tämän muuttujan.<br /><strong>2:</strong> Toisaalta Rajamäki ei ole todistanut että kristinuskon kritiikki olisi hyvinkin yhtä tiukkaa ja ilkeää. Tämä paistaa hänen omissa kritiikeissäänkin. Hänen esillenostamansa kristinuskokritiikit ovat senlaatuisia että hänkin joutuu selittämään ilmiötä kuin ne olisivat ihan toisenlaisia. Kun kommenteissa esitettiin epäanalogia <em>&quot;Jos Jeesusta nimittäisi pedofiiliksi niin olisi heikoilla jäillä. Keronen ei muuten kutsunut paavia pedofiiliksi, Halla-aho teki tämän profeetta Muhammadille.&quot;</em> hän selitti, että <em>&quot;No ei varmasti olisi, sillä häntä voi aivan vapaasti esittää vaikka sikana, eikä siitä tule nykyisin mitään tuomiota&quot;</em>. Rajamäen näkemä tuomioero vaatisi sen olettamista että kristinuskon kritiikki olisi sävyltään kategorisoivampaa ja kaikki kristityt tuomitsevampaa tai vähintään yhtä tuomitsevaa ja rajua kuin islamkritiikki. Hänen tekstistään puuttui tilastoanalyysi tälle. Toisin sanoen hänen yleistyksensä nojaa siihen että kristinuskon kritiikille väitetään luonne jota hän ei ole todistanut. Hänen esimerkkinsä eivät kuvaa asiaa ja hän joutuu selittelemään kuin tosiasiat voisivat olla toisenlaisia. Tämä kertoo että ajatus on aika heikoilla.<br /><br />Mutta tietenkin kaikista hauskintahan syntyy kun mietitään että mitä tapahtuisi jos Rajamäen tuomiokysymykset nostettaisiin esiin vakavana faktana ja että hänen tekstinsä olisi todellinen argumentti jotsain. Sillä Suomessa on todellakin erilaisia kristinuskon kritiikin marttyyreitä joita on tuomittu. (Hannu Salama ja &quot;sikamessias&quot; -teos varmaan kuuluisimpina.) Ateismikritiikistä ei koskaan ole tuomittu kristittyjä. (Tässä vaiheessa kristityt voisivat ymmärtää, että pienempi tuomiomäärä ei ehkä johdukaan jostain uskonnonvapauskysymyksestä jossa toisia tuomitaan kevyemmin. Kristinuskon lempeys nousee tässä Jeesuksen seuraajan mieleen esiin välittömästi.)<br /><br /><strong>Mitä oma mutukokemukseni sanoo?</strong><br /><br />Näen että maassamme uskontojen kritisoiminen on kaiken kaikkiaan hyvin hankalaa. Mutta niistä tulee hyvin erilaisia ongelmia. Olen itse härvännyt luultavasti kaikkia tärkeimpiä alakulttuureita ja pääkulttuureita ärsyttävällä tavalla. (Hikipedian ylläpitäjänä se on ylpeyden asia että kaikki poliittiset puolet syyttävät tasapuolisesti siitä miten kauhean julmia ollaan heille. Sekä kansallismielis-maahanmuuttokriittiset että Takkulaiset dissaavat meitä.) Tässä mielessä uskallan sanoa jotain siitä miten eri ihmiset helposti reagoivat;<br /><br /><strong>Jos minä sanon jotain joka ärsyttää &quot;kunnon konservatiivikristittyä&quot; (</strong>anteeksi oksymoronilta maistuva termini), hän helpommin joko blokkaa tai vaatii tekstin poistoa tai uudelleenkirjoittamista. He eivät yleensä vedä asiaa poliisiin tai lakitupaan päin. Sen sijaan asioita hoidetaan henkilökohtaisesti. Joko henkilökohtainen blockaus tai sitten henkilökohtainen välienselvittely.<br /><br />Esimerkiksi ärsytettyäni Aito Avioliittolaisia sain aktiivien usuttamana aika paljon kommentointia jossa pyrittiin nimenomaan henkilökohtaiseen lähestymiseen. Kristitty pahastuja tunkee usein privaattiin. Heillä ei ole mitään terveen ihmisen rajoja siinä mikä sosiaalinen kontakti millä tuntemisella on liikaa. He pyrkivät tulemaan kontaktiin. Heille luontevin viestintä on nimenomaan henkilökohtainen kirje. Jossa sitten on pahastumista ja joskus myös tappouhkailuja. Kommentointi pitää sisällän erilaisia arvolauselmia mallia<em> &quot;</em><em>Jos nyt käy niin ikävästi, että sinä päädyt helvettiin, niin tiedä siellä sitten, että olet kirjoittelullasi vastuussa myös ainakin muutaman muun joutumisesta sinne, kun valheelliset ja naurettavat tekstisi ovat pitkittäneet heidän kääntymyksensä pisteeseen,jossa on jo liian myöhäistä.</em><em>&quot;</em>&nbsp;(sic) Joskus ne täydentävät viestintäänsä strategioilla, jotka ovat myös vetoavia sellaisella tavalla joka lähentelee sensurismia <em>&quot;</em><em>Ajattelisitte heitä edes senverran,että pitäisitte suunne kiinni, vaikka itse evoon uskoisittekin.</em><em>&quot;&nbsp;</em>(sic.)<br /><br />Toisin sanoen kristityiltä tulee spontaania pursketta kun yhdessä spontaanisti ilmestytään viestimään. Mikä on internetmaailman vastine ovelle kolkuttaville talikko-ja-soihtu -mallisille vihaisille kansanjoukoille.<br /><br /><strong>Jos minä sanon jotain joka ärsyttää muslimeja</strong>, eivät muslimit tule sanomaan minulle yhtään mitään. Sen sijaan heidän puolestaan pahastuu erilainen ryhmä. Ja heillä on hyvin mielenkiintoinen tapa pyrkiä ilmoittamaan ilmaisu vaikka &quot;yhteisövirheeksi&quot; (joka esimerkiksi youtubessa tarkoittaa keskustelua siitä bannitaanko kanava vai ei). Samoin on pienempi kynnys nimenomaan siihen että hoidetaan asia lain kautta.<br /><br />Näkisinkin että islamkritiikin ja kristinuskon kritiikin ympärille rakentuu tässä toinen mutka. Nimittäin ilmoitusalttius. Ei olekaan niin että yhteiskunta ja lainsäädäntö olisi rigattu kristittyjä vastaan. Vaan vikana on tavallaan kristittyjen oma passiivisuus. (Tai kenties, jos minulta kysytään, niin pikemminkin sen toisen osapuolen erilainen mutta liioitteluun taipuvainen aktiivisuus.) He itse eivät klikkaa &quot;yhteisövirheeksi&quot; ja ihmettelevät että miksi vain heidän juttujaan ilmoitetaan sellaiseksi. (Itse en ole koskaan ilmaissut mitään tai ketään yhteisövirheeksi. Jopa yhden saamani tappouhkauksen jätin viemättä poliisille koska minusta oli hauskempaa ratkaista asiaan liittyvä pulma henkilökohtaisesti tämän kyseisen ihmisen kotiovella, yllättäen ja spontaanisti.)<br /><br /><strong>Entäs ateismikritiikki?</strong><br /><br />Nähdäkseni tällä hetkellä keskusteluissa painotetaan niin paljon &quot;pyhyyttä&quot; vaatimuskena tuomioille, että se asettaa ateistit erikoiseen asemaan. Asema on omituinen koska viestintä alkaa sillä, että ateismi on uskonto. Mutta sitten sitä ei suojaisi uskontojen saamat oikeudet koska siinä ei voi olla mitään pyhää. (Jos ei voi olla mitään pyhää niin mikä uskonto se sitten mukamas on?) Selvästi tarvittaisiin jotain joka muuttaisi pyhän joksikin &quot;kunnioittavaksi&quot; tai vastaavaksi. (Itse muuten näen että Raamattu-uskoisen ja evolutionistin erottaa aivan eri kategorioihin se, että kreationistille voi olla aivan luontevaa aloittaa keskustelu sanomalla että <em>&quot;Väitän,että pystyn kumoamaan kaikki väittämäsi Saatanallisiksi huuhaaksi, mitä tulee niiden suhteeseen Raamattuun&quot;</em> (sic.) mutta evolution kannattaja ei pyhitä Darwinin syntymäpäivää vapaapäiväksi jona lahjotaan lapsia. Eikä hän ratko myöskään tiedekysymyksiä siten, että ongelmatilanteissa pelkästään tankkaa ja uudelleentulkitsee alkuperäismateriaalina <em><strong>&quot;Lajien syntyä&quot; </strong></em>miettien miten sen sanavalinnat voisi tulkita asiaankuuluvalla tavalla niin että kirjasta ei tarvitsisi muuttaa kirjaintakaan.)<br /><br />Ainakin itse saan hyvin tavallisesti melko tymäkkää materiaalia nimenomaan kristityiltä. Viesteistä käy selvästi irti se, että ei riitä että on erikoiskoulutettu veronmaksaja ja aktiivinen kansalainen. Se, että käy töissä ja hoitaa velvollisuutensa eikä puutu toisten elämään ei ole selvästi ollenkaan riittävää. Kristityt näyttävät pitävän sekä normaalina että jopa älyllisenä, että uskonnottoman kanssa keskustelu aloitetaan halveksunnalla. Miten ollaan &quot;Vapaamatkustaja&quot; ja muutenkin kakkosluokan kansalainen. Itse en ole saanut kertaakaan kunnioittavaa kohtelua uskonnottomuuskontekstissa keneltäkään kristityltä. Ja sitten he samanaikaisesti (1) ihmettelevät miten olen niin &quot;militantti&quot; ja epäkunnioittava heille että (2) selittävät kiitollisena miten tulen toimeen esimerkiksi muslimien kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävin hyvin erikoisen väännön erään "kirkollisen" kanssa. En voi tavoistani poiketen mainita hänen nimeään tässä yhteydessä, koska hänellä on ollut tapana vaatia blogikirjoitusten poistoja jos hänen nimensä mainitaan. Tämä on toki ymmärrettävää. Hän sanoo facebookin suljetuissa ryhmissä ja kasvokkainkommentointi -messengertyylisissä paikoissa asioita samalla kun hänellä on tiettyä statusta kirkossa. Hänellä on melko paljon menetettävää.

Keskustelun viesti oli (tällä kertaa) se, että hän oli huomannut että minulla on ollut positiivisiakin yhteyksiä uskonnolliseen toimintaan. Hän oli huomannut miten kävin Firenzen kirkkorakennuksissa. (Toki hän vähän asiattomasti jätti huomiotta matkani magnus opuksen,  taulukoin renessanssitaiteen teokset ehdottoman objektiiviseen "mielenkiintoisuus-pervous" -nelikenttään ja tähän liittyvään kuva-aineistoon joka koostuu esimerkiksi erityisen kuuluisien veistosten pakarain lähikuvauksista. Taiteilijat olivat muuten huolestuttavan tietämättömiä anatomiasta. Esimerkiksi veistoksista löytyi harmittavan harvoin peräreikää.) Lähestymiseni Firenzeen on toki muutenkin "Assassin's Creed"-keskeinen. (Voitte tämän jälkeen miettiä mitä Templarit minulle edustavat.)

Toisaalta hän oli kiinnittänyt huomiota siihen miten paras työkaverini on muslimi. Hänen viestinsä oli että koulujen osallistuttava uskonnonopetus - jota hän tietää minun vastustavan syvästi - on selvästi toiminut kun olenkin niin avomielinen uskontoihin tutustuja joka ymmärtää kristillisestä kulttuurista. (Bollocks. Kirjaimellisesti. Minulla on myös T-paita jossa on kuvana Torinon Käärinliinan pyhä jälki, tarkalleen ottaen itsensä Jeesuksen Kristuksen ahteri. Kai sekin vaatii kulttuurintuntemusta.)

Olin huvittunut miten hänen henkensä oli se, että jos kykenen tulemaan toimeen uskonnollisten kanssa, että se on ikään kuin kiitos kristilliselle koulutukselle. Tässä mielessä hän pelasikin tutuntyylistä (1) Jos olet äkäinen, todistat että uskonnottomat ovat militantti vihaliike ja uskonto (2) jos olet rauhallinen kiitos on kristillisen kasvatuksen jonka tuotos olet.

Hän oli sitten hieman jauhot suussa nostaessani esiin (hänen aiemmin tietämänsä) tapaukset joihin jouduin armeijassa. Minullahan oli nuorempana seurakuntanuoritausta. Ja olin tietenkin myös sen kuulumisen nollatason eli "konfirmoitu seurakunnan jäsen". Sitten minulla oli aika tiukka kriisi uskonyhteisön kanssa - käytännössä oma näkemykseni on, että yhteisössä olevat intoilijat savustivat minua esim. yrittäen estää työnsaamistani ja torpata kaiken sosiaalisen elämän tasolla joka sai minut yrittämään itsemurhaa. Minulla oli ymmärrettävästi antipatioita. Depressiossa oli kuitenkin muutakin tehtävää, kuin erota kirkosta. Kävinkin armeijan tavalla jossa oli kaikki normaali "osallistuttaminen". Tähän liittyi tiettyjä asenneongelmia joista minulle tulikin niskurointimerkintöjä. Eroaminen ei siihen aikaan todellakaan onnistunut millään nettilomakkeella.

Eli toisin sanoen koultukseni oli hyvin jännittävä ja se kontekstoituu hyvin jännittävästi. Olen tiettyyn osallistuttamiseen hyvinkin "militantti". (Olenkin suoraan sanonut että jos esimerkiksi joudun sotaan ja joku pyytää minua viettämään ehtoollista kenttäjumalanpalveluksen, niin saahan sitä pyytää. Ja kieltäydyn ensin kohteliaasti. Mutta jos tätä ei ymmärretä on pyytäjän todellakin oltava valmis tappamaan minut koska jos kysymys on siitä että minut viedään tälläiseen rituaaliin niin jompi kumpi meistä ampuu toisen sillä aseella jonka Suomen valtio on viisaudessaan meille molemmille antanut.) Että mitä se hyvä kasvatus olikaan tehnyt?

Muutenkin ongelmana näyttää olevan ennen kaikkea uskonnottomien vastahankaisuus siihen että ei ota täytenä faktana kun joku sanoo että "sinun kulttuuriasi on osallistua jeesusteluun". Perusselitys on että tietoa ei ole riittävästi. Se on kuitenkin saatu siitä mahtavasta koulutuksesta joka mahdollistaa sen, että nautin renessanssitaiteilijoiden veistämistä, joskin anatomisesti virheellisistä, Daavidin takamuksista. 

Oma uskontokritiikkini ydin on tavallaan helppo

Yleensä kun islamkritiikistä puhutaan, sävynä tuntuu olevan se että täytyy leimata koko uskonto. Ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen jotenkin globaalisti ja myös historiallisesti. (Tosin samalla on selvää että ei kuulemma saa kalibroida kristinuskoa sen historialla. Noitavainot ovat olkiukko joka hämää kuulemma arviota. Näen että tässä rigataan itse mittaria. Joko uskonnon toimintahistoria ja tätä myötä esim. Muhammadin toiminta otetaan mukaan tai sitten ei.)

Itse ajattelen hyvin lokaalisti ja paikallisesti. Tämän hetken Suomessa ei ole kertaakaan käynyt niin että islamilainen olisi tuonut minulle ongelmia tai pakottanut minua siihen mitä armeijassa pakotettiin. Ei ole kertaakaan ollut niin että jos joulun koulunlopetuksellisessa joulujuhlassa tai kevätjuhlassa tai vastaavassa ei ole laulettu jotain islamilaista pyhää laulua (koska eihän yksi laulu tee uskonnonharjoittamista, tiemmä) että he huutelisivat siitä miten heidän pyhien arvojensa päälle oksennetaan. Minua ei ole pakotettu olemaan läsnä hiljaa näissä rukoussessioissa kertaakaan.

Uskovaista paskiaismaista kohtelua netissä tulee käytännössä vastaan päivittäin. Islam ei ole koskaan aikaansaanut minulle mitään ongelmia. Ja tässä mielessä näiden uskontojen välillä on mielenkiintoinen ero. En koe islamkritiikkiä tässä kulmassa oikeastaan yhtään tärkeänä. Aivan samasta syystä kuin en ole kokenut tarvetta juutalaisten kritisointiin kovin suuresti. Heillä on toki ympärileikkauksen kaltaisia periaatteita joihin suhtaudun hyvin nihkeästi. Mutta juutalainen ei ole koskaan tullut käännyttämään ja kertomaan että "koska olet ateisti niin olet ääliö ja idiootti, maailmankuvassasi ei ole mitään järkeä". (Tässä oleellista on se, että en edes ole ateisti.) Ei ole ollenkaan tavatonta tulla kuulemaan miten ateistit ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia jotka tuhoavat yhteiskunnan jatkuvuuden. Vastustus leimataan usein nimenomaan kansanpetturuusmakuisilla kuvauksilla joissa perussävynä on että (1) moraalisuus (2) täysivaltainen kansalaisuus ja muut vastaavat asiat ovat vähintään kyseenalaisia.

Mielestäni tämänlainen ei ansaitse kunnioitusta. Aivan kuten ei tuollainen alussa kuvaamani "kirkollisen" "kruuna minä voitan - klaava sinä häviät" -kikkailu. Joka sellaisenaan muistuttaa lähinnä siitä että jos kristillinen kouluopetus ja siihen liittyvä vierailukulttuuri todella tekee avaramielisiä ja sivistyneitä ihmisiä niin miksi se ei näy melko korkeissa virkasuhteissa olevien ihmisten facebookkäyttäytymisessä (jossa on sellaisia sävyjä että sen suora siteeraaminen nähdään syyksi uhriutua heidän suunnaltaan.)

Uskonnot eivät ole yhtä relevantteja. Pahuuden lisäksi esimerkiksi suosion laajuus vaikuttavat. Täällä on hyvin triviaalia moittia jotain marginaalista luonnonuskoa esimerkiksi. (Vaika kieltämättä pidän niitäkin pöhköinä. Toisaalta he eivät koskaan ole tulleet minua käännyttämään ja vielä vähemmän sanomaan että "tämä kuule on se sinun oma maailmankuvasi jonka osaamista tässä vähän niinkuin syvennetään luontevan kirkollisen läsnäolon hengessä".)

Uskonrauhan pykälistöstä

Vastustin kovasti nuorempana sitä, että lainsäädännössä oli ns. jumalanpilkkapykälistöä. (Laveasti ja arkikielisesti ilmaisten.) Maamme oli silloin kristillinen aika laajasti. Yleishenkenä oli, että pykälästä valittaminen oli nörtti-idiootin turhaa vininää. (Suora sitaatti noilta ajoilta.) Olisi pitänyt tajuta että pykälä on käytännössä kuollutta kirjainta. Hannu Salamasta ja ties mistä "sikamessiaista" oli kuulemma niin pitkä aika että ei pitäisi välittää. (Eikä silloin edes ollut.)

Nyt mielipiteistöt ovat sitten selvästi muuttuneet. Aika monet ymmärtävät nyt sen mitä silloin aikanani pidettiin idioottimaisena; Eli niin kauan kuin laki on säädöksissä, kysymys on vain siitä että sovelletaanko sitä käytännössä. Tuulen muutos ja pieni vallanpitäjien oikku muuttaa kaiken. (Samasta syystä en muuten nykyään luota "rauhanomaiseen kirkkoon" jolla on valtava henkilörekisteri. Sanoisin että kirkko on "toistaiseksi rauhanomainen ja enimmäkseen harmiton".) Tärkein syy ymmärtämiseen oli tietenkin se, että pykälistön nähtiin ennen suojelevan kristittyjä kun taas nyt sen nähdään estävän hyökkäämistä islaminuskoa vastaan.

Suomessa onkin kieltämättä paljon kaikenlaista. Moni siitä itse asiassa on sitä että sekoitetaan kritisointi ja vainoaminen. Esimerkiksi tiedän että islamia kritisoivat ateistit jotka ovat kääntyneet pois islamista ovat nostattaneet kiukkua esimerkiksi feminismipiireissä. Heidän saamansa kritiikki on toki ankaraa mutta ei sensuristista. Ymmärrän että turhauttaa, mutta jos kritisoi niin myös kritiikin kritiikki on sitä sananvapautta. Se, että sanoo jotain ei tarkoita että muut eivät saisi äänekkäästi ja ryhmässäkin vastustaa.

Tässä mielessä voidaan sanoa että jos katsotaan miten vallitsevaa islamkritiikki on ollut, niin eri blogipohjien poistamista kauheampia asioita on tapahtunut hyvin muutaman kerran. Tapaukset ovat myös olleet melko räikeitä. Eli selvästi ei ole tavallista ja jokapäiväistä että näistä kiukunpurkauksista tulee tuomioita. Toki voidaan nähdä että sitä on niin paljon että aika isolla määrällä islamkriitikoita on tavallaan lottoarvonta päällä siinä mielessä että he ovat melko lähellä oikeuteen joutumista. Heidät erottaa jo tuomituista yleensä näkyvä asema poliitikkona. Ja tuuri. Ja ymmärrän, että islamkritiikki on tässä mielessä suuremmissa vaikeuksissa kuin pelkkä tuomioiden matala lukumäärä antaa ymmärtää.

Näkisin, että esimerkiksi Sakari Rajamäki oikoo laskiessaan tuomioita. Hän näkee, että islamkritiikistä tuomitaan mutta kristinuskon kritiikistä ei. Minulta jää hieman auki kannattaako hän vapaata pilkkaa jolloin ei pidä pahastua kristinuskon moittimisesta. Vai pitäisikö näitä sitten tuomita laajemminkin, esimerkiksi laajentaen kristinuskon kritiikistä tulevia oikeusjuttuja. Tilastoja ajatellen voidaan löytää suoria virheitä.
1: Rajamäen valitus toimii jos ja vain jos asiaa ei katsota ilmiönä. Hän laskee pelkästään sitä että islamkritiikistä on tullut tuomioita ja kristittyjen pilkasta ei. Kuitenkin voitaisiin ajatella, että koska islamkritiikki on ollut tiukkaa valtavirtaa, sen lukumäärä voi olla moninkertainen. Jolloin  se, että tuomioiden määrä on selvästi alle 30 (eli on otoskooltaan hyvin pieni ilmiö tutkittavaksi, jolloin erilaista heilahtelua tulee helposti) jolloin tuomioiden määräkin on tietenkin moninkertainen vaikka tuomiot tulisivat juuri täsmälleen yhtä ankarasti.  asiaa ei ole vaikeaa todentaa laskemalla pelkästään niitä ei-poistettuja blogauksia uudessa suomessa. Montako niitä on verrattuna niihin muutamiin jotka ovat moittineet kristinuskoa. Jos islamkritiikkiä on paljon enemmän, on selvää että vaikka tuomioehdot olisivat samat, . Voidakseen vetää päätelmänsä Rajamäki joutuisi todentamaan islamkritiikin todelliset määrät ja verrata niitä kristinuskon pilkkaamiseen. Haluaisin nähdä miten Rajamäki on todentanut tämän muuttujan.
2: Toisaalta Rajamäki ei ole todistanut että kristinuskon kritiikki olisi hyvinkin yhtä tiukkaa ja ilkeää. Tämä paistaa hänen omissa kritiikeissäänkin. Hänen esillenostamansa kristinuskokritiikit ovat senlaatuisia että hänkin joutuu selittämään ilmiötä kuin ne olisivat ihan toisenlaisia. Kun kommenteissa esitettiin epäanalogia "Jos Jeesusta nimittäisi pedofiiliksi niin olisi heikoilla jäillä. Keronen ei muuten kutsunut paavia pedofiiliksi, Halla-aho teki tämän profeetta Muhammadille." hän selitti, että "No ei varmasti olisi, sillä häntä voi aivan vapaasti esittää vaikka sikana, eikä siitä tule nykyisin mitään tuomiota". Rajamäen näkemä tuomioero vaatisi sen olettamista että kristinuskon kritiikki olisi sävyltään kategorisoivampaa ja kaikki kristityt tuomitsevampaa tai vähintään yhtä tuomitsevaa ja rajua kuin islamkritiikki. Hänen tekstistään puuttui tilastoanalyysi tälle. Toisin sanoen hänen yleistyksensä nojaa siihen että kristinuskon kritiikille väitetään luonne jota hän ei ole todistanut. Hänen esimerkkinsä eivät kuvaa asiaa ja hän joutuu selittelemään kuin tosiasiat voisivat olla toisenlaisia. Tämä kertoo että ajatus on aika heikoilla.

Mutta tietenkin kaikista hauskintahan syntyy kun mietitään että mitä tapahtuisi jos Rajamäen tuomiokysymykset nostettaisiin esiin vakavana faktana ja että hänen tekstinsä olisi todellinen argumentti jotsain. Sillä Suomessa on todellakin erilaisia kristinuskon kritiikin marttyyreitä joita on tuomittu. (Hannu Salama ja "sikamessias" -teos varmaan kuuluisimpina.) Ateismikritiikistä ei koskaan ole tuomittu kristittyjä. (Tässä vaiheessa kristityt voisivat ymmärtää, että pienempi tuomiomäärä ei ehkä johdukaan jostain uskonnonvapauskysymyksestä jossa toisia tuomitaan kevyemmin. Kristinuskon lempeys nousee tässä Jeesuksen seuraajan mieleen esiin välittömästi.)

Mitä oma mutukokemukseni sanoo?

Näen että maassamme uskontojen kritisoiminen on kaiken kaikkiaan hyvin hankalaa. Mutta niistä tulee hyvin erilaisia ongelmia. Olen itse härvännyt luultavasti kaikkia tärkeimpiä alakulttuureita ja pääkulttuureita ärsyttävällä tavalla. (Hikipedian ylläpitäjänä se on ylpeyden asia että kaikki poliittiset puolet syyttävät tasapuolisesti siitä miten kauhean julmia ollaan heille. Sekä kansallismielis-maahanmuuttokriittiset että Takkulaiset dissaavat meitä.) Tässä mielessä uskallan sanoa jotain siitä miten eri ihmiset helposti reagoivat;

Jos minä sanon jotain joka ärsyttää "kunnon konservatiivikristittyä" (anteeksi oksymoronilta maistuva termini), hän helpommin joko blokkaa tai vaatii tekstin poistoa tai uudelleenkirjoittamista. He eivät yleensä vedä asiaa poliisiin tai lakitupaan päin. Sen sijaan asioita hoidetaan henkilökohtaisesti. Joko henkilökohtainen blockaus tai sitten henkilökohtainen välienselvittely.

Esimerkiksi ärsytettyäni Aito Avioliittolaisia sain aktiivien usuttamana aika paljon kommentointia jossa pyrittiin nimenomaan henkilökohtaiseen lähestymiseen. Kristitty pahastuja tunkee usein privaattiin. Heillä ei ole mitään terveen ihmisen rajoja siinä mikä sosiaalinen kontakti millä tuntemisella on liikaa. He pyrkivät tulemaan kontaktiin. Heille luontevin viestintä on nimenomaan henkilökohtainen kirje. Jossa sitten on pahastumista ja joskus myös tappouhkailuja. Kommentointi pitää sisällän erilaisia arvolauselmia mallia "Jos nyt käy niin ikävästi, että sinä päädyt helvettiin, niin tiedä siellä sitten, että olet kirjoittelullasi vastuussa myös ainakin muutaman muun joutumisesta sinne, kun valheelliset ja naurettavat tekstisi ovat pitkittäneet heidän kääntymyksensä pisteeseen,jossa on jo liian myöhäistä." (sic) Joskus ne täydentävät viestintäänsä strategioilla, jotka ovat myös vetoavia sellaisella tavalla joka lähentelee sensurismia "Ajattelisitte heitä edes senverran,että pitäisitte suunne kiinni, vaikka itse evoon uskoisittekin.(sic.)

Toisin sanoen kristityiltä tulee spontaania pursketta kun yhdessä spontaanisti ilmestytään viestimään. Mikä on internetmaailman vastine ovelle kolkuttaville talikko-ja-soihtu -mallisille vihaisille kansanjoukoille.

Jos minä sanon jotain joka ärsyttää muslimeja, eivät muslimit tule sanomaan minulle yhtään mitään. Sen sijaan heidän puolestaan pahastuu erilainen ryhmä. Ja heillä on hyvin mielenkiintoinen tapa pyrkiä ilmoittamaan ilmaisu vaikka "yhteisövirheeksi" (joka esimerkiksi youtubessa tarkoittaa keskustelua siitä bannitaanko kanava vai ei). Samoin on pienempi kynnys nimenomaan siihen että hoidetaan asia lain kautta.

Näkisinkin että islamkritiikin ja kristinuskon kritiikin ympärille rakentuu tässä toinen mutka. Nimittäin ilmoitusalttius. Ei olekaan niin että yhteiskunta ja lainsäädäntö olisi rigattu kristittyjä vastaan. Vaan vikana on tavallaan kristittyjen oma passiivisuus. (Tai kenties, jos minulta kysytään, niin pikemminkin sen toisen osapuolen erilainen mutta liioitteluun taipuvainen aktiivisuus.) He itse eivät klikkaa "yhteisövirheeksi" ja ihmettelevät että miksi vain heidän juttujaan ilmoitetaan sellaiseksi. (Itse en ole koskaan ilmaissut mitään tai ketään yhteisövirheeksi. Jopa yhden saamani tappouhkauksen jätin viemättä poliisille koska minusta oli hauskempaa ratkaista asiaan liittyvä pulma henkilökohtaisesti tämän kyseisen ihmisen kotiovella, yllättäen ja spontaanisti.)

Entäs ateismikritiikki?

Nähdäkseni tällä hetkellä keskusteluissa painotetaan niin paljon "pyhyyttä" vaatimuskena tuomioille, että se asettaa ateistit erikoiseen asemaan. Asema on omituinen koska viestintä alkaa sillä, että ateismi on uskonto. Mutta sitten sitä ei suojaisi uskontojen saamat oikeudet koska siinä ei voi olla mitään pyhää. (Jos ei voi olla mitään pyhää niin mikä uskonto se sitten mukamas on?) Selvästi tarvittaisiin jotain joka muuttaisi pyhän joksikin "kunnioittavaksi" tai vastaavaksi. (Itse muuten näen että Raamattu-uskoisen ja evolutionistin erottaa aivan eri kategorioihin se, että kreationistille voi olla aivan luontevaa aloittaa keskustelu sanomalla että "Väitän,että pystyn kumoamaan kaikki väittämäsi Saatanallisiksi huuhaaksi, mitä tulee niiden suhteeseen Raamattuun" (sic.) mutta evolution kannattaja ei pyhitä Darwinin syntymäpäivää vapaapäiväksi jona lahjotaan lapsia. Eikä hän ratko myöskään tiedekysymyksiä siten, että ongelmatilanteissa pelkästään tankkaa ja uudelleentulkitsee alkuperäismateriaalina "Lajien syntyä" miettien miten sen sanavalinnat voisi tulkita asiaankuuluvalla tavalla niin että kirjasta ei tarvitsisi muuttaa kirjaintakaan.)

Ainakin itse saan hyvin tavallisesti melko tymäkkää materiaalia nimenomaan kristityiltä. Viesteistä käy selvästi irti se, että ei riitä että on erikoiskoulutettu veronmaksaja ja aktiivinen kansalainen. Se, että käy töissä ja hoitaa velvollisuutensa eikä puutu toisten elämään ei ole selvästi ollenkaan riittävää. Kristityt näyttävät pitävän sekä normaalina että jopa älyllisenä, että uskonnottoman kanssa keskustelu aloitetaan halveksunnalla. Miten ollaan "Vapaamatkustaja" ja muutenkin kakkosluokan kansalainen. Itse en ole saanut kertaakaan kunnioittavaa kohtelua uskonnottomuuskontekstissa keneltäkään kristityltä. Ja sitten he samanaikaisesti (1) ihmettelevät miten olen niin "militantti" ja epäkunnioittava heille että (2) selittävät kiitollisena miten tulen toimeen esimerkiksi muslimien kanssa.

]]>
2 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265268-maailmankuvakritiikista#comments Ateismi Islam Juutalaisuus Kristinusko Uskontokritiikki Wed, 05 Dec 2018 15:46:26 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265268-maailmankuvakritiikista
Väestönvaihdosta http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265222-vaestonvaihdosta <p><strong>Pauli Vahtera</strong> julkaisi tässä muutama päivä sitten kerrassaan mainion blogitekstin jossain määrin kontroversiaalisesta teemasta nimeltä <em>väestönvaihto</em>. Erityisen ilahduttavaksi asian tekee se, että kirjoitus ilmestyi Alma Median omistamassa <em>Iltalehdessä</em>. Juuri ns. valtamedian puolella näitä juttuja tarvittaisiin nykyistä enemmän, ja uskonpa, että niitä tullaan jo lähitulevaisuudessa kasvavassa määrin myös näkemään; maahanmuuton ongelmathan eivät lyhyellä aikavälillä ainakaan helpotu, ja siksi yhä useammat silmät tulevat avautumaan. En nyt puutu iltapäivälehden blogiksi pitkähkön tekstin yksityiskohtiin sen kummemmin (ks. linkki Vahteran blogiin tämän jutun lopusta), mutta tätä väestönvaihto-tematiikkaa käsittelen hieman. Oman juttuni painopiste on Ranskassa.</p> <p>Ranskalainen <strong>Renaud Camus</strong> ymmärtääkseni oli ensimmäinen, joka käytti termiä <em>le grand remplacement</em> (kirjaimellisesti &rdquo;suuri [väestön]vaihto&rdquo;) täsmälleen tuossa muodossa vuonna 2012 ilmestyneessä saman nimisessä kirjassaan. Asiallisesti ottaen väestönvaihto-skenaariota on aavisteltu jo paljon aikaisemmin. Niinkin varhain kuin 1970-luvun alussa <strong>Jean Raspail</strong> (s. 1925) nosti tämän pahaenteisen mahdollisuuden esiin romaanissaan <em>Le camp de saints</em> (1973, ei suom.). Romaani on dystooppinen fiktio tulevaisuudesta, jossa Ranska joutuu antautumaan massiivisen maahanmuuttoaallon edessä. Kaikki maahanmuuttokriittisetkään Raspailin lukijat eivät pitäneet romaanin tulevaisuusnäkyä erityisen uskottavana, mutta vuoden 2015 tapahtumien myötä monen asenne sattuneesta syystä muuttui&hellip;</p> <p>***</p> <p>Suvakkipiireissä väestönvaihtoteoria on leimattu puhtaaksi huuhaaksi, paranoidiksi salaliittoteoriaksi, joka ei saa vähäisintäkään tukea päteviin tilastointimenetelmiin perustuvista väestöennusteista. Tietty vainoharhaisuuden vaikutelma onkin ilmeinen, mikäli väestönvaihdolla ajatellaan sellaista tilannetta, jossa Euroopan alkuperäisväestö miltei kokonaisuudessaan katoaisi, sanokaamme lähimmän vuosisadan kuluessa, islamilaisesta Lähi-idästä, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja muualta kolmannesta maailmasta tulvivien siirtolaismassojen tieltä samaan tapaan kuin Amerikan kaksoismantereen alkuasukkaat joutuivat väistymään (sukupuuton tai sulautumisen kautta) eurooppalaisten maahantunkeutujien jaloista. Ei vaikuta järin uskottavalta sekään, että missään Euroopan maassa &ndash; saati koko Euroopassa &ndash; olisi muslimienemmistö vuoteen 2050 mennessä, kuten asia joissakin villeimmissä tulkinnoissa saatetaan esittää.</p> <p>Mutta takertuminen näihin ääritulkintoihin ja koko väestönvaihtoteorian lyttääminen niiden perusteella vaikuttaa minusta internetin keskustelupalstoilla tavanomaista olkiukkoilua pahemmalta sofismilta. Sillä haitallisten ja vuosikymmenten kokemuksen perusteella näköjään kroonisella tavalla oloihimme sopeutumattomien vierasväestöjen kasvu on joka tapauksessa kiistaton tosiasia, ja kaikkein maltillisempienkin väestöennusteiden (joissa oletuksena on nollan prosentin maahanmuutto) mukaan islamilaisten väestöjen osuus useimmissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa tulee pelkästään suuremman syntyvyyden takia merkittävästi kasvamaan nykyisistä vielä jotenkin siedettävistä lukemista. Ranskan muslimiväestö tulee uskottavien ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä parhaassakin tapauksessa ylittämään kymmenen prosentin rajan, ja pahimmassa tapauksessa se tulee lähelle kahtakymmentä prosenttia; vaikka tämäkään ei koko valtakunnan tasolla tietenkään merkitse kirjaimellisesti sitä, että väestö vaihtuisi, niin skenaario on ihan riittävän kauhea jo sellaisenaankin.&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p> <p>Asian tekee entistä pahemmaksi se tosiasia, että kaikissa maissa vierasväestöt jakautuvat alueellisesti hyvin epätasaisesti keskittyen suurimpiin kaupunkeihin ja niissäkin tiettyihin kaupunginosiin. Juuri tällä lokaalitasolla väestönvaihto ei ole ainoastaan huolestuttava tulevaisuusskenaario vaan monin paikoin jo toteutunut tosiasia. Meitä vanhemmissa maahanmuuton kohdemaissa on jo iät ja ajat tunnettu ns. <em>white flight</em> -ilmiö eli kantaväestön poismuutto tietyistä kaupunginosista sen jälkeen, kun vierasväestön osuus alueella ylittää tietyn kipurajan; muistaakseni tuon kriittisen massan raja on parinkymmenen prosentin hujakoilla. Suomessakin ilmiö on jo alkanut. (Toivottavasti kukaan lukija ei tulkitse tätä kappaletta siten, että kannattaisin lähiöiden maahanmuuttajavaltaistumisen vastapainoksi tuota yhtä moraalitonta kuin tehotontakin kuntapoliittista ilveilyä nimeltä &rdquo;sosiaalinen sekoittaminen&rdquo;; siitä ei todellakaan ole kyse, minä uskon aivan toisenlaisiin lääkkeisiin&hellip;)</p> <p>***</p> <p>Ranskassa on lukemattomia, todennäköisesti satoja sellaisia lähiöitä tai taajamia, joiden väestörakenne on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana muuttunut siinä määrin totaalisesti, että puhe väestönvaihdosta on aivan paikallaan. Käsittelen tässä vain yhtä tapausta, mutta se onkin eräässä mielessä pahin kaikista. Pariisin pohjoispuolella noin vartin junamatkan päässä Gare du Nordilta sijaitsee ikivanha taajama nimeltä Saint-Denis, joka on nykyään käytännössä Pariisin esikaupunki ja sen lisäksi Seine-Saint-Denis -nimisen departementin henkinen joskaan ei hallinnollinen keskus. Nimikkokuntansa lisäksi tähän Pariisin keskustan pohjois- ja itälaidan ulkopuolelle reunoiltaan kuunsirpin (!) muotoisena kaareutuvaan reilusti yli puolentoista miljoonan asukkaan departementtiin kuuluu sellaisia asuinalueita kuin Clichy-sous-Bois ja Bobigny, jotka ovat mm. säännöllisin väliajoin toistuvista autonpolttajaisistaan tunnettuja pahamaineisen monikulttuurisia lähiöitä. Ulkoiselta asultaan läheskään kaikki departementin kunnat eivät ole erityisen epäsiistejä eikä niitä kaikkia varsinaisesti voine pitää slummeina, mutta ne ovat yhtä kaikki monella tapaa räjähdysherkkiä ja moniongelmaisia vierasväestöjen kasautumia, joilla yhä harvempi normaalijärkinen kantaväestön jäsen viihtyy &ndash; ellei sitten ole matalan tulotason takia pakko vain yrittää viihtyä...</p> <p>Ylipäätään Seine-Saint-Denis on koko Ranskan maahanmuuttajavaltaisin departementti, mutta tuskallisimmalta tämän tosiasian ajatteleminen sittenkin tuntuu itsensä Saint-Denis&rsquo;n kunnan kohdalla. Miksi? Siksi, että tällä nykyään noin sadantuhannen asukkaan taajamalla on erittäin suuri kulttuuri- ja sivilisaatiohistoriallinen merkitys paitsi Ranskalle koko Euroopalle. Saint-Denis&rsquo;n sydämessä on ikivanha, joskus myöhäisantiikin päivinä marttyyrikuoleman kärsineelle puolilegendaariselle <strong>Dionysios</strong>-piispalle (ransk. Denis) nimetty basilikakatedraali. Tämä varhaisgoottilaisen arkkitehtuurin helmi on rakennettu pääosin 1100-luvulla, mutta samalla paikalla on ollut kirkko jo vuosisatoja aikaisemminkin. Juuri sydänkeskiajalla Saint-Denis&rsquo;n merkitys kuitenkin oli poikkeuksellisen suuri paitsi tuolloin uuden mutta nopeasti lähes kaikkialle läntiseen ja pohjoiseen Eurooppaan levinneen goottilaisen taidesuuntauksen keskuksena myös monien aineettomampien kulttuuri-ilmiöiden kohtauspaikkana. Saint-Denis&rsquo;n basilikan ja sen ympärille syntyneen luostarin liepeillä on vaikuttanut muiden muassa sellaisia hahmoja kuin <strong>Abbé Suger</strong>, <strong>St. Bernard de Clairvaux</strong>, oppinut <strong>Pierre Abélard</strong> ja hänen rakastettunsa nunna <strong>Héloïse </strong>(ellette tiedä, keitä nämä historialliset merkkihenkilöt olivat, googlettakaa). Saint-Denis&rsquo;n basilika on vuosisatojen ajan palvellut myös Ranskan kuninkaiden viimeisenä leposijana, mikä kohottaa sen kansallista arvoa isänmaallisten ranskalaisten näkökulmasta entisestään. Tosin kuningashaudat vandalisoitiin ja ryöstettiin vallankumouksen pimeimpinä vuosina joskus 1790-luvun alussa, mutta restauraatiossa ainakin osa haudoista saatiin jollain tapaa ennallistettua. Ranskan vanhan vallan viimeisen kuningasparin, murhattujen <strong>Ludvig XVI</strong>:n ja <strong>Marie Antoinetten</strong> maallisten jäännösten aitoudesta ei ole aivan täyttä varmuutta, mutta joka tapauksessa he saivat basilikaan hyvin ansaitun hautamuistomerkin. Saint-Denis on siis <em>Lieu de Mémoire</em>, eli &rdquo;muistin (t. muiston) tyyssija&rdquo;, käyttääkseni historioitsija <strong>Pierre Noran</strong> tunnetuksi tekemää ilmausta.</p> <p>Tällaisen merkitykseltään valtaisan kulttuurimonumentin ympärille levittäytyy sitten Saint-Denis&rsquo;n pikkukaupunki, jonka nyttemmin rapistunut rakennuskanta on pääosin peräisin 1800- ja 1900-luvuilta. Saint-Denis&rsquo;n nykyinen noin sadantuhannen hengen asujaimisto puolestaan koostuu lähes kokonaisuudessaan islamilaisista ja afrikkalaisista muukalaisista, jotka eivät tiedä mitään uuden &rdquo;kotiseutunsa&rdquo; historiasta eivätkä ole siitä edes kiinnostuneita. Maghrebilaiset ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat kulttuurit hallitsevat Saint-Denis&rsquo;n maisemaa täyttäen sen törkyiset kadut ja kujat monikielisellä metelillään; sikäli kuin ranskaa ylipäätään kuulee, kyseessä on lähinnä arabien ja mustien afrikkalaisten välisen kommunikaation mahdollistava <em>lingua franca</em>, äidinkielenään sitä ei näillä kujilla enää moni puhu. Sanalla sanoen: vanhan ja muistorikkaan katedraalin ulkopuolella levittäytyy kirjava monikulttuurinen sikolätti, jota vain täydellinen kulttuuriummikko voisi pitää millään tavoin &rdquo;pittoreskina&rdquo; ilmiönä, saati kulttuurisena &rdquo;rikkautena&rdquo;. Ellei joku nyt ymmärrä, miksi väestönvaihdon todellisuus tuntuu erityisen ahdistavalta juuri täällä, niin en voi auttaa. Kun itse vierailin ensimmäistä kertaa Saint-Denis&rsquo;ssa vuonna 2005, kokemani järkytys osaltaan auttoi minua vapautumaan siihen saakka hellimistäni illuusioista maahanmuuttokysymyksen suhteen. Ylempänä mainittu Jean Raspail on kuvannut väestönvaihtoa erakkorapumetaforalla. Erakkoravuthan (<em>Paguroidea</em>) ovat siitä erikoisia äyriäisiä, että ne käyttävät pehmeiden ruumiinosiensa suojana vieraiden eläinten, lähinnä kai eri nilviäislajien hylkäämiä kuoria. Saint-Denis&rsquo;n kohdalla metafora toimii liiankin hyvin.</p> <p>Väestönvaihdon ongelmia on pyritty havainnollistamaan myös biologiasta lainatulla vieraslajianalogialla. Paikalliseen ekosysteemiin kuulumattomien ja kotoperäisille lajeille mahdollisesti haitallisten vieraiden kasvi- ja eläinlajien pesiytyminen tietylle luonnonmaantieteelliselle alueelle ymmärretään yleensä ongelmaksi. Monien maahanmuuttokriittisten mielestä vieraiden kulttuurien pesiytymiseen omalle reviirille tulisi suhtautua samoin. No, tähän tietysti suvakkiosaston aina yhtä omahyväiset sofistit vastaavat, että ihmislajin (Homo sapiens sapiens) kaikki muunnokset kuuluvat yhteen ja samaan lajiin ja että analogia ei siten toimi. Tämä ajatus kuitenkin sisältää olkiukon vailla vertaa. Totta kai kaikki (tai ainakin useimmat) analogian käyttäjät ovat selvillä siitä, että ihmislaji on geneettisesti varsin yhtenäinen, itse asiassa yhtenäisempi kuin vaikkapa lähisukulaisemme simpanssit. Mutta kun ihmisyydessä on kyse paljon enemmästä kuin biologiasta. Jos biologinen ihmislaji onkin yhtenäinen kokonaisuus niin kulttuurisessa mielessä mitään ihmiskuntaa ei ole olemassakaan, se on puhdas fiktio, johon lähinnä vain länsimaiset liberaali-intellektuellit uskovat (tai ainakin uskottelevat uskovansa). Vaikka vieraslajianalogian alkuperä onkin biologiassa, niin maahanmuuttokritiikissä sitä siis sovelletaan pikemminkin kulttuuriantropologian kehyksissä. Toisin sanoen se toimii aivan toisella taksonomisella tasolla. Ja varsin hyvin toimiikin.</p> <p>Kaduilla paarustavat päästä varpaisiin säkitetyt musliminaiset tai kahviloissa notkuvat nuoret afrikkalaiset joutomiehet eivät kuulu Saint-Denis&rsquo;n eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan sen enempää kuin espanjansiruetana kuuluu suomalaiseen puutarhaan tai supikoira suomalaiseen metsään. Jo näiden vierasväestöjen massiivisen läsnäolon muodostama esteettinen haitta on täysin todellinen, mutta tietenkään se ei ole monikulttuurisuuden pahin seuraus. Saint-Denis oli, kuten muistettaneen, Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskun tärkeimpiä tukialueita. Vihamielisyyden länsimaista kulttuuria ja elämäntapaa kohtaan äidinmaidossaan imeneet vierastaistelijat sulautuvat helposti muukalaiseen massaan, jolla ei ole sen enempää halua kuin kykyäkään &rdquo;kotoutumiseen&rdquo; ja josta laillisen järjestysvallan on avoimen yhteiskunnan oloissa vaikeata saada pitävää otetta. Mikään ei viittaa siihen, että olisimme islamistisen terrorismin osalta vielä edes kokeneet pahinta.</p> <p>***</p> <p>Mikä neuvoksi? Suoraan sanoen en tiedä. Euroopassa nykyään vallitsevat arvot tulisi arvioida radikaalisti uudelleen, mutta onko tällaisesta revisiosta realistisia toiveita? Joitakin rohkaisevia signaaleja on ilmassa. Itä-Euroopan Visegrad-ryhmän esimerkki vaikuttaa lupaavalta. Lännempänä Ruotsidemokraattien menestys tuossa naapurissa, AfD:n nousu Saksassa, Tanskan ja Itävallan koventuneet maahanmuuttoasenteet sekä tuoreimpana Andalusian Vox -puolueen paikallisvaalivoitto Espanjassa herättävät kaikki toiveita pysyvästä muutoksesta. Vaikka suvakit heiluttelevat kaikkialla natsikorttia, niin ilmassa on tosiaan merkkejä siitä, että &rdquo;fasismin&rdquo; möröllä pelottelu ei enää pure kansojen syviin riveihin. Mutta ei voi kieltää sitä, että nämä signaalit ovat yhä kovin heikkoja. Saattaa olla, että tilanteen täytyy vielä pahentua reilusti, ennen kuin riittävän monet silmät avautuvat. Voiko sellaista kuitenkaan varsinaisesti toivoa?</p> <p>Tuleva bolsevikkijohtaja <strong>Vladimir Iljitš Lenin</strong> nautti täysin rinnoin tsaari-Venäjän viimeisten vuosien kasvavista vaikeuksista. &rdquo;Mitä pahempaa, sen parempi [meille]&rdquo;, hykerteli hän tyytyväisenä kuultuaan Volgan hirvittävän nälänhädän kansalle aiheuttamista kärsimyksistä joskus 1890-luvulla. Tämän kyynisyydessään puistattavan ilon taustalla oli tietenkin ajatus siitä, että vanhan vallan kyvyttömyys hoitaa kriisiä kasvattaisi vallankumouksellisten voimien suosiota kansan keskuudessa. Näin epäilemättä kävikin. Mitä tämä meidän tilanteemme kohdalla käytännössä tarkoittaisi? Uusien &rdquo;spontaanien&rdquo; maahanmuuttoaaltojen tuloa, terrori-iskujen jatkumista ja pahentumista, seksuaalisen ahdistelun ja pahimmillaan Oulun lapsiraiskausrinkien kaltaisten ilmiöiden jatkumista&hellip; Ja tällaista ei todellakaan kukaan voi toivoa! Mutta kun näistä ilmiöistä ei tulla pääsemään nykyään vallitsevan poliittisen kulttuurin suosimilla metodeilla eroon millään ilveellä. Jossain vaiheessa putoaa se viimeinen korsi, joka lopulta katkaisee kamelin selän; ja sitähän on pakkokin<em>&nbsp;</em>toivoa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Aiheeseen liittyviä linkkejä:</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2018/12/02/suomen-kansan-vaihtovuodet/" title="https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2018/12/02/suomen-kansan-vaihtovuodet/">https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2018/12/02/suomen-kansan-vaiht...</a></p> <p><a href="https://www.thelocal.fr/20171201/how-frances-muslim-population-will-grow-in-the-future" title="https://www.thelocal.fr/20171201/how-frances-muslim-population-will-grow-in-the-future">https://www.thelocal.fr/20171201/how-frances-muslim-population-will-grow...</a></p> <p><a href="http://www.lefigaro.fr/actualite-france/2017/11/30/01016-20171130ARTFIG00300-la-population-musulmane-progresse-en-france-et-en-europe.php" title="http://www.lefigaro.fr/actualite-france/2017/11/30/01016-20171130ARTFIG00300-la-population-musulmane-progresse-en-france-et-en-europe.php">http://www.lefigaro.fr/actualite-france/2017/11/30/01016-20171130ARTFIG0...</a></p> <p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/t9UL8Sq3sO8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/t9UL8Sq3sO8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object> &nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pauli Vahtera julkaisi tässä muutama päivä sitten kerrassaan mainion blogitekstin jossain määrin kontroversiaalisesta teemasta nimeltä väestönvaihto. Erityisen ilahduttavaksi asian tekee se, että kirjoitus ilmestyi Alma Median omistamassa Iltalehdessä. Juuri ns. valtamedian puolella näitä juttuja tarvittaisiin nykyistä enemmän, ja uskonpa, että niitä tullaan jo lähitulevaisuudessa kasvavassa määrin myös näkemään; maahanmuuton ongelmathan eivät lyhyellä aikavälillä ainakaan helpotu, ja siksi yhä useammat silmät tulevat avautumaan. En nyt puutu iltapäivälehden blogiksi pitkähkön tekstin yksityiskohtiin sen kummemmin (ks. linkki Vahteran blogiin tämän jutun lopusta), mutta tätä väestönvaihto-tematiikkaa käsittelen hieman. Oman juttuni painopiste on Ranskassa.

Ranskalainen Renaud Camus ymmärtääkseni oli ensimmäinen, joka käytti termiä le grand remplacement (kirjaimellisesti ”suuri [väestön]vaihto”) täsmälleen tuossa muodossa vuonna 2012 ilmestyneessä saman nimisessä kirjassaan. Asiallisesti ottaen väestönvaihto-skenaariota on aavisteltu jo paljon aikaisemmin. Niinkin varhain kuin 1970-luvun alussa Jean Raspail (s. 1925) nosti tämän pahaenteisen mahdollisuuden esiin romaanissaan Le camp de saints (1973, ei suom.). Romaani on dystooppinen fiktio tulevaisuudesta, jossa Ranska joutuu antautumaan massiivisen maahanmuuttoaallon edessä. Kaikki maahanmuuttokriittisetkään Raspailin lukijat eivät pitäneet romaanin tulevaisuusnäkyä erityisen uskottavana, mutta vuoden 2015 tapahtumien myötä monen asenne sattuneesta syystä muuttui…

***

Suvakkipiireissä väestönvaihtoteoria on leimattu puhtaaksi huuhaaksi, paranoidiksi salaliittoteoriaksi, joka ei saa vähäisintäkään tukea päteviin tilastointimenetelmiin perustuvista väestöennusteista. Tietty vainoharhaisuuden vaikutelma onkin ilmeinen, mikäli väestönvaihdolla ajatellaan sellaista tilannetta, jossa Euroopan alkuperäisväestö miltei kokonaisuudessaan katoaisi, sanokaamme lähimmän vuosisadan kuluessa, islamilaisesta Lähi-idästä, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja muualta kolmannesta maailmasta tulvivien siirtolaismassojen tieltä samaan tapaan kuin Amerikan kaksoismantereen alkuasukkaat joutuivat väistymään (sukupuuton tai sulautumisen kautta) eurooppalaisten maahantunkeutujien jaloista. Ei vaikuta järin uskottavalta sekään, että missään Euroopan maassa – saati koko Euroopassa – olisi muslimienemmistö vuoteen 2050 mennessä, kuten asia joissakin villeimmissä tulkinnoissa saatetaan esittää.

Mutta takertuminen näihin ääritulkintoihin ja koko väestönvaihtoteorian lyttääminen niiden perusteella vaikuttaa minusta internetin keskustelupalstoilla tavanomaista olkiukkoilua pahemmalta sofismilta. Sillä haitallisten ja vuosikymmenten kokemuksen perusteella näköjään kroonisella tavalla oloihimme sopeutumattomien vierasväestöjen kasvu on joka tapauksessa kiistaton tosiasia, ja kaikkein maltillisempienkin väestöennusteiden (joissa oletuksena on nollan prosentin maahanmuutto) mukaan islamilaisten väestöjen osuus useimmissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa tulee pelkästään suuremman syntyvyyden takia merkittävästi kasvamaan nykyisistä vielä jotenkin siedettävistä lukemista. Ranskan muslimiväestö tulee uskottavien ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä parhaassakin tapauksessa ylittämään kymmenen prosentin rajan, ja pahimmassa tapauksessa se tulee lähelle kahtakymmentä prosenttia; vaikka tämäkään ei koko valtakunnan tasolla tietenkään merkitse kirjaimellisesti sitä, että väestö vaihtuisi, niin skenaario on ihan riittävän kauhea jo sellaisenaankin.                

Asian tekee entistä pahemmaksi se tosiasia, että kaikissa maissa vierasväestöt jakautuvat alueellisesti hyvin epätasaisesti keskittyen suurimpiin kaupunkeihin ja niissäkin tiettyihin kaupunginosiin. Juuri tällä lokaalitasolla väestönvaihto ei ole ainoastaan huolestuttava tulevaisuusskenaario vaan monin paikoin jo toteutunut tosiasia. Meitä vanhemmissa maahanmuuton kohdemaissa on jo iät ja ajat tunnettu ns. white flight -ilmiö eli kantaväestön poismuutto tietyistä kaupunginosista sen jälkeen, kun vierasväestön osuus alueella ylittää tietyn kipurajan; muistaakseni tuon kriittisen massan raja on parinkymmenen prosentin hujakoilla. Suomessakin ilmiö on jo alkanut. (Toivottavasti kukaan lukija ei tulkitse tätä kappaletta siten, että kannattaisin lähiöiden maahanmuuttajavaltaistumisen vastapainoksi tuota yhtä moraalitonta kuin tehotontakin kuntapoliittista ilveilyä nimeltä ”sosiaalinen sekoittaminen”; siitä ei todellakaan ole kyse, minä uskon aivan toisenlaisiin lääkkeisiin…)

***

Ranskassa on lukemattomia, todennäköisesti satoja sellaisia lähiöitä tai taajamia, joiden väestörakenne on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana muuttunut siinä määrin totaalisesti, että puhe väestönvaihdosta on aivan paikallaan. Käsittelen tässä vain yhtä tapausta, mutta se onkin eräässä mielessä pahin kaikista. Pariisin pohjoispuolella noin vartin junamatkan päässä Gare du Nordilta sijaitsee ikivanha taajama nimeltä Saint-Denis, joka on nykyään käytännössä Pariisin esikaupunki ja sen lisäksi Seine-Saint-Denis -nimisen departementin henkinen joskaan ei hallinnollinen keskus. Nimikkokuntansa lisäksi tähän Pariisin keskustan pohjois- ja itälaidan ulkopuolelle reunoiltaan kuunsirpin (!) muotoisena kaareutuvaan reilusti yli puolentoista miljoonan asukkaan departementtiin kuuluu sellaisia asuinalueita kuin Clichy-sous-Bois ja Bobigny, jotka ovat mm. säännöllisin väliajoin toistuvista autonpolttajaisistaan tunnettuja pahamaineisen monikulttuurisia lähiöitä. Ulkoiselta asultaan läheskään kaikki departementin kunnat eivät ole erityisen epäsiistejä eikä niitä kaikkia varsinaisesti voine pitää slummeina, mutta ne ovat yhtä kaikki monella tapaa räjähdysherkkiä ja moniongelmaisia vierasväestöjen kasautumia, joilla yhä harvempi normaalijärkinen kantaväestön jäsen viihtyy – ellei sitten ole matalan tulotason takia pakko vain yrittää viihtyä...

Ylipäätään Seine-Saint-Denis on koko Ranskan maahanmuuttajavaltaisin departementti, mutta tuskallisimmalta tämän tosiasian ajatteleminen sittenkin tuntuu itsensä Saint-Denis’n kunnan kohdalla. Miksi? Siksi, että tällä nykyään noin sadantuhannen asukkaan taajamalla on erittäin suuri kulttuuri- ja sivilisaatiohistoriallinen merkitys paitsi Ranskalle koko Euroopalle. Saint-Denis’n sydämessä on ikivanha, joskus myöhäisantiikin päivinä marttyyrikuoleman kärsineelle puolilegendaariselle Dionysios-piispalle (ransk. Denis) nimetty basilikakatedraali. Tämä varhaisgoottilaisen arkkitehtuurin helmi on rakennettu pääosin 1100-luvulla, mutta samalla paikalla on ollut kirkko jo vuosisatoja aikaisemminkin. Juuri sydänkeskiajalla Saint-Denis’n merkitys kuitenkin oli poikkeuksellisen suuri paitsi tuolloin uuden mutta nopeasti lähes kaikkialle läntiseen ja pohjoiseen Eurooppaan levinneen goottilaisen taidesuuntauksen keskuksena myös monien aineettomampien kulttuuri-ilmiöiden kohtauspaikkana. Saint-Denis’n basilikan ja sen ympärille syntyneen luostarin liepeillä on vaikuttanut muiden muassa sellaisia hahmoja kuin Abbé Suger, St. Bernard de Clairvaux, oppinut Pierre Abélard ja hänen rakastettunsa nunna Héloïse (ellette tiedä, keitä nämä historialliset merkkihenkilöt olivat, googlettakaa). Saint-Denis’n basilika on vuosisatojen ajan palvellut myös Ranskan kuninkaiden viimeisenä leposijana, mikä kohottaa sen kansallista arvoa isänmaallisten ranskalaisten näkökulmasta entisestään. Tosin kuningashaudat vandalisoitiin ja ryöstettiin vallankumouksen pimeimpinä vuosina joskus 1790-luvun alussa, mutta restauraatiossa ainakin osa haudoista saatiin jollain tapaa ennallistettua. Ranskan vanhan vallan viimeisen kuningasparin, murhattujen Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten maallisten jäännösten aitoudesta ei ole aivan täyttä varmuutta, mutta joka tapauksessa he saivat basilikaan hyvin ansaitun hautamuistomerkin. Saint-Denis on siis Lieu de Mémoire, eli ”muistin (t. muiston) tyyssija”, käyttääkseni historioitsija Pierre Noran tunnetuksi tekemää ilmausta.

Tällaisen merkitykseltään valtaisan kulttuurimonumentin ympärille levittäytyy sitten Saint-Denis’n pikkukaupunki, jonka nyttemmin rapistunut rakennuskanta on pääosin peräisin 1800- ja 1900-luvuilta. Saint-Denis’n nykyinen noin sadantuhannen hengen asujaimisto puolestaan koostuu lähes kokonaisuudessaan islamilaisista ja afrikkalaisista muukalaisista, jotka eivät tiedä mitään uuden ”kotiseutunsa” historiasta eivätkä ole siitä edes kiinnostuneita. Maghrebilaiset ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat kulttuurit hallitsevat Saint-Denis’n maisemaa täyttäen sen törkyiset kadut ja kujat monikielisellä metelillään; sikäli kuin ranskaa ylipäätään kuulee, kyseessä on lähinnä arabien ja mustien afrikkalaisten välisen kommunikaation mahdollistava lingua franca, äidinkielenään sitä ei näillä kujilla enää moni puhu. Sanalla sanoen: vanhan ja muistorikkaan katedraalin ulkopuolella levittäytyy kirjava monikulttuurinen sikolätti, jota vain täydellinen kulttuuriummikko voisi pitää millään tavoin ”pittoreskina” ilmiönä, saati kulttuurisena ”rikkautena”. Ellei joku nyt ymmärrä, miksi väestönvaihdon todellisuus tuntuu erityisen ahdistavalta juuri täällä, niin en voi auttaa. Kun itse vierailin ensimmäistä kertaa Saint-Denis’ssa vuonna 2005, kokemani järkytys osaltaan auttoi minua vapautumaan siihen saakka hellimistäni illuusioista maahanmuuttokysymyksen suhteen. Ylempänä mainittu Jean Raspail on kuvannut väestönvaihtoa erakkorapumetaforalla. Erakkoravuthan (Paguroidea) ovat siitä erikoisia äyriäisiä, että ne käyttävät pehmeiden ruumiinosiensa suojana vieraiden eläinten, lähinnä kai eri nilviäislajien hylkäämiä kuoria. Saint-Denis’n kohdalla metafora toimii liiankin hyvin.

Väestönvaihdon ongelmia on pyritty havainnollistamaan myös biologiasta lainatulla vieraslajianalogialla. Paikalliseen ekosysteemiin kuulumattomien ja kotoperäisille lajeille mahdollisesti haitallisten vieraiden kasvi- ja eläinlajien pesiytyminen tietylle luonnonmaantieteelliselle alueelle ymmärretään yleensä ongelmaksi. Monien maahanmuuttokriittisten mielestä vieraiden kulttuurien pesiytymiseen omalle reviirille tulisi suhtautua samoin. No, tähän tietysti suvakkiosaston aina yhtä omahyväiset sofistit vastaavat, että ihmislajin (Homo sapiens sapiens) kaikki muunnokset kuuluvat yhteen ja samaan lajiin ja että analogia ei siten toimi. Tämä ajatus kuitenkin sisältää olkiukon vailla vertaa. Totta kai kaikki (tai ainakin useimmat) analogian käyttäjät ovat selvillä siitä, että ihmislaji on geneettisesti varsin yhtenäinen, itse asiassa yhtenäisempi kuin vaikkapa lähisukulaisemme simpanssit. Mutta kun ihmisyydessä on kyse paljon enemmästä kuin biologiasta. Jos biologinen ihmislaji onkin yhtenäinen kokonaisuus niin kulttuurisessa mielessä mitään ihmiskuntaa ei ole olemassakaan, se on puhdas fiktio, johon lähinnä vain länsimaiset liberaali-intellektuellit uskovat (tai ainakin uskottelevat uskovansa). Vaikka vieraslajianalogian alkuperä onkin biologiassa, niin maahanmuuttokritiikissä sitä siis sovelletaan pikemminkin kulttuuriantropologian kehyksissä. Toisin sanoen se toimii aivan toisella taksonomisella tasolla. Ja varsin hyvin toimiikin.

Kaduilla paarustavat päästä varpaisiin säkitetyt musliminaiset tai kahviloissa notkuvat nuoret afrikkalaiset joutomiehet eivät kuulu Saint-Denis’n eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan sen enempää kuin espanjansiruetana kuuluu suomalaiseen puutarhaan tai supikoira suomalaiseen metsään. Jo näiden vierasväestöjen massiivisen läsnäolon muodostama esteettinen haitta on täysin todellinen, mutta tietenkään se ei ole monikulttuurisuuden pahin seuraus. Saint-Denis oli, kuten muistettaneen, Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskun tärkeimpiä tukialueita. Vihamielisyyden länsimaista kulttuuria ja elämäntapaa kohtaan äidinmaidossaan imeneet vierastaistelijat sulautuvat helposti muukalaiseen massaan, jolla ei ole sen enempää halua kuin kykyäkään ”kotoutumiseen” ja josta laillisen järjestysvallan on avoimen yhteiskunnan oloissa vaikeata saada pitävää otetta. Mikään ei viittaa siihen, että olisimme islamistisen terrorismin osalta vielä edes kokeneet pahinta.

***

Mikä neuvoksi? Suoraan sanoen en tiedä. Euroopassa nykyään vallitsevat arvot tulisi arvioida radikaalisti uudelleen, mutta onko tällaisesta revisiosta realistisia toiveita? Joitakin rohkaisevia signaaleja on ilmassa. Itä-Euroopan Visegrad-ryhmän esimerkki vaikuttaa lupaavalta. Lännempänä Ruotsidemokraattien menestys tuossa naapurissa, AfD:n nousu Saksassa, Tanskan ja Itävallan koventuneet maahanmuuttoasenteet sekä tuoreimpana Andalusian Vox -puolueen paikallisvaalivoitto Espanjassa herättävät kaikki toiveita pysyvästä muutoksesta. Vaikka suvakit heiluttelevat kaikkialla natsikorttia, niin ilmassa on tosiaan merkkejä siitä, että ”fasismin” möröllä pelottelu ei enää pure kansojen syviin riveihin. Mutta ei voi kieltää sitä, että nämä signaalit ovat yhä kovin heikkoja. Saattaa olla, että tilanteen täytyy vielä pahentua reilusti, ennen kuin riittävän monet silmät avautuvat. Voiko sellaista kuitenkaan varsinaisesti toivoa?

Tuleva bolsevikkijohtaja Vladimir Iljitš Lenin nautti täysin rinnoin tsaari-Venäjän viimeisten vuosien kasvavista vaikeuksista. ”Mitä pahempaa, sen parempi [meille]”, hykerteli hän tyytyväisenä kuultuaan Volgan hirvittävän nälänhädän kansalle aiheuttamista kärsimyksistä joskus 1890-luvulla. Tämän kyynisyydessään puistattavan ilon taustalla oli tietenkin ajatus siitä, että vanhan vallan kyvyttömyys hoitaa kriisiä kasvattaisi vallankumouksellisten voimien suosiota kansan keskuudessa. Näin epäilemättä kävikin. Mitä tämä meidän tilanteemme kohdalla käytännössä tarkoittaisi? Uusien ”spontaanien” maahanmuuttoaaltojen tuloa, terrori-iskujen jatkumista ja pahentumista, seksuaalisen ahdistelun ja pahimmillaan Oulun lapsiraiskausrinkien kaltaisten ilmiöiden jatkumista… Ja tällaista ei todellakaan kukaan voi toivoa! Mutta kun näistä ilmiöistä ei tulla pääsemään nykyään vallitsevan poliittisen kulttuurin suosimilla metodeilla eroon millään ilveellä. Jossain vaiheessa putoaa se viimeinen korsi, joka lopulta katkaisee kamelin selän; ja sitähän on pakkokin toivoa.

 

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

 

https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2018/12/02/suomen-kansan-vaihtovuodet/

https://www.thelocal.fr/20171201/how-frances-muslim-population-will-grow-in-the-future

http://www.lefigaro.fr/actualite-france/2017/11/30/01016-20171130ARTFIG00300-la-population-musulmane-progresse-en-france-et-en-europe.php

https://www.youtube.com/watch?v=t9UL8Sq3sO8    

]]>
23 http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265222-vaestonvaihdosta#comments Islam Monikultturismi Ranska Wed, 05 Dec 2018 05:51:44 +0000 Mika Keränen http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265222-vaestonvaihdosta
Islamin vastustaminen on ihmisoikeus Suomessa http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261771-islamin-vastustaminen-on-ihmisoikeus-suomessa <p>Islamin vastustaminien on ihmisoikeus Suomessa. En ole kenenkään vielä huomannut kiistävän tätä, vaikkei tämä väitteeni ehkä ole kaikkia tavoittanutkaan.</p><p>Tuossahan tuo asia jo tuli sanottua otsikossa, mutta turhien vastaväittelyiden vähentämiseksi vähän selitystä. Rinnastan islamin vastustamisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antikommunismi">antikommunismiin</a>. Antikommunismi pyrittiin leimaamaan jotenkin kelvottomaksi kommunistisissa maissa. Myös antikommunisitisia pilapiirroksia esiintyi, mutta minulla ei ole tietoa, että niitä olisi suvaittu kommunismille alstetuilla alueilla. Sikseen toisekseen ei se, että joku tekee mielestään antikommunistisen teon, vielä takaa sitä, että teko olisi hyvä tai laillinen. Varsinkin yksilötason kommunisteihin kohdistuva vastustus voi mennä laittomuuden puolelle. Kommunistia pitää yrittää estää tekemästä lisää rikoksia, mutta muutoin hänen pitää antaa elää rauhassa, liikkua vapaasti kadulla jne.</p><p>Että puhun Suomesta, sillä viittaan islamille alistettuihin maihin, kuten Pakistaniin. Pakistan pyrkii <a href="https://www.thespec.com/news-story/2165357-pakistan-to-monitor-block-anti-islam-sites/">torjumaan</a> islamin vastustamista, anti-islamilaisuutta.<a href="http://gulftoday.ae/portal/ad6ad21c-8715-4688-8d85-55ecae6490d1.aspx"> Facebook</a> antaa tukea tälle Pakistanin politiikalle.&nbsp; Pakistanin lainsäädäntö on mitä ilmeisemmin sharian saastuttamaa, enkä ainakaan minä uskaltaisi mennä sanomaan Pakistanissa, että islamin vastustaminen on ihmisoikeus Pakistanissa. Meidän on ensisijaisesti pidettävä huoli Suomesta, ettei tästä tule pakistania.</p><p>Käytännössä näkisin, että erilaisia islamia edistäviä hankkeita voisi poliittisen päättäjät julkisesti vastustaa myös sanoen, että koska olen islaminvastainen, tämän hankkeen edistäminen ei sovi äänestäjilleni antamaani kuvaan. Nythän se sanotaan: &quot;En ole islamin vastainen, mutta...&quot;</p><p>Olennaista kuitenkin on, että islamin vastustaminen on ihmisoikeus Suomessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Islamin vastustaminien on ihmisoikeus Suomessa. En ole kenenkään vielä huomannut kiistävän tätä, vaikkei tämä väitteeni ehkä ole kaikkia tavoittanutkaan.

Tuossahan tuo asia jo tuli sanottua otsikossa, mutta turhien vastaväittelyiden vähentämiseksi vähän selitystä. Rinnastan islamin vastustamisen antikommunismiin. Antikommunismi pyrittiin leimaamaan jotenkin kelvottomaksi kommunistisissa maissa. Myös antikommunisitisia pilapiirroksia esiintyi, mutta minulla ei ole tietoa, että niitä olisi suvaittu kommunismille alstetuilla alueilla. Sikseen toisekseen ei se, että joku tekee mielestään antikommunistisen teon, vielä takaa sitä, että teko olisi hyvä tai laillinen. Varsinkin yksilötason kommunisteihin kohdistuva vastustus voi mennä laittomuuden puolelle. Kommunistia pitää yrittää estää tekemästä lisää rikoksia, mutta muutoin hänen pitää antaa elää rauhassa, liikkua vapaasti kadulla jne.

Että puhun Suomesta, sillä viittaan islamille alistettuihin maihin, kuten Pakistaniin. Pakistan pyrkii torjumaan islamin vastustamista, anti-islamilaisuutta. Facebook antaa tukea tälle Pakistanin politiikalle.  Pakistanin lainsäädäntö on mitä ilmeisemmin sharian saastuttamaa, enkä ainakaan minä uskaltaisi mennä sanomaan Pakistanissa, että islamin vastustaminen on ihmisoikeus Pakistanissa. Meidän on ensisijaisesti pidettävä huoli Suomesta, ettei tästä tule pakistania.

Käytännössä näkisin, että erilaisia islamia edistäviä hankkeita voisi poliittisen päättäjät julkisesti vastustaa myös sanoen, että koska olen islaminvastainen, tämän hankkeen edistäminen ei sovi äänestäjilleni antamaani kuvaan. Nythän se sanotaan: "En ole islamin vastainen, mutta..."

Olennaista kuitenkin on, että islamin vastustaminen on ihmisoikeus Suomessa.

]]>
119 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261771-islamin-vastustaminen-on-ihmisoikeus-suomessa#comments Islam Kommunismi Sun, 30 Sep 2018 05:45:20 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261771-islamin-vastustaminen-on-ihmisoikeus-suomessa
Dalai Lama: "Eurooppa kuuluu eurooppalaisille" http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260901-dalai-lama-eurooppa-kuuluu-eurooppalaisille <p>Dalai Lama: &quot;<strong>Eurooppa kuuluu eurooppalaisille.</strong>&quot;</p><p>Hän myös kehottaa&nbsp;europpalaisia pysymään kristittyinä. Buddhalaisuus ei ilmeisestikään ole käännytysuskonto?</p><p><em>[englanniksi]:</em> <a href="https://www.dailymail.co.uk/wires/afp/article-6159933/Dalai-Lama-says-Europe-belongs-Europeans.html" title="https://www.dailymail.co.uk/wires/afp/article-6159933/Dalai-Lama-says-Europe-belongs-Europeans.html">https://www.dailymail.co.uk/wires/afp/article-6159933/Dalai-Lama-says-Eu...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Dalai Lama: "Eurooppa kuuluu eurooppalaisille."

Hän myös kehottaa europpalaisia pysymään kristittyinä. Buddhalaisuus ei ilmeisestikään ole käännytysuskonto?

[englanniksi]: https://www.dailymail.co.uk/wires/afp/article-6159933/Dalai-Lama-says-Europe-belongs-Europeans.html

]]>
20 http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260901-dalai-lama-eurooppa-kuuluu-eurooppalaisille#comments Dalai Lama EU maahanmuuttopolitiikka Eurooppa Haittamaahanmuutto Islam Wed, 12 Sep 2018 19:15:55 +0000 Harri Rautiainen http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260901-dalai-lama-eurooppa-kuuluu-eurooppalaisille
Tyttöjen valinnanvapaus http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260753-tyttojen-valinnanvapaus <p><strong>Valinnanvapaus</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä sana valinnanvapaus on useiden huulilla, Soteen liittyen. &nbsp;Me olemme tottuneet ajattelemaan tuota sanaa vapautena valita mistä terveyspalvelumme hankimme.</p><p>Jäin pohtimaan tuota sanaa nähdessäni pienen, noin <strong>kolme vuotiaan mustalla huivilla hunnutetun tytön.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Millainen on tuon tytön valinnanvapaus</strong></p><p>Hän ei saa valita pukeutuuko huiviin, hän ei saa valita ympärileikataanko eli silvotaanko hänet.<br />Mitä suuremmalla todennäköisyydellä tytön kasvaessa hän ei myöskään saa valita kavereitaan, poikaystävästä puhumattakaan. Tuo tyttö ei tule kokemaan vauhdin hurmaa polkupyörällä, koska ei voida ottaa riskiä, että tyttö vahingossa huomaisi istuimen tuovan seksuaalista nautintoa. Hänen elämäänsä tulee ohjaamaan, huolimatta asuuko hän Suomessa tai Lähi-Idässä, hänen perheensä, suurilta osin hänen isänsä ja mahdollinen veljensä.</p><p>Tytön isä noudattaa kunnon muslimina sharia lakia. Lakia, jonka jotkut haluaisivat toteutuvan myös Suomessa muslimien keskuudessa. Suomessa on perustuslaki, ei kahta rinnakkaista lakia. Maassa tulee noudattaa maan lakeja. Tästä huolimatta tuo pieni tyttö saatetaan naittaa ennen hänen kahtatoista syntymäpäiväänsä hänen isänsä valitsemalle vanhemmalle miehelle. Tällä isä takaa itselleen paratiisiin pääsyn. &rdquo;Naittakaa tyttölapset ennen heidän naiseksi tulemistaan&hellip;&rdquo;</p><p>Kasvaessaan naiseksi tuo muslimiperheen tyttö ei saa valita synnyttääkö hän lapsia, tai kuinka monia, hän ei saa valita liikkuuko hän huivi päässään tahi ilman huivia, hän ei saa valita totteleeko miestään.</p><p>Huolimatta siitä missä maassa hän kasvaa, hän ei saa valita kasvatetaanko hänen lapsistaan hartaita muslimeja. tai noudatetaanko hänen perheessään sharia lakia.</p><p>Valinnanvapaus on siis varsin mielenkiintoinen sana. Se koskettaa useita ihmisiä ja asioita, useilla eri tavoilla.<br /><br />Ja yhtälailla kuin meidän perustuslakimme seuraa meitä vuodesta toiseen, periytyvät muslimien tavat ja lait sukupolvelta toiselle.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valinnanvapaus

 

Tällä hetkellä sana valinnanvapaus on useiden huulilla, Soteen liittyen.  Me olemme tottuneet ajattelemaan tuota sanaa vapautena valita mistä terveyspalvelumme hankimme.

Jäin pohtimaan tuota sanaa nähdessäni pienen, noin kolme vuotiaan mustalla huivilla hunnutetun tytön.

 

Millainen on tuon tytön valinnanvapaus

Hän ei saa valita pukeutuuko huiviin, hän ei saa valita ympärileikataanko eli silvotaanko hänet.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä tytön kasvaessa hän ei myöskään saa valita kavereitaan, poikaystävästä puhumattakaan. Tuo tyttö ei tule kokemaan vauhdin hurmaa polkupyörällä, koska ei voida ottaa riskiä, että tyttö vahingossa huomaisi istuimen tuovan seksuaalista nautintoa. Hänen elämäänsä tulee ohjaamaan, huolimatta asuuko hän Suomessa tai Lähi-Idässä, hänen perheensä, suurilta osin hänen isänsä ja mahdollinen veljensä.

Tytön isä noudattaa kunnon muslimina sharia lakia. Lakia, jonka jotkut haluaisivat toteutuvan myös Suomessa muslimien keskuudessa. Suomessa on perustuslaki, ei kahta rinnakkaista lakia. Maassa tulee noudattaa maan lakeja. Tästä huolimatta tuo pieni tyttö saatetaan naittaa ennen hänen kahtatoista syntymäpäiväänsä hänen isänsä valitsemalle vanhemmalle miehelle. Tällä isä takaa itselleen paratiisiin pääsyn. ”Naittakaa tyttölapset ennen heidän naiseksi tulemistaan…”

Kasvaessaan naiseksi tuo muslimiperheen tyttö ei saa valita synnyttääkö hän lapsia, tai kuinka monia, hän ei saa valita liikkuuko hän huivi päässään tahi ilman huivia, hän ei saa valita totteleeko miestään.

Huolimatta siitä missä maassa hän kasvaa, hän ei saa valita kasvatetaanko hänen lapsistaan hartaita muslimeja. tai noudatetaanko hänen perheessään sharia lakia.

Valinnanvapaus on siis varsin mielenkiintoinen sana. Se koskettaa useita ihmisiä ja asioita, useilla eri tavoilla.

Ja yhtälailla kuin meidän perustuslakimme seuraa meitä vuodesta toiseen, periytyvät muslimien tavat ja lait sukupolvelta toiselle.

 

 

 

 

 

 

 

]]>
6 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260753-tyttojen-valinnanvapaus#comments Huivipakko Islam Muslimi Naisten oikeudet Mon, 10 Sep 2018 12:12:26 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260753-tyttojen-valinnanvapaus
Islam http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260385-islam <p>&nbsp;</p><p>Thilo Sarrazin jast&rsquo;ikään julkaisema kirja &rdquo;Hostile Takeover: How Islam Obstructs Progress and Threatens Society&rdquo; näyttää kirvoittaneen ainakin Saksassa keskustelun islamin asemasta tulevien vuosien Euroopassa. Tosin on ehkä turha puhua keskustelusta: Sarranzilla on varsin mustanpuhuva kuva islamista ja toisaalta Sarranzin vastustajat kuittaavat asian leimaamalla hänet vain vastenmieliseksi rasistiksi. Eli mitään positiivista ei jää käteen.</p><p>Tämä ilmeinen lopputulos on ehkä huolestuttavin piirre islamiin liittyvässä keskustelussa yleisemminkin. Ei tunnu olevan olemassa mitään islamia koskevaa aitoa uskontokriittistä keskustelua. Vaihtoehdot ovat, että islam on pyhä (profeetan sanat ovat pyhiä) tai sitten islam on täyttä humpuukia. Toki mukaan keskusteluun ilmestyy aina argumentti siitä, että kaikki uskonnot ovat hölynpölyä. Tätä teesiä viljeltiin etenkin marxilaisleninismi-uskonnon suosion huippuvuosina, mutta viime vuosina väite on kuultu yhä useammin (vert. ns. kreationismi-keskustelu).</p><p>Se, mikä islamissa ehkä eniten huolestuttaa, on se juuri ehdottomuus, jolla uskonnon oppeihin suhtaudutaan uskonnon piirissä. Puuttuu samanlainen uskontokriittinen teologinen tutkimus ja keskustelu, johon olemme tottuneet kristinuskon tapauksessa. Sellaisen ehkäisee tehokkaasti sekin, että epämiellyttävien asioiden esittäminen vaikkapa profeetasta johtaa helposti äärimmäisen vihamielisiin, jopa väkivaltaisiin reaktioihin uskon kannattajien keskuudessa. Siksi turvallinen tie on vain toistaa ns. virallinen totuus ja jättää hankalat kysymykset esittämättä.</p><p>Ajatellaan vaikka Koraanin alkuperää. Virallinen totuus on kai jotenkin sellainen kuin, mitä on esitetty opetushallitukisen kotisivuilulla (<a href="http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=9" title="http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=9">http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=9</a>) &rdquo;Uskomukset ja narratiivit: Muhammadin vastaanottamat ilmoitukset koottiin pian hänen kuolemansa jälkeen yhteen. Muistiin merkittiin vain sellaista, minkä kaksi miestä kykeni todistamaan aidoksi. Näin koottiin Koraani&rdquo;. Tutkimustieto kai kuitenkin viittaa, että lopullinen (&ldquo;virallinen&rdquo;) koraanin versio valmistui vasta pari sataa vuotta Muhamedin kuoleman jälkeen. Toki voi sanoa, että hieman samanlainen aikaviive vaivaa kristinuskon osalta evenkeliumeitakin, mutta toisaalta ei ole olemassa mitään virallista (oikeaa) evankeliumia, vaan neljä erilaista versiota, joita kukin voi tulkita mielensä mukaan.</p><p>Islamilla samoin kuin muillakin uskonnoilla on oma taustansa, joka olisi kyettävä tunnistamaan ja arvioimaan sen merkitys. Se taas edellyttäisi ennakkoluulotonta tutkimusta. On hieman vaikea uskoa, että islam olisi jokin vapaa esi-islamilaisista (&rdquo;pakanallisista&rdquo;) vaikutteista. Onhan pelkästään Kaaban &ldquo;musta kivi&rdquo; vuosisatoja (vuosituhansia) vanhempi kuin islam viitaten siihen, että pakanalliset riitit ovat osa uskonnollista traditiota. On kuitenkin mahdotonta aukottomasta sanoa, mikä on uskonnon syntyhetken uskonnollista traditiota, profeetan sanomaa ja mikä on koraaninen kirjoittajien tutkintaa ja lisäystä.</p><p>Viime vuosina keskustelua on ehkä eniten hämmentänyt kysymys siitä, mikä on uskonnon pyhän paikan, Mekan rooli todellisuudessa ja Koraanin tulkinnassa. Tutkijoiden kuten (sellaisten kuten Patricia Cronen ja Dan Gibsonin) on ollut vaikea (mahdoton) asettaa Koraanin tarinaa historiallisiin viitekehityksiin jo pelkästään siksi, että Saudi-Arabiassa oleva Mekan kaupunki (Muhamedin oletettu syntymäkaupunki) ilmestyi kartoille vasta sata vuottaa Muhamedin kuoleman jälkeen eikä kaupungin sijainti ja muu maantieto mitenkään vastaa koraanissa esitettyjä tunnusmerkkejä. Jotta tällaisen asian voi mieltää, pitää muistaa, että islamin syntyvuosia leimasivat useat sisällissodat, jotka jossain mielessä jatkuvat edelleenkin sunnien ja shiojen välillä nykypäivänä. Sotien voittajat tuppaavat usein kirjoittamaan historiaa uusiksi.</p><p>Islamin epäilyttävimpiä piirteitä on ollut miesten ehdoton valta-asema, joka heijastuu ehkä selvimmin moniavioisuuden hyväksyntänä. Se saa kysymään, onko todella kyse siitä, että Jumala olisi antanut luvan pitää neljää vaimoa (tai Muhamedille 13 vaimoa), vai onko kyse sittenkin vain senaikaisen tilanteen (&rdquo;paikallisen kulttuurin&rdquo;) jonkinlaisesta legitimisoinnista. Samaa voi varmaan kysyä vaikkapa vain pukeutumiskoodista, ruokavaliosta tai ajokortista.</p><p>Kysyä tietenkin sopii, mutta on vaikea nähdä, että pitkässä juoksussa vuoropuhelu islamin kanssa olisi mahdollista ilman, että uskonto itse olisi valmis jonkinlaiseen itsetutkiskeluun. Itsetutkiskelua ei tietenkään helpota ulkopuolinen uskontovihamieleisyys. Mutta ei sekään ole järkevää, että uskonnon suhteen omaksutaan jonkinlainen älyllinen kaksoisstandardi ja että ulkopuolelta tulevat kriittiset kommentit kiirehditään heti leimaamaan niillä jo tutuksi tulleille leimoilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Thilo Sarrazin jast’ikään julkaisema kirja ”Hostile Takeover: How Islam Obstructs Progress and Threatens Society” näyttää kirvoittaneen ainakin Saksassa keskustelun islamin asemasta tulevien vuosien Euroopassa. Tosin on ehkä turha puhua keskustelusta: Sarranzilla on varsin mustanpuhuva kuva islamista ja toisaalta Sarranzin vastustajat kuittaavat asian leimaamalla hänet vain vastenmieliseksi rasistiksi. Eli mitään positiivista ei jää käteen.

Tämä ilmeinen lopputulos on ehkä huolestuttavin piirre islamiin liittyvässä keskustelussa yleisemminkin. Ei tunnu olevan olemassa mitään islamia koskevaa aitoa uskontokriittistä keskustelua. Vaihtoehdot ovat, että islam on pyhä (profeetan sanat ovat pyhiä) tai sitten islam on täyttä humpuukia. Toki mukaan keskusteluun ilmestyy aina argumentti siitä, että kaikki uskonnot ovat hölynpölyä. Tätä teesiä viljeltiin etenkin marxilaisleninismi-uskonnon suosion huippuvuosina, mutta viime vuosina väite on kuultu yhä useammin (vert. ns. kreationismi-keskustelu).

Se, mikä islamissa ehkä eniten huolestuttaa, on se juuri ehdottomuus, jolla uskonnon oppeihin suhtaudutaan uskonnon piirissä. Puuttuu samanlainen uskontokriittinen teologinen tutkimus ja keskustelu, johon olemme tottuneet kristinuskon tapauksessa. Sellaisen ehkäisee tehokkaasti sekin, että epämiellyttävien asioiden esittäminen vaikkapa profeetasta johtaa helposti äärimmäisen vihamielisiin, jopa väkivaltaisiin reaktioihin uskon kannattajien keskuudessa. Siksi turvallinen tie on vain toistaa ns. virallinen totuus ja jättää hankalat kysymykset esittämättä.

Ajatellaan vaikka Koraanin alkuperää. Virallinen totuus on kai jotenkin sellainen kuin, mitä on esitetty opetushallitukisen kotisivuilulla (http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=9) ”Uskomukset ja narratiivit: Muhammadin vastaanottamat ilmoitukset koottiin pian hänen kuolemansa jälkeen yhteen. Muistiin merkittiin vain sellaista, minkä kaksi miestä kykeni todistamaan aidoksi. Näin koottiin Koraani”. Tutkimustieto kai kuitenkin viittaa, että lopullinen (“virallinen”) koraanin versio valmistui vasta pari sataa vuotta Muhamedin kuoleman jälkeen. Toki voi sanoa, että hieman samanlainen aikaviive vaivaa kristinuskon osalta evenkeliumeitakin, mutta toisaalta ei ole olemassa mitään virallista (oikeaa) evankeliumia, vaan neljä erilaista versiota, joita kukin voi tulkita mielensä mukaan.

Islamilla samoin kuin muillakin uskonnoilla on oma taustansa, joka olisi kyettävä tunnistamaan ja arvioimaan sen merkitys. Se taas edellyttäisi ennakkoluulotonta tutkimusta. On hieman vaikea uskoa, että islam olisi jokin vapaa esi-islamilaisista (”pakanallisista”) vaikutteista. Onhan pelkästään Kaaban “musta kivi” vuosisatoja (vuosituhansia) vanhempi kuin islam viitaten siihen, että pakanalliset riitit ovat osa uskonnollista traditiota. On kuitenkin mahdotonta aukottomasta sanoa, mikä on uskonnon syntyhetken uskonnollista traditiota, profeetan sanomaa ja mikä on koraaninen kirjoittajien tutkintaa ja lisäystä.

Viime vuosina keskustelua on ehkä eniten hämmentänyt kysymys siitä, mikä on uskonnon pyhän paikan, Mekan rooli todellisuudessa ja Koraanin tulkinnassa. Tutkijoiden kuten (sellaisten kuten Patricia Cronen ja Dan Gibsonin) on ollut vaikea (mahdoton) asettaa Koraanin tarinaa historiallisiin viitekehityksiin jo pelkästään siksi, että Saudi-Arabiassa oleva Mekan kaupunki (Muhamedin oletettu syntymäkaupunki) ilmestyi kartoille vasta sata vuottaa Muhamedin kuoleman jälkeen eikä kaupungin sijainti ja muu maantieto mitenkään vastaa koraanissa esitettyjä tunnusmerkkejä. Jotta tällaisen asian voi mieltää, pitää muistaa, että islamin syntyvuosia leimasivat useat sisällissodat, jotka jossain mielessä jatkuvat edelleenkin sunnien ja shiojen välillä nykypäivänä. Sotien voittajat tuppaavat usein kirjoittamaan historiaa uusiksi.

Islamin epäilyttävimpiä piirteitä on ollut miesten ehdoton valta-asema, joka heijastuu ehkä selvimmin moniavioisuuden hyväksyntänä. Se saa kysymään, onko todella kyse siitä, että Jumala olisi antanut luvan pitää neljää vaimoa (tai Muhamedille 13 vaimoa), vai onko kyse sittenkin vain senaikaisen tilanteen (”paikallisen kulttuurin”) jonkinlaisesta legitimisoinnista. Samaa voi varmaan kysyä vaikkapa vain pukeutumiskoodista, ruokavaliosta tai ajokortista.

Kysyä tietenkin sopii, mutta on vaikea nähdä, että pitkässä juoksussa vuoropuhelu islamin kanssa olisi mahdollista ilman, että uskonto itse olisi valmis jonkinlaiseen itsetutkiskeluun. Itsetutkiskelua ei tietenkään helpota ulkopuolinen uskontovihamieleisyys. Mutta ei sekään ole järkevää, että uskonnon suhteen omaksutaan jonkinlainen älyllinen kaksoisstandardi ja että ulkopuolelta tulevat kriittiset kommentit kiirehditään heti leimaamaan niillä jo tutuksi tulleille leimoilla.

]]>
84 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260385-islam#comments Islam Maahanmuutto Uskonto Sun, 02 Sep 2018 19:43:26 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260385-islam
Islam, yhtä hölynpölyä kuin mistä plagioi. http://mikahyvrinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260358-islam-yhta-holynpolya-kuin-mista-plagioi <p>On tullut kirjoiteltua enempi kristinuskosta, joten nyt Islamia.</p><p>Hollannissa oli tarkoitus järjestää pilapiirroskilpailu Muhammedista. Tuli kuitenkin pupu pöksyyn kun taas nousi uskonnollinen väkivallalla uhkailu.</p><p>Sama ilmiö, joka tapahtui jokin aika sitten tanskalaisten pilapiirrosten kanssa. Sen nousseen uhkailun ja väkivallalla pelottelun edessä luovuttiin yhdestä tärkeimmästä arvostamme eli sananvapaudesta. Oltiin täysin löysät housuissa. Jokaisen itseään kunniottavan lehden olisi pitänyt silloin julkaista ne sarjakuvat ja näyttää mistä oli edes kysymys.</p><p>Eikä tämä uhkailu ole mikään ääriliikkeiden asia ainostaan vaan kyllä se on olemassa ihan tavallisten kaduntallaajien keskuudessa. Nämä ihmiset eivät myöskään mitenkään väärintulkitse Koraanin tai muita Islamin tekstejä vaan he uskovat niihin ja näin ollen kuvittelevat omaavansa jumalallisen oikeuden siihen uhkailuun. Onhan heillä jumala puolellaan.</p><p>Aivan kuten Timo Soinilla ja Päivi Räsäsellä ja Laura Huhtasaarella on omat jumalansa puolellaan.</p><p>Ja näin ollen hehän eivät voi olla väärässä.</p><p>Eikä väkivallalla uhkailu ole vierasta kristinuskollekaan. Se ei vaan tee sitä enää yhtä läpinäkyvästi. Ei tarvitse mennä kovin kauaa historiassa taaksepäin kun minut olisi poltettu elävältä. Jossain Islamilaisissa maissa tämä voisi tapahtua edelleen. Onhan toki kristinuskossa edelleen se uhkaus olemassa sen keskeisissä opetuksissa. Rangaistus odottaa, jos et osta tarjousta.</p><p>Miten heikko ja epävarma pitää uskontosi olla, jos se ei kestä siitä tehtäviä sarjakuvia?</p><p>Ja, jos sarjakuva pilapiirros uskonnostasi tai profeetasta tai mistä lie, loukkaa sinua, olet aikuinen, kestä se.</p><p>-----------------------------------------------</p><p>Islam. Luin Koraanin. Ensimmäinen huomio oli, että miten voikaan jokin teos olla tylsä. Vaikka Raamattu on ihan yhtä hölmö, niin mielestäni parempi kirjallisilla arvoilla. Molemmila teoksilla on tietysti kirjallisuus historialliset arvonsa, mutta kyllä se siihen jää.</p><p>Jokainen pystyy kirjoitamaan paremman. Moraalisesti ainakin.</p><p>Toinen huomio on, että on täynnä uhkailua, lähes käytännössä joka sivulla esim. uskonnottomia ja jumalattomia kohtaan.</p><p>Vaikuttaa lainaavan suoraan Raamatusta, juutalaisten ja kristinuskon kirjoituksista. Laatien niiden pohjalle oman kuin sanoen, että mekin halutaan oma! Laura Huhtasaari olisi varmasti tyytyväinen siihen miten hienosti on plagioitu.</p><p>Islam on ihan yhtä epämääräistä hölynpölyä kuin ne, mistä se lainaa ja ne ovat jo ihan tarpeeksi epämääräisiä ja hölmöjä.</p><p>-----------------------------------------------</p><p>Lukutaidoton Muhammed saa jossain luolassa ilmoituksen &quot;lue&quot;, kolme kertaa. Tämä on sitten muka jumalan lopullinen ja muuttumaton viesti. Viesti, jota hän ei anna edes itse henkilökohtaisesti vaan välittäjän välityksellä, enkeli Gabriel (eikö se tee Gabrielista sen profeetan, koska hän on ensimmäinen, joka jumalan viestin on saanut? Tiedämme myös miten suulliset viestit voivat muuttua kun ne siirtyvät henkilöltä toiselle, joten ei kovin luotettavasti ala).</p><p>Älkää ny höpsikö. Oikeasti?!</p><p>Tähänkö pitäisi uskoa ja, jos en usko, rangaistaan?</p><p>-----------------------------------------------</p><p><em>&quot;<strong>Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan</strong>, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. <strong>Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia</strong> ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, <strong>joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä</strong>, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri.&quot;</em></p><p><em>------------------</em></p><p><em>&quot;Jos pelkäätte, ett&#39;ette voi menetellä oikeudenmukaisesti orpoja kohtaan, <strong>naikaa silloin ne naispuoliset (orpojen joukosta), joista pidätte, kaksi, kolme tai neljä</strong>, mutta jos pelkäätte, ett&#39; ette voisi olla tasapuolisia noin useata kohtaan, niin naikaa vain yksi ainoa heistä tai niistä orjattarista, joita omistatte. Tämä on mukavin tapa välttää vääryyttä.&quot;...</em></p><p>Koraani, tuo moraalin majakka. Naikaa alaikäiset orvot ja ei tarvitse tyytyä yhteen! Mistä tiedän olevan alaikäisiä? Teksti jatkuu esim. näin: <em>&quot;Ja seuratkaa orpojen (henkistä) kehitystä, kunnes he saavuttavat naimaiän...&quot;</em></p><p>------------------</p><p>Muutamia esimerkkejä, joita otin ylös ja tällaista se on läpi Koraanin (koskevat esim. minua):</p><p><em><strong>&quot;Ne, jotka hylkivät Meidän ilmoitustamme, poltamme Me totisesti Tulessa. Niin usein kuin heidän ihonsa kärventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa, </strong>Jumala on totisesti mahtava ja viisas.<strong>&quot;</strong></em></p><p><em>&rdquo;Ne, jotka eivät usko ja kieltävät ilmoituksemme, <strong>ovat helvetin tulen asukkaita, ja he pysyvät siellä ikuisesti.</strong>&rdquo;</em> .</p><p><em>&rdquo;Uskottomia odottaa<strong> tuskallinen rangaistus.</strong>&rdquo;</em></p><p><em>&rdquo;Niiden päällä, jotka ovat syyllistyneet epäuskoon ja kuolleet uskottomina, on varmasti Allahin, enkeleiden ja kaikkien ihmisten kirous</em>.&rdquo;</p><p><em>&rdquo;<strong>Pelätkää tulta</strong>, joka on valmistettu uskottomia varten.&rdquo; </em></p><p><em>&rdquo;Näin on käynyt toteen Herrasi sana uskottomia vastaan. <strong>He kuuluvat Helvettiin</strong>.&rdquo;</em></p><p>&quot;Totisesti ne,<strong> jotka eivät usko</strong>, sekä Kirjoituksen saaneet että pakanat,<strong> joutuvat helvetin tuleen ja jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Nämä ovat ihmisistä kurjimpia.&quot;</strong></p><p>jne. jne. jne.</p><p>Hadith teksteistä: <em>&rdquo;Kuka tahansa luopuu islamilaisesta uskonnostaan, <strong>hänet tappakaa.</strong>&rdquo; </em>(Sahih Al-Bukhar Vol. 9:57).</p><p>Voiko sitä selvemmin sanoa?</p><p>Ajatus, että sinun olisi pelättävä jotain ja palvottava sitä ja kiitettävä sitä samalla kun sinun on rakastettava sitä ja ostettava tarjous rangaistuksen uhalla, on sanallla sanoen, kammottava.</p><p><em>&quot;Ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, ovat totisesti parhaita olentoja.</em></p><p><em>Heidän palkkansa heidän Herransa luona ovat ikiautuuden puutarhat, joita virrat vilvoittavat ja joissa he saavat asua ikuisesti. Heillä on Jumalan mielisuosio, ja heidän onnensa on Jumalassa. Tämä on jokaista varten, <strong>joka pelkää Herraansa</strong>.&quot;</em></p><p><em>&rdquo;<strong>Pelätkää Allahia</strong> ja tietäkään, että Allah <strong>näkee kaiken, mitä teette</strong>.&rdquo;. </em></p><p>Mikä karmiva ajatus, 24/7 vahtiminen, jopa intiimeimmilläkin hetkillä.</p><p>Raamattu ei ole sen parempi: <em>&rdquo;<strong>Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne</strong>, palvella häntä ja vannoa yksin hänen nimeensä.&rdquo;</em></p><p>Tai otetaan Uusi Testamentti, niin ei pääse sanomaan, &quot;no, se nyt on Vanha Testamentti&quot;:</p><p><em>&rdquo;Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta <strong>joka ei tottele Poikaa</strong>, se ei pääse näkemään elämää, vaan <strong>Jumalan viha pysyy hänen yllään</strong>.&rdquo; </em>(Raamattu/UT).</p><p><em>&rdquo;Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja <strong>jumalattomat tuhotaan.</strong>&rdquo;</em> (Raamattu/UT).</p><p><em>&rdquo;Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne.&rdquo; </em>(Jeesus).</p><p><em>&rdquo;Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja <strong>viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi</strong>.&rdquo;</em> (Jeesus).</p><p>Miksi kukaan haluaisi tämän olevan totta?</p><p>Molemmissa on, niin Raamatussa kuin Koraanissa, rakkautta ja armoa yms., mutta ne koskevat vain niitä, jotka uskovat tai alkavat uskoa.</p><p><strong><em>&rdquo;Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.&rdquo;&nbsp;</em></strong>- Jeesus.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On tullut kirjoiteltua enempi kristinuskosta, joten nyt Islamia.

Hollannissa oli tarkoitus järjestää pilapiirroskilpailu Muhammedista. Tuli kuitenkin pupu pöksyyn kun taas nousi uskonnollinen väkivallalla uhkailu.

Sama ilmiö, joka tapahtui jokin aika sitten tanskalaisten pilapiirrosten kanssa. Sen nousseen uhkailun ja väkivallalla pelottelun edessä luovuttiin yhdestä tärkeimmästä arvostamme eli sananvapaudesta. Oltiin täysin löysät housuissa. Jokaisen itseään kunniottavan lehden olisi pitänyt silloin julkaista ne sarjakuvat ja näyttää mistä oli edes kysymys.

Eikä tämä uhkailu ole mikään ääriliikkeiden asia ainostaan vaan kyllä se on olemassa ihan tavallisten kaduntallaajien keskuudessa. Nämä ihmiset eivät myöskään mitenkään väärintulkitse Koraanin tai muita Islamin tekstejä vaan he uskovat niihin ja näin ollen kuvittelevat omaavansa jumalallisen oikeuden siihen uhkailuun. Onhan heillä jumala puolellaan.

Aivan kuten Timo Soinilla ja Päivi Räsäsellä ja Laura Huhtasaarella on omat jumalansa puolellaan.

Ja näin ollen hehän eivät voi olla väärässä.

Eikä väkivallalla uhkailu ole vierasta kristinuskollekaan. Se ei vaan tee sitä enää yhtä läpinäkyvästi. Ei tarvitse mennä kovin kauaa historiassa taaksepäin kun minut olisi poltettu elävältä. Jossain Islamilaisissa maissa tämä voisi tapahtua edelleen. Onhan toki kristinuskossa edelleen se uhkaus olemassa sen keskeisissä opetuksissa. Rangaistus odottaa, jos et osta tarjousta.

Miten heikko ja epävarma pitää uskontosi olla, jos se ei kestä siitä tehtäviä sarjakuvia?

Ja, jos sarjakuva pilapiirros uskonnostasi tai profeetasta tai mistä lie, loukkaa sinua, olet aikuinen, kestä se.

-----------------------------------------------

Islam. Luin Koraanin. Ensimmäinen huomio oli, että miten voikaan jokin teos olla tylsä. Vaikka Raamattu on ihan yhtä hölmö, niin mielestäni parempi kirjallisilla arvoilla. Molemmila teoksilla on tietysti kirjallisuus historialliset arvonsa, mutta kyllä se siihen jää.

Jokainen pystyy kirjoitamaan paremman. Moraalisesti ainakin.

Toinen huomio on, että on täynnä uhkailua, lähes käytännössä joka sivulla esim. uskonnottomia ja jumalattomia kohtaan.

Vaikuttaa lainaavan suoraan Raamatusta, juutalaisten ja kristinuskon kirjoituksista. Laatien niiden pohjalle oman kuin sanoen, että mekin halutaan oma! Laura Huhtasaari olisi varmasti tyytyväinen siihen miten hienosti on plagioitu.

Islam on ihan yhtä epämääräistä hölynpölyä kuin ne, mistä se lainaa ja ne ovat jo ihan tarpeeksi epämääräisiä ja hölmöjä.

-----------------------------------------------

Lukutaidoton Muhammed saa jossain luolassa ilmoituksen "lue", kolme kertaa. Tämä on sitten muka jumalan lopullinen ja muuttumaton viesti. Viesti, jota hän ei anna edes itse henkilökohtaisesti vaan välittäjän välityksellä, enkeli Gabriel (eikö se tee Gabrielista sen profeetan, koska hän on ensimmäinen, joka jumalan viestin on saanut? Tiedämme myös miten suulliset viestit voivat muuttua kun ne siirtyvät henkilöltä toiselle, joten ei kovin luotettavasti ala).

Älkää ny höpsikö. Oikeasti?!

Tähänkö pitäisi uskoa ja, jos en usko, rangaistaan?

-----------------------------------------------

"Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri."

------------------

"Jos pelkäätte, ett'ette voi menetellä oikeudenmukaisesti orpoja kohtaan, naikaa silloin ne naispuoliset (orpojen joukosta), joista pidätte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ett' ette voisi olla tasapuolisia noin useata kohtaan, niin naikaa vain yksi ainoa heistä tai niistä orjattarista, joita omistatte. Tämä on mukavin tapa välttää vääryyttä."...

Koraani, tuo moraalin majakka. Naikaa alaikäiset orvot ja ei tarvitse tyytyä yhteen! Mistä tiedän olevan alaikäisiä? Teksti jatkuu esim. näin: "Ja seuratkaa orpojen (henkistä) kehitystä, kunnes he saavuttavat naimaiän..."

------------------

Muutamia esimerkkejä, joita otin ylös ja tällaista se on läpi Koraanin (koskevat esim. minua):

"Ne, jotka hylkivät Meidän ilmoitustamme, poltamme Me totisesti Tulessa. Niin usein kuin heidän ihonsa kärventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa, Jumala on totisesti mahtava ja viisas."

”Ne, jotka eivät usko ja kieltävät ilmoituksemme, ovat helvetin tulen asukkaita, ja he pysyvät siellä ikuisesti. .

”Uskottomia odottaa tuskallinen rangaistus.

”Niiden päällä, jotka ovat syyllistyneet epäuskoon ja kuolleet uskottomina, on varmasti Allahin, enkeleiden ja kaikkien ihmisten kirous.”

Pelätkää tulta, joka on valmistettu uskottomia varten.”

”Näin on käynyt toteen Herrasi sana uskottomia vastaan. He kuuluvat Helvettiin.”

"Totisesti ne, jotka eivät usko, sekä Kirjoituksen saaneet että pakanat, joutuvat helvetin tuleen ja jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Nämä ovat ihmisistä kurjimpia."

jne. jne. jne.

Hadith teksteistä: ”Kuka tahansa luopuu islamilaisesta uskonnostaan, hänet tappakaa.(Sahih Al-Bukhar Vol. 9:57).

Voiko sitä selvemmin sanoa?

Ajatus, että sinun olisi pelättävä jotain ja palvottava sitä ja kiitettävä sitä samalla kun sinun on rakastettava sitä ja ostettava tarjous rangaistuksen uhalla, on sanallla sanoen, kammottava.

"Ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, ovat totisesti parhaita olentoja.

Heidän palkkansa heidän Herransa luona ovat ikiautuuden puutarhat, joita virrat vilvoittavat ja joissa he saavat asua ikuisesti. Heillä on Jumalan mielisuosio, ja heidän onnensa on Jumalassa. Tämä on jokaista varten, joka pelkää Herraansa."

Pelätkää Allahia ja tietäkään, että Allah näkee kaiken, mitä teette.”.

Mikä karmiva ajatus, 24/7 vahtiminen, jopa intiimeimmilläkin hetkillä.

Raamattu ei ole sen parempi: Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella häntä ja vannoa yksin hänen nimeensä.”

Tai otetaan Uusi Testamentti, niin ei pääse sanomaan, "no, se nyt on Vanha Testamentti":

”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.” (Raamattu/UT).

”Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. (Raamattu/UT).

”Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne.” (Jeesus).

”Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.” (Jeesus).

Miksi kukaan haluaisi tämän olevan totta?

Molemmissa on, niin Raamatussa kuin Koraanissa, rakkautta ja armoa yms., mutta ne koskevat vain niitä, jotka uskovat tai alkavat uskoa.

”Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” - Jeesus.

 

 

]]>
23 http://mikahyvrinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260358-islam-yhta-holynpolya-kuin-mista-plagioi#comments Islam Koraani Kristinusko Raamattu Uskonto Sun, 02 Sep 2018 09:40:46 +0000 Mika Hyvärinen http://mikahyvrinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260358-islam-yhta-holynpolya-kuin-mista-plagioi
Suomen tulevaisuudenvisio on hämärän peitossa ellei peräti hukassa http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259667-suomen-tulevaisuudenvisio-on-hamaran-peitossa-ellei-perati-hukassa <p><strong>Suomen tulevaisuudenvisio on hukassa &ndash; paraatiovet ovat avoinna islamille</strong></p><p>&rdquo;Talvisodan ihmeelle uusi selitys&rdquo;, otsikoi Helsingin Sanomat 18.8.2018 Jarmo Huhtasen artikkelin, joka koski emeritusprofessori <em>Vesa Kanniaisen</em> väitöstutkimuksen tuloksia &rdquo;Talvisodan ihmeestä&rdquo;. Kanniaisen kerrotaan tutkimuksessaan havainneen, että mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista, sitä vahvempi halu on uhrautua taistelussa.</p><p>Artikkelin mukaan Kanniaisen puhuu &rdquo;taloustieteellisesti mallinnetusta ylisukupolvisesta altruismista&rdquo;. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle. Esimerkiksi Tali-Ihantalassa ja Thermopylain taistelussa suomalaiset ja kreikkalaiset taistelivat hurjasti ja uhrautuivat siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Lehtiuutisen mukaan Kanniainen puhuu &rdquo;huimasta matemaattisesta tuloksesta&rdquo;: mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa. Näin siis Kanniainen HS:n uutisen mukaan.</p><p><strong>Antiikin Kreikalla ja nuorella Suomen tasavallalla tehtävä: &rdquo;Me taistelemme vapaudestamme!&rdquo;&nbsp;</strong></p><p>Mitenkään vähättelemättä professori Vesa Kanniaisen matemaattisesti mallinnettuja tutkimusmenetelmiä ja niiden tuloksia totean, että terveet yhteiskunnat ovat kyllä aina olleet puolustukseen liittyvistä peruskysymyksistä selvillä. Niillä on ollut matemaattiset laskelmat siitä, mitä turvallisuus edellyttää: tarvitaan vahva väestönkasvu, ruokaomavaraisuutta, suojaa, terveydenhoitoa ja henkistä sekä sotilaallista voimaa. Jokaiseen ihmiseen pyrittiin kasvatuksen kautta istuttamaan varmuus siitä, että juuri minua tarvitaan yhteisen hyvän rakentamisessa ja puolustamisessa. Kaikki pyrittiin pitämään kiinni arjen askareissa.</p><p>Siksi lait oli säädetty ja yhteiskunta niin rakennettu, että avioliittoja muodostetaan ja lapsia syntyy niin, että väkiluku kasvaa. Kaikki toimet ja pyrkimykset, jotka heikensivät avioliiton asemaa, painettiin alas. Kasvatus nojasi kristilliseen perustaan. Ev. lut.kirkko on antanut pappien muodostaa avioliittoja. Lapsilla on lapsuuden turva. Kirkkokuntamme papiston enemmistö on viime aikoihin asti tunnustanut kristillistä uskoa ja luottamustaan kirkkoon. Papisto on ollut tiennäyttäjä hyvässä, sekä opissa että elämässä.</p><p><strong>Talvi- ja Jatkosodassa taisteltiin valtakunnan ja kansan olemassaolosta</strong></p><p>Talvisodassa tapeltiin puukko kurkulla: valittavana oli taisteleminen loppuun asti itsenäisyys ja kansallinen olemassaolo turvaten tai antauminen/häviäminen kommunismi-imperialismille ja sen myötä kansallinen tuhoutuminen. 3-miljoonainen kansa rohkeni pakon edessä nousta suurvaltavihollista vastaan. Poliittinen johto päätti ja antoi käskyt armeijalle. Armeija taisteli ja saavutti torjuntavoitot.</p><p>Matemaattisillakin asioilla oli ja on merkitystä. Leipää ja aseita täytyy olla. Mutta puolustussodan keskeinen kysymys on henkisellä puolella: onko puolustustahtoa? Viime sodissamme sitä oli. Kansa ja armeija tottelivat. Rintama ja kotirintama kestivät. Jumalaa rukoillen ja Häneen luottaen taisteltiin motiivina rakkaus Jumalaan, kotiin, lähimmäisiin, uskontoon ja isänmaahan. Nämä arvot oli omaksuttu syntymässä, kasteessa, ripillä, kasvatuksessa kotona, kansakoulussa, oppikoulussa, armeijassa ja elämäntehtävää suoritettaessa.</p><p>Oli kunnia-asia suorittaa kaikki tehtävät, jotka kullekin oli annettu ja uskottu, parhaan kykynsä mukaan. Koko elämänohje kiteytyi itselle aika ajoin esitetettävään kysymykseen: mitä minä voin vielä enemmän tehdä lähimmäisten ja isänmaan hyväksi. Kesällä 1944 ei taisteltu vain Tali-Ihantalassa, vaan kaikkialla Suomen rajoilla. Kodin, uskonnon ja isänmaan ulkorajat olivat siellä missä armeijamme taisteli. Sekä Talvisodassa että Jatkosodassa meiltä riistettiin paljon enemmän minkä armeija oli taistellen jättänyt. Kumpikin sota päättyi kannaltamme epäoikeudenmukaisesti, mutta siedettävästi.</p><p>Mikä on Suomen tulevaisuudenvisio nyt? Perusnäkymämme ovat useilla mittareilla mitattuna hämärän peitossa, jopa hukassa. Avioliittoisuus ja syntyvyys ovat pohjalukemissa. Nämä kaksi tekijää riittävät viittaamaan kansan kuolemaan. Pahinta on, ettei asian korjaamiseksi tehdä mitään. Johtajat eivät johda, vaan pikemminkin edistävät kansamme kuolemaa. Kansalliseen ja moraaliseen arvotyhjiöön marssivat vieraat väkivalta-aatteet vapaasti. Päihteet, varkaat ja väkivaltarikolliset vaeltavat muista maanosista Eurooppaan, jolla ei ole mitään rajoja. Naisen asema on vahvasti uhattuna, sen myötä koko kulttuurimme.</p><p>Osa Euroopan valtioista, entiset kommunistimaat, suojautuvat. Niiden johtajat tietävät mitä seuraa, jos antaa vieraan vallan miehittää maa. Suomen johtajilta on unohtunut omasta kansasta huolehtiminen. Nuoria oman kansan miehiä syrjitään, mutta muukalaisia, joiden 2015 tulleista vain 20 prosentin tausta on tiedossa, paapotaan. Millaisia kyitä Suomi povellaan elättää, sitä emme tiedä?</p><p>Kansamme vastuunkantajat ovat unohtaneet altruismin, itsekkyys on vallannut sydämet. Lähimmäisenrakkaus on Suomesta niin unohtunut, että sen valaisemiseen on tarvittu yliopistollinen väitöskirja &rdquo;Talvisodan ihmeestä&rdquo;.</p><p>Kasvatuksen tuhatvuotinen kristillinen elämänlanka näyttää olevan Suomesta katkeamassa. Mustassa kauhtanassa ratsastava vierasukoinen mies marssii joukkoineen Suomeen, vieläpä Turun läpi.</p><p>Ateistisen kommunismin torjuimme kolmessa sodassa. Mutta kykenemmekö torjumaan islamilaisen barbarismin, on tehtävä, joka vaatii pikaisen koko kansaa ja valtiota koskevan ohjelman ja sen toteutuksen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen tulevaisuudenvisio on hukassa – paraatiovet ovat avoinna islamille

”Talvisodan ihmeelle uusi selitys”, otsikoi Helsingin Sanomat 18.8.2018 Jarmo Huhtasen artikkelin, joka koski emeritusprofessori Vesa Kanniaisen väitöstutkimuksen tuloksia ”Talvisodan ihmeestä”. Kanniaisen kerrotaan tutkimuksessaan havainneen, että mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista, sitä vahvempi halu on uhrautua taistelussa.

Artikkelin mukaan Kanniaisen puhuu ”taloustieteellisesti mallinnetusta ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle. Esimerkiksi Tali-Ihantalassa ja Thermopylain taistelussa suomalaiset ja kreikkalaiset taistelivat hurjasti ja uhrautuivat siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Lehtiuutisen mukaan Kanniainen puhuu ”huimasta matemaattisesta tuloksesta”: mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa. Näin siis Kanniainen HS:n uutisen mukaan.

Antiikin Kreikalla ja nuorella Suomen tasavallalla tehtävä: ”Me taistelemme vapaudestamme!” 

Mitenkään vähättelemättä professori Vesa Kanniaisen matemaattisesti mallinnettuja tutkimusmenetelmiä ja niiden tuloksia totean, että terveet yhteiskunnat ovat kyllä aina olleet puolustukseen liittyvistä peruskysymyksistä selvillä. Niillä on ollut matemaattiset laskelmat siitä, mitä turvallisuus edellyttää: tarvitaan vahva väestönkasvu, ruokaomavaraisuutta, suojaa, terveydenhoitoa ja henkistä sekä sotilaallista voimaa. Jokaiseen ihmiseen pyrittiin kasvatuksen kautta istuttamaan varmuus siitä, että juuri minua tarvitaan yhteisen hyvän rakentamisessa ja puolustamisessa. Kaikki pyrittiin pitämään kiinni arjen askareissa.

Siksi lait oli säädetty ja yhteiskunta niin rakennettu, että avioliittoja muodostetaan ja lapsia syntyy niin, että väkiluku kasvaa. Kaikki toimet ja pyrkimykset, jotka heikensivät avioliiton asemaa, painettiin alas. Kasvatus nojasi kristilliseen perustaan. Ev. lut.kirkko on antanut pappien muodostaa avioliittoja. Lapsilla on lapsuuden turva. Kirkkokuntamme papiston enemmistö on viime aikoihin asti tunnustanut kristillistä uskoa ja luottamustaan kirkkoon. Papisto on ollut tiennäyttäjä hyvässä, sekä opissa että elämässä.

Talvi- ja Jatkosodassa taisteltiin valtakunnan ja kansan olemassaolosta

Talvisodassa tapeltiin puukko kurkulla: valittavana oli taisteleminen loppuun asti itsenäisyys ja kansallinen olemassaolo turvaten tai antauminen/häviäminen kommunismi-imperialismille ja sen myötä kansallinen tuhoutuminen. 3-miljoonainen kansa rohkeni pakon edessä nousta suurvaltavihollista vastaan. Poliittinen johto päätti ja antoi käskyt armeijalle. Armeija taisteli ja saavutti torjuntavoitot.

Matemaattisillakin asioilla oli ja on merkitystä. Leipää ja aseita täytyy olla. Mutta puolustussodan keskeinen kysymys on henkisellä puolella: onko puolustustahtoa? Viime sodissamme sitä oli. Kansa ja armeija tottelivat. Rintama ja kotirintama kestivät. Jumalaa rukoillen ja Häneen luottaen taisteltiin motiivina rakkaus Jumalaan, kotiin, lähimmäisiin, uskontoon ja isänmaahan. Nämä arvot oli omaksuttu syntymässä, kasteessa, ripillä, kasvatuksessa kotona, kansakoulussa, oppikoulussa, armeijassa ja elämäntehtävää suoritettaessa.

Oli kunnia-asia suorittaa kaikki tehtävät, jotka kullekin oli annettu ja uskottu, parhaan kykynsä mukaan. Koko elämänohje kiteytyi itselle aika ajoin esitetettävään kysymykseen: mitä minä voin vielä enemmän tehdä lähimmäisten ja isänmaan hyväksi. Kesällä 1944 ei taisteltu vain Tali-Ihantalassa, vaan kaikkialla Suomen rajoilla. Kodin, uskonnon ja isänmaan ulkorajat olivat siellä missä armeijamme taisteli. Sekä Talvisodassa että Jatkosodassa meiltä riistettiin paljon enemmän minkä armeija oli taistellen jättänyt. Kumpikin sota päättyi kannaltamme epäoikeudenmukaisesti, mutta siedettävästi.

Mikä on Suomen tulevaisuudenvisio nyt? Perusnäkymämme ovat useilla mittareilla mitattuna hämärän peitossa, jopa hukassa. Avioliittoisuus ja syntyvyys ovat pohjalukemissa. Nämä kaksi tekijää riittävät viittaamaan kansan kuolemaan. Pahinta on, ettei asian korjaamiseksi tehdä mitään. Johtajat eivät johda, vaan pikemminkin edistävät kansamme kuolemaa. Kansalliseen ja moraaliseen arvotyhjiöön marssivat vieraat väkivalta-aatteet vapaasti. Päihteet, varkaat ja väkivaltarikolliset vaeltavat muista maanosista Eurooppaan, jolla ei ole mitään rajoja. Naisen asema on vahvasti uhattuna, sen myötä koko kulttuurimme.

Osa Euroopan valtioista, entiset kommunistimaat, suojautuvat. Niiden johtajat tietävät mitä seuraa, jos antaa vieraan vallan miehittää maa. Suomen johtajilta on unohtunut omasta kansasta huolehtiminen. Nuoria oman kansan miehiä syrjitään, mutta muukalaisia, joiden 2015 tulleista vain 20 prosentin tausta on tiedossa, paapotaan. Millaisia kyitä Suomi povellaan elättää, sitä emme tiedä?

Kansamme vastuunkantajat ovat unohtaneet altruismin, itsekkyys on vallannut sydämet. Lähimmäisenrakkaus on Suomesta niin unohtunut, että sen valaisemiseen on tarvittu yliopistollinen väitöskirja ”Talvisodan ihmeestä”.

Kasvatuksen tuhatvuotinen kristillinen elämänlanka näyttää olevan Suomesta katkeamassa. Mustassa kauhtanassa ratsastava vierasukoinen mies marssii joukkoineen Suomeen, vieläpä Turun läpi.

Ateistisen kommunismin torjuimme kolmessa sodassa. Mutta kykenemmekö torjumaan islamilaisen barbarismin, on tehtävä, joka vaatii pikaisen koko kansaa ja valtiota koskevan ohjelman ja sen toteutuksen.

 

]]>
59 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259667-suomen-tulevaisuudenvisio-on-hamaran-peitossa-ellei-perati-hukassa#comments Islam Talvisota Visio Sat, 18 Aug 2018 18:00:56 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259667-suomen-tulevaisuudenvisio-on-hamaran-peitossa-ellei-perati-hukassa
Radikaalia islamia yliopistossa ja sen ulkopuolella http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259221-radikaalia-islamia-yliopistossa-ja-sen-ulkopuolella <p>Joitakin vuosia sitten yritin etsiä Istanbulin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjakaupasta hyvää Koraanin selitysteossarjaa. Kysyin neuvoa kirjakaupan myyjältä. Myyjä huomasi, että kaupassa oli parhaillaan asioimassa myös islamilaisen teologisen tiedekunnan eksegetiikan professori, joten myyjä kehotti minua kääntymään varsinaisen asiantuntijan puoleen. Esitin asiani tälle ystävälliselle herrasmiehelle. Sanoin, että en halua mitään radikaalia selitysteosta, vaan sellaisen, joka edustaisi Turkissa mahdollisimman laajalti hyväksyttyä Koraanin tulkintaa. Professori ehdotti minulle tunnettua Koraanin selitysteossarjaa, joka hänen mielestään edusti konservatiivista, mutta kuitenkin hyvin maltillista näkemystä&nbsp; Koraanista.</p><p>Päästessäni tällaisen asiantuntijan juttusille paikassa, jossa oli hyllymetreittäin islamilaista teologista kirjallisuutta, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kysyin professorilta, että entä jos olisin etsinyt radikaalimpia näkemyksiä edustavaa&nbsp; Koraanin selitysteosta, mitä professori olisi silloin suositellut. Professori silminnähden innostui kysymyksestäni ja etsi hyllystä oman kirjansa, jonka halusi saman tien antaa minulle lahjaksi.</p><p>Heti työpöytäni ääreen päästyäni suurella mielenkiinnolla tutustuin lahjakirjaani ja sen &rdquo;radikaaleihin&rdquo; tulkintoihin. Hyvin pian ymmärsin, että professorin radikaalius oli rauhaa rakentavaa ja suvaitsevaa radikaaliutta. Professori käsitteli kirjassaan joitakin sellaisia Koraanin jakeita, joita yleensä nostetaan esille, kun islamista halutaan antaa sotaisa kuva tai kun halutaan korostaa eroja muslimien ja muiden ihmisryhmien välillä. Yksi tällaisista jakeista löytyy Al-Maidanin suuran jakeesta 51:&nbsp;<em>&rdquo;Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, &ndash; he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.&rdquo;</em></p><p>Kirjassaan professori selitti, että tämä Koraanin jae viittaa sotatilanteeseen. On&nbsp; tietysti luonnollista, että Koraani kieltää liittoutumasen vihollisen kanssa kesken taistelun. Tällöinhän olisi kyse maanpetturuudesta. Professori kuitenkin vakuutti, että normaalioloissa kristityn ja muslimin välinen ystävyys on sallittua ja jopa suotavaa. Porfessorin radikaalius oli hyvin erilaista, kuin se radikaalius, johon länsimaisessa kontekstissa useinmiten viitataan, kun puhutaan &rdquo;radikaaleista muslimeista&rdquo;.</p><p>Eräs salafismiin kallellaan oleva turkkilainen muslimiystäväni (tai ainakin silloin luulin häntä ystäväkseni) siteerasi samaa jaetta, kun haastoin häntä joku vuosi sitten facebookin kautta käymässämme keskustelussa&nbsp; tuomitsemaan ISIS:n taistelijat islamin ulkopuolelle ja yhtymään niihin muslimeihin, jotka julkisuudessa kritisoivat ISIS:n tekemiä tulkintoja Koraanista ja sunnasta. Tiesin, että muslimeilla on korkea kynnys tuomita toisia muslimeja ei-muslimeiksi. Silti yllätyin, kun vastauksessaan ystäväni ISIS:n tuomitsemisen sijaan sanoi, että hänelle on kunnia seistä ISIS:n sotureiden rinnalla uskottomia vastaan. Edellä mainittuun Koraanin jakeeseen viitaten ystäväni muistutti, että ISIS:ä kritisoivat muslimit ovat pettäneet muslimiyhteisön ja tulleet ei-muslimien liittolaisiksi. Ystäväni tarkensi vielä, että hän ei hyväksy kaikkia salafistien tekoja, mutta hän hyvillä mielin liittyy salafistien kritiikkiin maallistuneita muslimeja kohtaan.</p><p>Hieman pöyristyneenä ystäväni kommentista ihmettelin vastauksessani, että kuinka ystäväni voi sanoa pitävänsä kunniana seistä sellaisten ihmisten rinnalla, jotka olisivat tilaisuuden tullen valmiita tappamaan minut. Samalla ihmettelin, että kuinka hän voi samaan aikaan haaveilla opiskelupaikoista länsimaisissa uskottomien yliopistoissa, jos hän ei voi olla ei-muslimien ystävä. Vastaukseksi sain lainauksen Al&rsquo;Imran suurasta (jae 118):&nbsp;<em>Katso, te (muslimit) olette sellaisia, jotka rakastatte heitä (ei-muslimit), mutta he eivät rakasta teitä; te uskotte koko Pyhään kirjaan, ja kun he tapaavat teidät, he sanovat: &raquo;Me uskomme&raquo;, mutta omissa oloissaan he pureskelevat sormiansa raivoissaan teitä vastaan. Sano: &raquo;Kuolkaa raivoonne! Jumala tuntee totisesti sydäntenne sisimmät aivoitukset.&raquo;</em></p><p>Keskustelussamme ystäväni esitti minulle da&rsquo;wa&rsquo;n eli hän kutsui minua kääntymään islamiin. Ehkä se oli osoitus hänen lainaamassaan Koraanin jakeessa mainitusta &rdquo;rakkaudesta&rdquo; minua, ei-muslimia, kohtaan. Käsitin, että jos en kääntyisi islamiin, välillämme olisi sellainen maailmankatsomuksellinen railo, joka tekee aidon ystävyyden mahdottomaksi. Varsin radikaalia, ajattelin. Pian keskustelumme jälkeen, kaveri katosi Facebookista, ja samalla kadotin vuosia jatkuneen yhteyteni häneen.</p><p>Mitä näistä kokemuksista voi oppia? Vähintäänkin sen, että radikaaliutta on monenlaista.</p><p>Taannoin keskustelin Irakista tulleen, Suomessa kristinuskoon kääntyneen,&nbsp; pariskunnan kanssa. He kokivat kipeänä asiana, että kääntymyksen jälkeen Suomessa asuvat muslimituttavat ovat ruvenneet karttamaan heitä, Irakissa asuvat sukulaiset ovat katkaisseet välinsä heihin ja joku sukulaismies on jo ehtinyt lähettää uhkauksiakin islamista pois kääntymisen takia. Oleskelulupa Suomessa näyttää olevan perheelle elämän ja kuoleman kysymys.</p><p>Viime viikkoina on keskusteltu islamilaisen teologian opetuksen aloittamisesta Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Lehtoriksi valittu tohtori Mulki Al-Sharmani on tuottelias tutkija, joka on kirjoittanut muun muassa islamista feministisestä näkökulmasta. Teologia.fi sivuston haastattelussa (13.1.2018) Mulki Al-Sharmani toteaa, että &rdquo;tutkittavat yhteisöt ja yksilöt tulee osallistaa itse tutkimukseen, ja tutkimuksella tulee olla yhteiskunnallista sekä poliittista painoarvoa&rdquo;. Mielenkiintoista nähdä, kuinka suomalaisten muslimiyhteisöjen keskuudessa tehtävä tutkimuskohdetta osallistava tutkimus muokkaa kuvaamme islamista ja kuinka tutkimus osaltaan vaikuttaa muslimiyhteisöihin.</p><p>Toivon, että islamtutkijoilla on rohkeutta jatkossa enenevissä määrin ottaa kantaa myös sellaisiin muslimiyhteisöissä vaikuttaviin Koraanin tulkintoihin, jotka tekevät ystävyyden muslimin ja ei-muslimin välillä mahdottomaksi ja jotka johtavat islamista poiskääntyneiden halveksimiseen ja uhkailuihin. Mielelläni näkisin globaalissa muslimiyhteisöissä lisää istanbulilaisen teologian professorinkin edustamaa Koraanin tulkinnallista radikaaliutta, joka mahdollistaa hyväntahtoisen rinnakkaiselon ja jopa ystävyyden muslimien ja ei-muslimien välillä.</p><p>Monet islamilaisen teologikoulutuksen aloittamista kritisoinneet näkevät toiminnan resurssien haaskaamisena. Tässä vaiheessa on vielä turhan aikaista jaella arvosanoja. Aika näyttää, miten lehtori Mulki Al-Sharmanin asettama tavoite tutkimuksesta, jolla on &rdquo;yhteiskunnallista sekä poliittista painoarvoa&rdquo; realisoituu. Jos tutkimustulokset muuttavat maailmaa sellaiseen suuntaan, että esimerkiksi tuntemani kristityksi kääntynyt irakilainen pariskunta tulee vähemmän halveksituksi Suomessa islaminuskoisten maamiestensä taholta tai että pariskunnan pitää vähemmän pelätä henkensä puolesta, jos perhe palautetaan&nbsp; Irakiin, uskallan sanoa, että yliopiston resursseja voisi käyttää huononminkin. Toki tällaista muutosta edistävä islamtutkimus olisi varsin &rdquo;radikaalia&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joitakin vuosia sitten yritin etsiä Istanbulin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjakaupasta hyvää Koraanin selitysteossarjaa. Kysyin neuvoa kirjakaupan myyjältä. Myyjä huomasi, että kaupassa oli parhaillaan asioimassa myös islamilaisen teologisen tiedekunnan eksegetiikan professori, joten myyjä kehotti minua kääntymään varsinaisen asiantuntijan puoleen. Esitin asiani tälle ystävälliselle herrasmiehelle. Sanoin, että en halua mitään radikaalia selitysteosta, vaan sellaisen, joka edustaisi Turkissa mahdollisimman laajalti hyväksyttyä Koraanin tulkintaa. Professori ehdotti minulle tunnettua Koraanin selitysteossarjaa, joka hänen mielestään edusti konservatiivista, mutta kuitenkin hyvin maltillista näkemystä  Koraanista.

Päästessäni tällaisen asiantuntijan juttusille paikassa, jossa oli hyllymetreittäin islamilaista teologista kirjallisuutta, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kysyin professorilta, että entä jos olisin etsinyt radikaalimpia näkemyksiä edustavaa  Koraanin selitysteosta, mitä professori olisi silloin suositellut. Professori silminnähden innostui kysymyksestäni ja etsi hyllystä oman kirjansa, jonka halusi saman tien antaa minulle lahjaksi.

Heti työpöytäni ääreen päästyäni suurella mielenkiinnolla tutustuin lahjakirjaani ja sen ”radikaaleihin” tulkintoihin. Hyvin pian ymmärsin, että professorin radikaalius oli rauhaa rakentavaa ja suvaitsevaa radikaaliutta. Professori käsitteli kirjassaan joitakin sellaisia Koraanin jakeita, joita yleensä nostetaan esille, kun islamista halutaan antaa sotaisa kuva tai kun halutaan korostaa eroja muslimien ja muiden ihmisryhmien välillä. Yksi tällaisista jakeista löytyy Al-Maidanin suuran jakeesta 51: ”Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, – he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.”

Kirjassaan professori selitti, että tämä Koraanin jae viittaa sotatilanteeseen. On  tietysti luonnollista, että Koraani kieltää liittoutumasen vihollisen kanssa kesken taistelun. Tällöinhän olisi kyse maanpetturuudesta. Professori kuitenkin vakuutti, että normaalioloissa kristityn ja muslimin välinen ystävyys on sallittua ja jopa suotavaa. Porfessorin radikaalius oli hyvin erilaista, kuin se radikaalius, johon länsimaisessa kontekstissa useinmiten viitataan, kun puhutaan ”radikaaleista muslimeista”.

Eräs salafismiin kallellaan oleva turkkilainen muslimiystäväni (tai ainakin silloin luulin häntä ystäväkseni) siteerasi samaa jaetta, kun haastoin häntä joku vuosi sitten facebookin kautta käymässämme keskustelussa  tuomitsemaan ISIS:n taistelijat islamin ulkopuolelle ja yhtymään niihin muslimeihin, jotka julkisuudessa kritisoivat ISIS:n tekemiä tulkintoja Koraanista ja sunnasta. Tiesin, että muslimeilla on korkea kynnys tuomita toisia muslimeja ei-muslimeiksi. Silti yllätyin, kun vastauksessaan ystäväni ISIS:n tuomitsemisen sijaan sanoi, että hänelle on kunnia seistä ISIS:n sotureiden rinnalla uskottomia vastaan. Edellä mainittuun Koraanin jakeeseen viitaten ystäväni muistutti, että ISIS:ä kritisoivat muslimit ovat pettäneet muslimiyhteisön ja tulleet ei-muslimien liittolaisiksi. Ystäväni tarkensi vielä, että hän ei hyväksy kaikkia salafistien tekoja, mutta hän hyvillä mielin liittyy salafistien kritiikkiin maallistuneita muslimeja kohtaan.

Hieman pöyristyneenä ystäväni kommentista ihmettelin vastauksessani, että kuinka ystäväni voi sanoa pitävänsä kunniana seistä sellaisten ihmisten rinnalla, jotka olisivat tilaisuuden tullen valmiita tappamaan minut. Samalla ihmettelin, että kuinka hän voi samaan aikaan haaveilla opiskelupaikoista länsimaisissa uskottomien yliopistoissa, jos hän ei voi olla ei-muslimien ystävä. Vastaukseksi sain lainauksen Al’Imran suurasta (jae 118): Katso, te (muslimit) olette sellaisia, jotka rakastatte heitä (ei-muslimit), mutta he eivät rakasta teitä; te uskotte koko Pyhään kirjaan, ja kun he tapaavat teidät, he sanovat: »Me uskomme», mutta omissa oloissaan he pureskelevat sormiansa raivoissaan teitä vastaan. Sano: »Kuolkaa raivoonne! Jumala tuntee totisesti sydäntenne sisimmät aivoitukset.»

Keskustelussamme ystäväni esitti minulle da’wa’n eli hän kutsui minua kääntymään islamiin. Ehkä se oli osoitus hänen lainaamassaan Koraanin jakeessa mainitusta ”rakkaudesta” minua, ei-muslimia, kohtaan. Käsitin, että jos en kääntyisi islamiin, välillämme olisi sellainen maailmankatsomuksellinen railo, joka tekee aidon ystävyyden mahdottomaksi. Varsin radikaalia, ajattelin. Pian keskustelumme jälkeen, kaveri katosi Facebookista, ja samalla kadotin vuosia jatkuneen yhteyteni häneen.

Mitä näistä kokemuksista voi oppia? Vähintäänkin sen, että radikaaliutta on monenlaista.

Taannoin keskustelin Irakista tulleen, Suomessa kristinuskoon kääntyneen,  pariskunnan kanssa. He kokivat kipeänä asiana, että kääntymyksen jälkeen Suomessa asuvat muslimituttavat ovat ruvenneet karttamaan heitä, Irakissa asuvat sukulaiset ovat katkaisseet välinsä heihin ja joku sukulaismies on jo ehtinyt lähettää uhkauksiakin islamista pois kääntymisen takia. Oleskelulupa Suomessa näyttää olevan perheelle elämän ja kuoleman kysymys.

Viime viikkoina on keskusteltu islamilaisen teologian opetuksen aloittamisesta Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Lehtoriksi valittu tohtori Mulki Al-Sharmani on tuottelias tutkija, joka on kirjoittanut muun muassa islamista feministisestä näkökulmasta. Teologia.fi sivuston haastattelussa (13.1.2018) Mulki Al-Sharmani toteaa, että ”tutkittavat yhteisöt ja yksilöt tulee osallistaa itse tutkimukseen, ja tutkimuksella tulee olla yhteiskunnallista sekä poliittista painoarvoa”. Mielenkiintoista nähdä, kuinka suomalaisten muslimiyhteisöjen keskuudessa tehtävä tutkimuskohdetta osallistava tutkimus muokkaa kuvaamme islamista ja kuinka tutkimus osaltaan vaikuttaa muslimiyhteisöihin.

Toivon, että islamtutkijoilla on rohkeutta jatkossa enenevissä määrin ottaa kantaa myös sellaisiin muslimiyhteisöissä vaikuttaviin Koraanin tulkintoihin, jotka tekevät ystävyyden muslimin ja ei-muslimin välillä mahdottomaksi ja jotka johtavat islamista poiskääntyneiden halveksimiseen ja uhkailuihin. Mielelläni näkisin globaalissa muslimiyhteisöissä lisää istanbulilaisen teologian professorinkin edustamaa Koraanin tulkinnallista radikaaliutta, joka mahdollistaa hyväntahtoisen rinnakkaiselon ja jopa ystävyyden muslimien ja ei-muslimien välillä.

Monet islamilaisen teologikoulutuksen aloittamista kritisoinneet näkevät toiminnan resurssien haaskaamisena. Tässä vaiheessa on vielä turhan aikaista jaella arvosanoja. Aika näyttää, miten lehtori Mulki Al-Sharmanin asettama tavoite tutkimuksesta, jolla on ”yhteiskunnallista sekä poliittista painoarvoa” realisoituu. Jos tutkimustulokset muuttavat maailmaa sellaiseen suuntaan, että esimerkiksi tuntemani kristityksi kääntynyt irakilainen pariskunta tulee vähemmän halveksituksi Suomessa islaminuskoisten maamiestensä taholta tai että pariskunnan pitää vähemmän pelätä henkensä puolesta, jos perhe palautetaan  Irakiin, uskallan sanoa, että yliopiston resursseja voisi käyttää huononminkin. Toki tällaista muutosta edistävä islamtutkimus olisi varsin ”radikaalia”.

]]>
8 http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259221-radikaalia-islamia-yliopistossa-ja-sen-ulkopuolella#comments ääri-islam Islam Islamilainen teologia Muslimi Radikaali islam Wed, 08 Aug 2018 17:33:40 +0000 Kari Vitikainen http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259221-radikaalia-islamia-yliopistossa-ja-sen-ulkopuolella
Mikä estää integroitumisen länsimaiseen yhteiskuntaan? http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258850-mika-estaa-integroitumisen-lansimaiseen-yhteiskuntaan Ohessa keskustelu, joka kannattaa katsoa. <a href="http://www.permanto.fi/fi/web//alfatv/player/vod?assetId=9216926" title="http://www.permanto.fi/fi/web//alfatv/player/vod?assetId=9216926">http://www.permanto.fi/fi/web//alfatv/player/vod?assetId=9216926</a> Totalitäärinen ideologia. Poliittinen, väkivaltainen uskonto, joka on laki, jota noudatetaan ohi länsimaisen lainsäädännön. Ei ole, ei saa olla muita uskontoja. Jos luovut uskostasi, olet kuolemaantuomittu. Pukeutuminenko vapaaehtoista? Pah! Naisten oikeudet? Pyh! Suvaitsevaisuus, ihmisarvot, naisten oikeudet? Ei ole, eikä löydy. Sananvapaus? Sitä ei ole. Yksilön vapaa valinta? Sitä ei ole, eikä sitä tule. Juutalaisviha ja viha muita uskontoja kohtaan? Erittäin yleistä, valtavirtaa. Naiset (Hege Storhaug, Mona Walter, Pia Kattelus), jotka ohjelmassa keskustelevat, ovat niitä sankareita, joita olettaisi löytyvän juurikin feministeistä. Mutta ei. Milloin ne silmät aukeavat?<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 78 http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258850-mika-estaa-integroitumisen-lansimaiseen-yhteiskuntaan#comments Arvopohja Feminismi Islam Tue, 31 Jul 2018 07:45:41 +0000 Outi Mara http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258850-mika-estaa-integroitumisen-lansimaiseen-yhteiskuntaan Aloittiko Helsingin yliopisto imaamikoulutuksen? http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258625-aloittiko-helsingin-yliopisto-imaamikoulutuksen <p>Helsingin yliopiston ilmoitus (23.7.) islamilaisen teologian tutkimusalan perustamisesta on herättänyt kipakkaa keskustelua. Joku näkee hankkeen hienona mahdollisuutena islamilaisen maailmankatsomuksen syvällisempään ymmärtämiseen. Toinen kokee avauksen askeleena Suomen islamisaatiossa ja ihmettelee, miksi sitä on edistettävä verovaroin. Moni keskustelua seuraava on vasta muodostamassa mielipidettään. Myös minulta on kysytty, onko kyseessä lopulta hyvä vai huono asia. Islamilaista teologista koulutusta hieman tutkineena ja pohtineena summaan muutaman näkökulman asiaan liittyen.</p><p>Islamin tutkimus yliopistossa ei ole uusi asia. Helsingin yliopistossa islamiin liittyvää tutkimusta ja koulutusta on tarjottu humanistisessa tiedekunnassa jo pitkään. Islamin teologian opetustehtävän avaaminen teologiseen tiedekuntaa ja pyrkimys islamilaisen teologian kandidaatin opetusohjelman rakentamiseen on sen sijaan Suomen kontekstissa uusi avaus. Kun Suomen evankelisluterilainen kirkko edellyttää pastoreiltaan yliopistossa hankittua teologikoulutusta, on luonnollista, että siellä täällä kysellään, onko islamilaisen teologian kandidaatin opetusohjelma nähtävä vastaavana yliopistollisena imaamikoulutuksena.</p><p>Teologisen tiedekunnan dekaani Antti Räsänen MTV:n uutisten (22.7.) mukaan muistuttaa, että hänen tiedekuntansa ei ole pappienkoulutuslaitos. Räsäsen mukaan teologinen tiedekunta ei ole olemassa kirkkoa, vaan tiedettä varten. Räsänen lausunnosta voi päätellä, että yliopiston näkökulmasta myöskään islamilaisen teologian opetuksen tavoite ei ole valmistaa imaameja islamilaisille uskonyhteisöille. Yliopisto ei vastaa eikä ilmeisesti liiemmin piittaa siitä, jos joku islamilainen yhteisö asettaa imaameilleen kriteeriksi suomalaisessa yliopistossa hankitun islamilaisen teologian kandidaatin tutkinnon.</p><p>Voisiko yliopistossa saatu islamilaisen teologian koulutus kuitenkin pätevöittää opiskelijan imaamiksi? Ennen tähän kysymykseen vastaamista on määriteltävä, mitä tarkoitetaan imaamilla. Miellän kirjoituksessani imaamin henkilöksi, jonka tehtävä on johtaa islamilaisen uskonyhteisön jumalanpalvelustoimintaa ja opetuksellaan ja esimerkillään ohjata yhteisöä islamilaiseen oppiin ja laintulkintoihin liittyvissä kysymyksissä.</p><p>Islamilaisten opintojen sisällyttämistä osaksi teologisten tiedekuntien toimintaa on kokeiltu useissa eurooppalaisissa yliopistoissa. Ensimmäisten kokeilujen yhteydessä haaveiltiin, että koulutuksellinen yhteistyö sekluaarien yliopistojen ja maassa toimivien islamilaisten uskonyhteisöjen välillä tuottaisi länsimaiseen moderniin elämänmuotoon hyvin sopeutuneita imaameja, jotka yhteisöissään ehkäisisivät radikalisoitumista ja edistäisivät muslimimaahanmuuttajien integraatiota osaksi läntistä sekulaaria yhteiskuntaa. Kokeilujen myötä huomattiin, että läntisen yliopistokoulutuksen saaneet islamilaiset teologit eivät kelvanneet imaameiksi islamilaisille uskonyhteisöille, jotka suhtautuivat epäluuloisesti sekulaarissa yliopistossa annettavaa islamilaiseen koulutukseen. Ymmärrykseni mukaan myös Suomessa monen asian tulisi merkittävästi muuttua, jotta yliopistollinen islamilaisen teologian koulutus vastaisi maassa asuvien muslmiyhteisöjen imaamikoulutukselle asettamia odotuksia. Esitän kolme näkökohtaa, jotka tukevat tätä ajatusta.</p><p>Ensimmäisen yliopistollisen imaamikoulutuksen ongelmakohdan dekaani Antti Räsänen tiivistää MTV-uutisten haastattelussa sanoessaan, että tutkimusmaailma on uskonnollisesti sitoutumaton ja neutraali. Vaikka humanistisen ja teologisen tieteenalan neutraaliudesta ja varsinkin maailmankatsomuksellisesta sitoutumattomuudesta voi olla montaa mieltä, selvää on, että länsimainen tiedeyhteisö ja islamilainen uskonyhteisö pääsääntöisesti edustavat hyvin erilaisia käsityksiä todellisuudesta. Islamilaisen teologian lehtoriksi valittu tohtori Mulki Al-Sharmani kertoo yliopiston tiedotteessa, että opintojen ja tutkimuksen tavoitteena on moniulotteinen ymmärrys sekä islamin teksteistä että käytännön islamista. Islamilaisten tekstien ja käytäntöjen tutkiminen tieteellisin metodein johtaa väistämättä islamin klassisten lähteiden uskottavuuden, niistä tehtyjen tulkintojen ja perinteisen islamilaisen historiankirjoituksen kyseenalaistamiseen. Muslimiteologi, joka kyseenalaistaa islamin suuret kertomukset, ei herätä luottamusta islamilaisissa uskonyhteisöissä. Pahimmassa tapauksessa hänet todetaan vääräoppiseksi ja uskottomaksi. Yliopiston tiedotteen mukaan alkaviin opintoihin kuuluu muunmuassa lehtori Al-Sharmanin vetämä kurssi, jossa perehdytään musliminaistutkijoiden hermeneuttiseen tutkimukseen, joka kyseenlaistaa islamilaisessa perinteessä hallitsevat patriarkaaliset tulkinnat. Vaikka imaamin tehtävistä haaveileva teologian opiskelija onnistuisi säilyttämään uskottavuutensa islamilaisen maailmankuvan ja länsimaisen tieteen välisessä jännitteessä, tietämystä islamilaisesta feministisestä hermeneutiikkasta tuskin pidetään kovin tärkeänä meriittinä valittaessa saarnajia usein varsin konservatiivisten islamilaisen uskonyhteisöjen perjantaisiin rukoushetkiin. &quot;Islamilaisia patriarkaalisia rakenteita&quot; saa myös ravistella aika kovasti ennen kuin naisimaamit nousevat marginaaleista saarnastuoleihin.</p><p>Toinen syy, miksi teologinen yliopistokoulutus ei pätevöitä imaamiksi, liittyy imaamin toimenkuvaan. Dekaani Räsänen toteaa samaisessa MTV-uutisten haastattelussa, että yliopisto pyrkii neutraaliuteen. Työtään tekevä imaami ei voi kuitenkaan olla neutraali, vaan hänen on toimessaan otettava kantaa erilaisiin tapoihin tulkita Koraania ja profeetan sunnaa. Imaamin tulee pystyä tulkitsemaan islamin pyhiä lähteitä jonkin tulkintaperinteen mukaisesti ja samalla yhteisöään tyydyttävällä tavalla. Tällaiseen ei valmista neutraali yliopistokoulutus, vaan koulutuksen tulisi olla tunnustuksellista. Imaami ei ole yhteisössään vain uskonnollisia lausuntoja jakava tietopankki, vaan hän tomii tehtävässään todellisuuden keskellä, jossa synnytään ja kasvetaan, opitaan, iloitaan, surraan, voitetaan, hävitään ja lopulta kuollaan. Islamissa keskeinen perususkomus on oppi viimeisestä tuomiosta. Viime kädessä imaamin tehtävä on kertoa yhteisölleen, mitä Jumala islamin mukaan vaatii tässä elämässä, ja mikä muslimia odottaa tuonpuoleisessa. Neutraalilla yliopistokoulutuksella on kovin vähän annettavaa imaamille näissä kysymyksissä.</p><p>Kolmas yliopistollisen imaamikoulutuksen toteutumista vaikeuttava tekijä on muslimiväestön hajanaisuus ja erimielisyys. Maassamme asuvat muslimit ovat pääasiassa maahanmuuttajataustaisia. He tulevat lukuisista erilaisista kulttuurisista, etnisistä, uskonnollisista ja sosiologisista taustoista. Suomessa, samoin kuin Keski-Euroopassa, on huomattu, että valtiollisten toimijoiden on kovin vaikea löytää keskustelukumppania, joka edustaisi laajemmin maassa asuvaa muslimiyhteisöä. Teologikoulutus, jonka tavoitteena on valmistaa uskonnollisia johtajia tietylle yhteisölle, tulisi rakentaa yhteisön omasta itseymmärryksestä käsin. Jos yhteisöllä ei ole voimaa oman teologisen itseymmärryksensä rakentamiseen ja ylläpitämiseen, se on vaikutuksille altis. Todennäköisempää on, että pienet hajanaiset islamilaiset yhteisöt turvautuvat oman uskonnollisen identiteettinsä ja teologisen ymmärryksensä rakentamisessa jäseniensä lähtömaissa vaikuttaviin oppineisiin tai Muslimiveljeskunnan kaltaisiin kansainvälisiin toimijoihin mielummin kuin ei-islamilaiseen valtiovaltaan ja epäluuloja herättävään länsimaiseen sekulaariin yliopistoon.</p><p>Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tapahtuva islamilainen teologinen koulutus ei siis ole yliopistollinen imaamikoulu. Sen sijaan teologisessa tiedekunnassa jatkossa vahvistuva islamin tutkimus voi avata uusia mielenkiintoisia näkökulmia ja keskusteluja islamiin liittyen. Mahdollinen pieni kisailu humanistisen ja teologisen tiedekunnan välillä ja eri tiedekunnissa vaikuttavat erilaiset paradigmaattiset lähtökohdat ja tutkimusmetodiset painotukset voivat parhaimmillaan rikastuttaa suomalaista islamtutkimusta. Mielenkiinnolla odotan koulutusohjelman puitteissa valmistuvia uusia tutkimuksia ja sitä, kuinka näissä uusissa tutkimuksissa teologisessa tiedekunnassa käytössä olevia moderneja hermeneuttisia metodeja sovelletaan klassisiin islamilaisiin teksteihin. Tutkimukselle, jossa islamia lähestytään sosiologisten näkökulmien sijaan myös teologisesta näkökulmista, on suomalaisen islamtutkimuksen kentässä tilausta. Paljon yhteiskuntamme tilasta tulee kertomaan se, millaista julkisuutta konservatiivisia islamilaisia käsityksiä haastavat tutkimustulokset saavat ja kuinka ne otetaan vastaan maamme muslimiyhteisöissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin yliopiston ilmoitus (23.7.) islamilaisen teologian tutkimusalan perustamisesta on herättänyt kipakkaa keskustelua. Joku näkee hankkeen hienona mahdollisuutena islamilaisen maailmankatsomuksen syvällisempään ymmärtämiseen. Toinen kokee avauksen askeleena Suomen islamisaatiossa ja ihmettelee, miksi sitä on edistettävä verovaroin. Moni keskustelua seuraava on vasta muodostamassa mielipidettään. Myös minulta on kysytty, onko kyseessä lopulta hyvä vai huono asia. Islamilaista teologista koulutusta hieman tutkineena ja pohtineena summaan muutaman näkökulman asiaan liittyen.

Islamin tutkimus yliopistossa ei ole uusi asia. Helsingin yliopistossa islamiin liittyvää tutkimusta ja koulutusta on tarjottu humanistisessa tiedekunnassa jo pitkään. Islamin teologian opetustehtävän avaaminen teologiseen tiedekuntaa ja pyrkimys islamilaisen teologian kandidaatin opetusohjelman rakentamiseen on sen sijaan Suomen kontekstissa uusi avaus. Kun Suomen evankelisluterilainen kirkko edellyttää pastoreiltaan yliopistossa hankittua teologikoulutusta, on luonnollista, että siellä täällä kysellään, onko islamilaisen teologian kandidaatin opetusohjelma nähtävä vastaavana yliopistollisena imaamikoulutuksena.

Teologisen tiedekunnan dekaani Antti Räsänen MTV:n uutisten (22.7.) mukaan muistuttaa, että hänen tiedekuntansa ei ole pappienkoulutuslaitos. Räsäsen mukaan teologinen tiedekunta ei ole olemassa kirkkoa, vaan tiedettä varten. Räsänen lausunnosta voi päätellä, että yliopiston näkökulmasta myöskään islamilaisen teologian opetuksen tavoite ei ole valmistaa imaameja islamilaisille uskonyhteisöille. Yliopisto ei vastaa eikä ilmeisesti liiemmin piittaa siitä, jos joku islamilainen yhteisö asettaa imaameilleen kriteeriksi suomalaisessa yliopistossa hankitun islamilaisen teologian kandidaatin tutkinnon.

Voisiko yliopistossa saatu islamilaisen teologian koulutus kuitenkin pätevöittää opiskelijan imaamiksi? Ennen tähän kysymykseen vastaamista on määriteltävä, mitä tarkoitetaan imaamilla. Miellän kirjoituksessani imaamin henkilöksi, jonka tehtävä on johtaa islamilaisen uskonyhteisön jumalanpalvelustoimintaa ja opetuksellaan ja esimerkillään ohjata yhteisöä islamilaiseen oppiin ja laintulkintoihin liittyvissä kysymyksissä.

Islamilaisten opintojen sisällyttämistä osaksi teologisten tiedekuntien toimintaa on kokeiltu useissa eurooppalaisissa yliopistoissa. Ensimmäisten kokeilujen yhteydessä haaveiltiin, että koulutuksellinen yhteistyö sekluaarien yliopistojen ja maassa toimivien islamilaisten uskonyhteisöjen välillä tuottaisi länsimaiseen moderniin elämänmuotoon hyvin sopeutuneita imaameja, jotka yhteisöissään ehkäisisivät radikalisoitumista ja edistäisivät muslimimaahanmuuttajien integraatiota osaksi läntistä sekulaaria yhteiskuntaa. Kokeilujen myötä huomattiin, että läntisen yliopistokoulutuksen saaneet islamilaiset teologit eivät kelvanneet imaameiksi islamilaisille uskonyhteisöille, jotka suhtautuivat epäluuloisesti sekulaarissa yliopistossa annettavaa islamilaiseen koulutukseen. Ymmärrykseni mukaan myös Suomessa monen asian tulisi merkittävästi muuttua, jotta yliopistollinen islamilaisen teologian koulutus vastaisi maassa asuvien muslmiyhteisöjen imaamikoulutukselle asettamia odotuksia. Esitän kolme näkökohtaa, jotka tukevat tätä ajatusta.

Ensimmäisen yliopistollisen imaamikoulutuksen ongelmakohdan dekaani Antti Räsänen tiivistää MTV-uutisten haastattelussa sanoessaan, että tutkimusmaailma on uskonnollisesti sitoutumaton ja neutraali. Vaikka humanistisen ja teologisen tieteenalan neutraaliudesta ja varsinkin maailmankatsomuksellisesta sitoutumattomuudesta voi olla montaa mieltä, selvää on, että länsimainen tiedeyhteisö ja islamilainen uskonyhteisö pääsääntöisesti edustavat hyvin erilaisia käsityksiä todellisuudesta. Islamilaisen teologian lehtoriksi valittu tohtori Mulki Al-Sharmani kertoo yliopiston tiedotteessa, että opintojen ja tutkimuksen tavoitteena on moniulotteinen ymmärrys sekä islamin teksteistä että käytännön islamista. Islamilaisten tekstien ja käytäntöjen tutkiminen tieteellisin metodein johtaa väistämättä islamin klassisten lähteiden uskottavuuden, niistä tehtyjen tulkintojen ja perinteisen islamilaisen historiankirjoituksen kyseenalaistamiseen. Muslimiteologi, joka kyseenalaistaa islamin suuret kertomukset, ei herätä luottamusta islamilaisissa uskonyhteisöissä. Pahimmassa tapauksessa hänet todetaan vääräoppiseksi ja uskottomaksi. Yliopiston tiedotteen mukaan alkaviin opintoihin kuuluu muunmuassa lehtori Al-Sharmanin vetämä kurssi, jossa perehdytään musliminaistutkijoiden hermeneuttiseen tutkimukseen, joka kyseenlaistaa islamilaisessa perinteessä hallitsevat patriarkaaliset tulkinnat. Vaikka imaamin tehtävistä haaveileva teologian opiskelija onnistuisi säilyttämään uskottavuutensa islamilaisen maailmankuvan ja länsimaisen tieteen välisessä jännitteessä, tietämystä islamilaisesta feministisestä hermeneutiikkasta tuskin pidetään kovin tärkeänä meriittinä valittaessa saarnajia usein varsin konservatiivisten islamilaisen uskonyhteisöjen perjantaisiin rukoushetkiin. "Islamilaisia patriarkaalisia rakenteita" saa myös ravistella aika kovasti ennen kuin naisimaamit nousevat marginaaleista saarnastuoleihin.

Toinen syy, miksi teologinen yliopistokoulutus ei pätevöitä imaamiksi, liittyy imaamin toimenkuvaan. Dekaani Räsänen toteaa samaisessa MTV-uutisten haastattelussa, että yliopisto pyrkii neutraaliuteen. Työtään tekevä imaami ei voi kuitenkaan olla neutraali, vaan hänen on toimessaan otettava kantaa erilaisiin tapoihin tulkita Koraania ja profeetan sunnaa. Imaamin tulee pystyä tulkitsemaan islamin pyhiä lähteitä jonkin tulkintaperinteen mukaisesti ja samalla yhteisöään tyydyttävällä tavalla. Tällaiseen ei valmista neutraali yliopistokoulutus, vaan koulutuksen tulisi olla tunnustuksellista. Imaami ei ole yhteisössään vain uskonnollisia lausuntoja jakava tietopankki, vaan hän tomii tehtävässään todellisuuden keskellä, jossa synnytään ja kasvetaan, opitaan, iloitaan, surraan, voitetaan, hävitään ja lopulta kuollaan. Islamissa keskeinen perususkomus on oppi viimeisestä tuomiosta. Viime kädessä imaamin tehtävä on kertoa yhteisölleen, mitä Jumala islamin mukaan vaatii tässä elämässä, ja mikä muslimia odottaa tuonpuoleisessa. Neutraalilla yliopistokoulutuksella on kovin vähän annettavaa imaamille näissä kysymyksissä.

Kolmas yliopistollisen imaamikoulutuksen toteutumista vaikeuttava tekijä on muslimiväestön hajanaisuus ja erimielisyys. Maassamme asuvat muslimit ovat pääasiassa maahanmuuttajataustaisia. He tulevat lukuisista erilaisista kulttuurisista, etnisistä, uskonnollisista ja sosiologisista taustoista. Suomessa, samoin kuin Keski-Euroopassa, on huomattu, että valtiollisten toimijoiden on kovin vaikea löytää keskustelukumppania, joka edustaisi laajemmin maassa asuvaa muslimiyhteisöä. Teologikoulutus, jonka tavoitteena on valmistaa uskonnollisia johtajia tietylle yhteisölle, tulisi rakentaa yhteisön omasta itseymmärryksestä käsin. Jos yhteisöllä ei ole voimaa oman teologisen itseymmärryksensä rakentamiseen ja ylläpitämiseen, se on vaikutuksille altis. Todennäköisempää on, että pienet hajanaiset islamilaiset yhteisöt turvautuvat oman uskonnollisen identiteettinsä ja teologisen ymmärryksensä rakentamisessa jäseniensä lähtömaissa vaikuttaviin oppineisiin tai Muslimiveljeskunnan kaltaisiin kansainvälisiin toimijoihin mielummin kuin ei-islamilaiseen valtiovaltaan ja epäluuloja herättävään länsimaiseen sekulaariin yliopistoon.

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tapahtuva islamilainen teologinen koulutus ei siis ole yliopistollinen imaamikoulu. Sen sijaan teologisessa tiedekunnassa jatkossa vahvistuva islamin tutkimus voi avata uusia mielenkiintoisia näkökulmia ja keskusteluja islamiin liittyen. Mahdollinen pieni kisailu humanistisen ja teologisen tiedekunnan välillä ja eri tiedekunnissa vaikuttavat erilaiset paradigmaattiset lähtökohdat ja tutkimusmetodiset painotukset voivat parhaimmillaan rikastuttaa suomalaista islamtutkimusta. Mielenkiinnolla odotan koulutusohjelman puitteissa valmistuvia uusia tutkimuksia ja sitä, kuinka näissä uusissa tutkimuksissa teologisessa tiedekunnassa käytössä olevia moderneja hermeneuttisia metodeja sovelletaan klassisiin islamilaisiin teksteihin. Tutkimukselle, jossa islamia lähestytään sosiologisten näkökulmien sijaan myös teologisesta näkökulmista, on suomalaisen islamtutkimuksen kentässä tilausta. Paljon yhteiskuntamme tilasta tulee kertomaan se, millaista julkisuutta konservatiivisia islamilaisia käsityksiä haastavat tutkimustulokset saavat ja kuinka ne otetaan vastaan maamme muslimiyhteisöissä.

]]>
8 http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258625-aloittiko-helsingin-yliopisto-imaamikoulutuksen#comments Helsingin yliopisto Imaamikoulutus Islam Islamilainen teologia Tiede ja teologia Tue, 24 Jul 2018 23:06:58 +0000 Kari Vitikainen http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258625-aloittiko-helsingin-yliopisto-imaamikoulutuksen
Aabrahamin lapsia http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258608-aabrahamin-lapsia <p>Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat kolme sisarta joilla on sama Isä Jumala. Vai pitäisikö puhua kolmesta veljestä, sillä sangen patriarkaalisia nuo Lähi-Idän paimentolaiskansojen parissa syntyneet maailmanuskonnot ovat. Suomessa on synagogia, kirkkoja ja moskeijoita, mutta aika ajoin on putkahtanut esiin ajatus suurmoskeijasta pienessä Helsingissä.</p><p>islam on nuorin ja silti (tai ehkä juuri siksi) kovaäänisin näistä kolmesta, ja vaatimus suurmoskeijasta Helsingin sydämessä kuulostaa vähän semmoiselta nuorukaisen uhoamiselta: ajetaan Audilla vaikkei olisi varaa edes Fiatiin, mutta jos Saudi-Arabian setä maksaa niin mikä ettei. Näillä kolmella on sama isä Jumala ja kutakuinkin samat profeetatkin, joskin juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta eivätkä kristityt Muhammedia profeetoiksi. Aika pitkälle samat pyhät kirjatkin niillä on, Vanha Testamentti on juutalaista alkuperää ja yhteinen kristityille ja juutalaisille, mutta samat henkilöt seikkailevat vielä Koraanissakin, ainoastaan Muhammed tulee uutena henkilönä mukaan Koraanin nuorimmissa osissa. Kaikki me olemme Aabrahamin lapsia, niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin. Islam on näistä kolmesta nopeimmin kasvava mutta kristinusko suurin. Eiköhän se maallistuminen islamilaisessakin maailmassa tapahdu, kun vihdoin käsittävät, miksi ainoa Lähi-Idän maa, joka missään menestyy, on Israel, ja melkein kaikki muut menestyvät maat ovat kristittyjä, mutta maallistuneita länsimaita.</p><p>On naiivia kuvitella, että Saudi-Arabia hyvää hyvyyttään suurmoskeijahankkeen haluaisi rahoittaa eikä mitenkään pyrkisi opetuksen sisältöön vaikuttamaan. Siltä väitteeltä putosi pohja pois jo silloin kun joku suomalainen sunnalainen selitti että ei shiiat ja sunnit voi samassa moskeijassa käydä. Ja höpön höpön! Jos se onnistuu Georgiassa, jossa muslimeja on ollut paljon kauemman kuin täällä (onhan siellä kristinuskokin ollut kauemmin kuin missään Euroopan maassa), niin kyllä se onnistuu Suomessakin. Olen ekumenian kannalla: minusta me kaikki Aabrahamin lapset voisimme käydä samoissa temppeleissä, niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin. Kaikilla on sama Jumala ja melko pitkälle samat profeetat ja pyhät kirjatkin. Ja meillä Suomessa kaikille yhteinen kielikin, suomi. Turha saarnata arabiaksi kun se on useimmille muslimeillekin täyttä hepreaa (vain 20% muslimeista puhuu arabiaa äidinkielenään). Sekin menisi näppärästi että perjantaina puhuisi imaami, lauantaina rabbi ja sunnuntaina pappi. Jokainen voisi valita mieleisensä tai vaikka kaikki. Ja jos ei perjantaina oikein viitsisi töihin mennä kun on muslimien pyhäpäivä, niin voisi korjata tilanteen menemällä temppeliin lauantaina tai sunnuntaina. Ties vaikka ajattelu avartuisi, ei se kenellekään pahaa tee.</p><p>Tilatkin tulevat tehokkaampaan käyttöön kun kirkkojen laskevista kävijämääristä ollaan huolisaan. Ja syytä onkin, sillä aina kun joku päiviräsänen avautuu julkisuudessa ennakkoluulojensa koko laajuudesta, reaktio on sama: Luojan tähden paetkaa! Ja kohta on keskusteluun ilmestynyt eroakirkosta.fi vai mikä se linkki oli. Vaikka Räsänen ei mikään kirkon virallinen edustaja olekaan, ja hänen näkemyksensä ovat vain hänen näkemyksiään, eivät lääkärin saati uskonoppineen.&nbsp;&nbsp;Mieluummin tämä kaikkien Aabrahamin lasten yhteinen temppeli kuin Skotlannin malli (siellä vanhoja kirkkoja muutetaan pubeiksi, kun viskille on enemmän kysyntää kuin ehtoollisviinille).</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat kolme sisarta joilla on sama Isä Jumala. Vai pitäisikö puhua kolmesta veljestä, sillä sangen patriarkaalisia nuo Lähi-Idän paimentolaiskansojen parissa syntyneet maailmanuskonnot ovat. Suomessa on synagogia, kirkkoja ja moskeijoita, mutta aika ajoin on putkahtanut esiin ajatus suurmoskeijasta pienessä Helsingissä.

islam on nuorin ja silti (tai ehkä juuri siksi) kovaäänisin näistä kolmesta, ja vaatimus suurmoskeijasta Helsingin sydämessä kuulostaa vähän semmoiselta nuorukaisen uhoamiselta: ajetaan Audilla vaikkei olisi varaa edes Fiatiin, mutta jos Saudi-Arabian setä maksaa niin mikä ettei. Näillä kolmella on sama isä Jumala ja kutakuinkin samat profeetatkin, joskin juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta eivätkä kristityt Muhammedia profeetoiksi. Aika pitkälle samat pyhät kirjatkin niillä on, Vanha Testamentti on juutalaista alkuperää ja yhteinen kristityille ja juutalaisille, mutta samat henkilöt seikkailevat vielä Koraanissakin, ainoastaan Muhammed tulee uutena henkilönä mukaan Koraanin nuorimmissa osissa. Kaikki me olemme Aabrahamin lapsia, niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin. Islam on näistä kolmesta nopeimmin kasvava mutta kristinusko suurin. Eiköhän se maallistuminen islamilaisessakin maailmassa tapahdu, kun vihdoin käsittävät, miksi ainoa Lähi-Idän maa, joka missään menestyy, on Israel, ja melkein kaikki muut menestyvät maat ovat kristittyjä, mutta maallistuneita länsimaita.

On naiivia kuvitella, että Saudi-Arabia hyvää hyvyyttään suurmoskeijahankkeen haluaisi rahoittaa eikä mitenkään pyrkisi opetuksen sisältöön vaikuttamaan. Siltä väitteeltä putosi pohja pois jo silloin kun joku suomalainen sunnalainen selitti että ei shiiat ja sunnit voi samassa moskeijassa käydä. Ja höpön höpön! Jos se onnistuu Georgiassa, jossa muslimeja on ollut paljon kauemman kuin täällä (onhan siellä kristinuskokin ollut kauemmin kuin missään Euroopan maassa), niin kyllä se onnistuu Suomessakin. Olen ekumenian kannalla: minusta me kaikki Aabrahamin lapset voisimme käydä samoissa temppeleissä, niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin. Kaikilla on sama Jumala ja melko pitkälle samat profeetat ja pyhät kirjatkin. Ja meillä Suomessa kaikille yhteinen kielikin, suomi. Turha saarnata arabiaksi kun se on useimmille muslimeillekin täyttä hepreaa (vain 20% muslimeista puhuu arabiaa äidinkielenään). Sekin menisi näppärästi että perjantaina puhuisi imaami, lauantaina rabbi ja sunnuntaina pappi. Jokainen voisi valita mieleisensä tai vaikka kaikki. Ja jos ei perjantaina oikein viitsisi töihin mennä kun on muslimien pyhäpäivä, niin voisi korjata tilanteen menemällä temppeliin lauantaina tai sunnuntaina. Ties vaikka ajattelu avartuisi, ei se kenellekään pahaa tee.

Tilatkin tulevat tehokkaampaan käyttöön kun kirkkojen laskevista kävijämääristä ollaan huolisaan. Ja syytä onkin, sillä aina kun joku päiviräsänen avautuu julkisuudessa ennakkoluulojensa koko laajuudesta, reaktio on sama: Luojan tähden paetkaa! Ja kohta on keskusteluun ilmestynyt eroakirkosta.fi vai mikä se linkki oli. Vaikka Räsänen ei mikään kirkon virallinen edustaja olekaan, ja hänen näkemyksensä ovat vain hänen näkemyksiään, eivät lääkärin saati uskonoppineen.  Mieluummin tämä kaikkien Aabrahamin lasten yhteinen temppeli kuin Skotlannin malli (siellä vanhoja kirkkoja muutetaan pubeiksi, kun viskille on enemmän kysyntää kuin ehtoollisviinille).

 

 

]]>
61 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258608-aabrahamin-lapsia#comments Aito suvaitsevaisuus Ekumenia Islam Juutalaisuus Kristinusko Tue, 24 Jul 2018 13:53:23 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258608-aabrahamin-lapsia
Aatteiden vapaa kilpailu ja EU http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu <p>Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.&nbsp;&nbsp; Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.</p><p>Nyt &quot;meidän Uusi Suomi&quot; on <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/254381-eu-poliitikolta-suorat-sanat-steve-bannonin-uudesta-hankkeesta-kuinka-paljon">uutisoinut</a> EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.</p><p>Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja <a href="https://www.thedailybeast.com/steve-bannons-dream-a-worldwide-ultra-right">väitetäänpä</a> hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?</p><p>Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.</p><p>A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Wahhabism#Funding_factor">tietojen mukaan</a> hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.</p><p>Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.&nbsp; Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai&nbsp; tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?</p><p>Kuvien tekijäviitteet:</p><p><em>By <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/</a> - <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/</a>, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995</em></p><p><em>By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, <a href="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085" title="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085">https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085</a><br />By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkkejä aiheeseen</strong></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon">https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon</a> Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.</p><p><a href="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right" title="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right">https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-t...</a> Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros">https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros</a></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary">https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary</a></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement">https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement</a></p><p><a href="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke" title="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke">http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.   Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.

Nyt "meidän Uusi Suomi" on uutisoinut EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.

Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja väitetäänpä hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?

Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.

A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian tietojen mukaan hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.

Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.  Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai  tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?

Kuvien tekijäviitteet:

By https://www.flickr.com/photos/snapperjack/ - https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995

By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085
By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472

 

Linkkejä aiheeseen

https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.

https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary

https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement

http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke

 

 

]]>
15 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu#comments EU Islam Populismi Uusliberalismi Vihapuhe Sun, 22 Jul 2018 19:00:17 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu
Kaapu päälle! http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258424-kaapu-paalle <p>&rdquo;Vaikka on kuuma katsokaa tytöt peiliin ennen ulosmenoa. Ei houkuttelevia, paljastavia vaatteita se voisi olla pieni vakuutuksenne&rdquo; Näin ohjeistaa nainen keskusteluketjussa, jonka aloituksessa kerrotaan nuoren tytön päälle käyneen joukko ulkomaalaismiehiä.</p><p>Siis Suomessa uhriksi joutuneen tytön ja sellaisiksi joutuvien oma syy? Miksi olet pienissä vaatteissa helteessä? Laita kaapu päälle ja olet turvassa? Kyllä alkoi riepoa tällaista ei-feministiä.</p><p>Aivan uskomatonta toimintaa. Me elämme Suomessa, jossa jokaisella naisella on oikeus koskemattomuuteen ja oikeus pukeutua kuten tykkää. Tästä arvosta en ole valmis luopumaan, en nyt enkä tulevaisuudessa. Mutta jostain kumman syystä jotkut ovat. Ja mikä pahinta, kommentoijina ovat usein ne jotka sanovat olevansa tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden kannattajia.&nbsp;</p><p>Mikä kumma siinä on, että meidän naisten tulisi muuttaa käyttäytymisemme ja pukeutumisemme vieraiden vuoksi? Onko tämä sitä ajatusta suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurista, jota Suomeen halutaan. Ei sillä, siinä kohtaa kun sitä ei haluta, on jo myöhäistä haikailla vapautta ja tasa-arvoa.</p><p>Itse asiassa Suomessa tulisi kiireen vilkkaa seurata muuta eurooppaa ja kieltää nämä alistavat pukineet ja tyttöjen huivittamiset. Se olisi ainoa ja oikea tie osoittaa, että tässä maassa ovat arvot sellaiset ettei kenenkään tule joutua uhriksi, oli hänellä peittävämpää tai paljastavampaa pukinetta päällään. Tärkeää kysymyksessä on myös se, että naisella on oikeus valita täysi-ikäisenä mitä hän päälleen pukee, oli tausta mikä hyvänsä.</p><p>Siihen asti kunnes tarvittavat lakimuutokset on tehty esitän, että tämä varsin kattava ja kallis kotouttamisjärjestelmämme korostaa erityisesti koskemattomuutta, vapautta ja naisten tasa-arvoista asemaa. Ja varmistakaa, että naisillekin tämä viesti menee perille ilman että välissä on joku eri mieltä oleva kääntämässä suomalaista kulttuuria ja lainsäädäntöä naisille.</p><p>Sinulle suomalainen nainen haluaisin sanoa, että maamme on edistyksellinen paikka naisille, jossa meidän on syytä pitää huolta, että asemamme tällaisena pysyykin. Meidän ei tule nöyristellä minkään edessä. Eikä varsinkaan hyväksyä meihin kohdistuvaa alistamista, väkivaltaa tai aliarvostusta. Eikä meidän koskaan tule syyllistää nuorta tyttöä häneen kohdistuvasta rikollisesta teosta. Ei neuvoa pukeutumaan siten, ettei kukaan hyökkää meidän päälle. Muutoin voi käydä niin, että huomaamattamme me todella olemme kaavut päällä. Ei kiitos.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Vaikka on kuuma katsokaa tytöt peiliin ennen ulosmenoa. Ei houkuttelevia, paljastavia vaatteita se voisi olla pieni vakuutuksenne” Näin ohjeistaa nainen keskusteluketjussa, jonka aloituksessa kerrotaan nuoren tytön päälle käyneen joukko ulkomaalaismiehiä.

Siis Suomessa uhriksi joutuneen tytön ja sellaisiksi joutuvien oma syy? Miksi olet pienissä vaatteissa helteessä? Laita kaapu päälle ja olet turvassa? Kyllä alkoi riepoa tällaista ei-feministiä.

Aivan uskomatonta toimintaa. Me elämme Suomessa, jossa jokaisella naisella on oikeus koskemattomuuteen ja oikeus pukeutua kuten tykkää. Tästä arvosta en ole valmis luopumaan, en nyt enkä tulevaisuudessa. Mutta jostain kumman syystä jotkut ovat. Ja mikä pahinta, kommentoijina ovat usein ne jotka sanovat olevansa tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden kannattajia. 

Mikä kumma siinä on, että meidän naisten tulisi muuttaa käyttäytymisemme ja pukeutumisemme vieraiden vuoksi? Onko tämä sitä ajatusta suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurista, jota Suomeen halutaan. Ei sillä, siinä kohtaa kun sitä ei haluta, on jo myöhäistä haikailla vapautta ja tasa-arvoa.

Itse asiassa Suomessa tulisi kiireen vilkkaa seurata muuta eurooppaa ja kieltää nämä alistavat pukineet ja tyttöjen huivittamiset. Se olisi ainoa ja oikea tie osoittaa, että tässä maassa ovat arvot sellaiset ettei kenenkään tule joutua uhriksi, oli hänellä peittävämpää tai paljastavampaa pukinetta päällään. Tärkeää kysymyksessä on myös se, että naisella on oikeus valita täysi-ikäisenä mitä hän päälleen pukee, oli tausta mikä hyvänsä.

Siihen asti kunnes tarvittavat lakimuutokset on tehty esitän, että tämä varsin kattava ja kallis kotouttamisjärjestelmämme korostaa erityisesti koskemattomuutta, vapautta ja naisten tasa-arvoista asemaa. Ja varmistakaa, että naisillekin tämä viesti menee perille ilman että välissä on joku eri mieltä oleva kääntämässä suomalaista kulttuuria ja lainsäädäntöä naisille.

Sinulle suomalainen nainen haluaisin sanoa, että maamme on edistyksellinen paikka naisille, jossa meidän on syytä pitää huolta, että asemamme tällaisena pysyykin. Meidän ei tule nöyristellä minkään edessä. Eikä varsinkaan hyväksyä meihin kohdistuvaa alistamista, väkivaltaa tai aliarvostusta. Eikä meidän koskaan tule syyllistää nuorta tyttöä häneen kohdistuvasta rikollisesta teosta. Ei neuvoa pukeutumaan siten, ettei kukaan hyökkää meidän päälle. Muutoin voi käydä niin, että huomaamattamme me todella olemme kaavut päällä. Ei kiitos.

]]>
61 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258424-kaapu-paalle#comments Islam Seksuaalinen ahdistelu Tytöt ja maahanmuutto Thu, 19 Jul 2018 16:42:23 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258424-kaapu-paalle