OutiMara mie vaan mietin

Woihan Wilma!?

Kaikille koululaisten vanhemmille Wilma-järjestelmä lienee tuttu. Kyseessä on siis sähköinen ohjelma, jonka kautta koulut ja opettajat tiedottavat, siellä näkyy lukujärjestykset, poissaolot, koearvosanat jne. Se on entinen ikäänkuin reissuvihko, jota lapset kuljettivat kodin ja koulun välillä.

Järjestelmä on hieno ja ilmeisesti käytössä jo lähes valtakunnallisesti. Vanhemmat pääsee reaaliaikaisesti lukemaan / näkemään, miten lapsella koulussa menee. Kaikki viestintä ja tiedotus tapahtuu tuon kautta, eikä paperilippuja ja -lappuja enään ole niin paljon. Opettajilla on mahdollisuus merkitä tuntityöskentelystä tuntikohtaisesti palautetta.

Eli hieno järjestelmä, mutta miten toimii käytännössä. Itselläni kolme lasta. Kaksi ala-asteella, yksi yläasteella. Erot ovat merkittäviä sekä koulujen että opettajien välillä. Voisin kuvitella, että koko ja kaikkien koulujen henkilökunta on saanut koulutuksen tämän järjestelmän käyttöön. Käytön erot ovat kuitenkin suuret. Osa opettajista laittaa viestiä vain pakollisista muutoksista ja tehtävistä töistä, osa antaa palautetta oppilaan käytöksestä, osa merkkaa koearvosanat, osa ei lainkaan. On sääli, ettei hyvää järjestelmää käytetä, kun sellainen on luotu. Itse toivoisin, että palautetta tulisi tasaisesti, niin koulussa pärjäämisestä kuin "käytöksestä", niin hyvästä toiminnassa, kuin kehittävästä toiminnasta.

Oman yläkouluikäisen, vaikeasta lukihäiriöstä kärsivän lapseni kohdalla yläasteen opettajille ei voi kuin nostaa hattua. Lähes päivittäin nuori saa palautetta, positiivista sellaista, tuntiaktiivisuudesta sekä kovasta yrittämisestä. Tämä on tärkeää sekä nuorelle, että meille vanhemmille. Miettikää kehittyvän nuoren itsetuntoa, kun kamppailet päivittäin oppimisongelmien kanssa, olet erilainen oppija kuin muut. Haasteita riittää ja pinnaa kysytään nuorelta itseltään, vanhemmilta sekä varmasti myös opettajilta.

Mutta olen kuullut ja kuulen toisenlaistakin palautetta. Osa opettajista tykittää päivittäin, tunneittain, negatiivista palautetta. Mihin ihmeeseen tällainen perustuu? Olen lukenut monen vanhemman surullista tilitystä, kuinka tuntuu, ettei meidän lapsi osaa koulussa tehdä mitään oikein. On tapauksia, joissa kyseessä aivan tavallinen oppija tai oppija, jolla haasteita keskittymisen tai muun oppimisen kanssa. Ketä palvelee se, että päivittäin lapsi tai nuori saa kuulla olevansa "huonosti käyttäytyvä"? Tuskin aikuinenkaan kestäisi päivittäin, jopa tunneittain palautetta käytöksestään ja erityisesti negatiivista sellaista.

Mikä on siis Wilman tarkoitus? Helpottaa viestintää, mutta millaista viestintää? Onko se positiivinen vai negatiivinen viestintä väline, - kanava? Mielestäni se on hyvä ja toimiva niin kauan, kun se palvelee meitä, lapsia ja aikuisia, vanhempia, tukee oppimista ja kehittää. Siitä ei saisi kuitenkaan tulla negaatioautomaatti, jossa päivittäin muistutetaan, kuinka huono tai hankala olet. Missä siis se positiivisen kautta katsominen, oppiminen? Me aikuiset opetamme lapsillemme kuin suhtautua vaikeisiinkin asioihin, tapahtuuko se virheistä muistuttamalla vai niistä oppimalla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Wilman pitäisi varmaankin olla rehellisen ja avoimen viestinnän kanava. Jos oppilaan käyttäytyminen tunnilla vaikeuttaa hänen ja muiden opiskelua päivittäin niin siitäkin on varmaan hyvä käydä vuoropuhelua. Toki jos ei mitään muuta opettaja halua asialle tehdä kuin Wilmassa avautua niin silloin on jokin pielessä, joko opettajassa tai koulun resursseissa.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Täysin samaa mieltä! Puuttua pitää sitten ongelmiin, eikä vain viestitellä.

Käyttäjän JaniTuononen kuva
Jani Tuononen

Mitä siellä tapahtuu, jos opettaja viestittää päivittäin huonosti käyttäytymisestä?

Ensin vanhemmat keskustelee oppilaan kanssa, mistä johtuu ja miten oppilas kokee tilanteen?

Toiseksi vanhemmat keskustelee opettajan kanssa, mistä johtuu ja miten opettaja kokee tilanteen?

Tarvittaessa yhteiskeskustelu ja arviointi tilanteesta. Onko jotain opettaja- vai oppilaskohtaista, toistuuko tilanteet muualla? Tarvitaanko vielä ulkopuolista näkemystä?

Näin yrittäisin tehdä, jos olisin vanhempi.

Wilmassa kuin somessakin on erilaisia käyttäjiä. Toiset aktiivisia ja toiset passiivisempia. Joillekin tietotekniikka voi olla se este, jos esim. kärjistetysti älypuhelin ei ole kädenjatke.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Me vanhemmat emme tiedä, kuinka lapsi koulussa toimii ja käyttäytyy. Oli se hyvää tai huonoa käytöstä, olisi siitä vanhempien hyvä tietää. Miten sitten eoätoivottuun käytökseen puututaan? Reaaliajassa, soittamalla, sopimalla palaveri? Tämä kaikki riippuu opesta.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

No ei se pelkästään opesta riipu vaan vanhempien aktiivisuudesta. En ole vielä törmännyt opettajaan joka ei vastaisi ehtiessään puhelimeen tai kieltäytyisi tapaamisesta jos vanhempi haluaa jutella lapsen kouluasioista. Tietysti on myös vanhempia joita ei vaan kiinnosta mutta jos ei tiedä miten oma lapsi koulussa toimii tai käyttäytyy voi myös miettiä, jos itse voisi tehdä asialle jotain.

Wilma on hyvä kanava mutta se on juuri niin hyvä tai huono kuin mitä sen käyttäjät siitä tekevät.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #5

Tuskinpa aina on kyse vanhemman puuttuneesta kiinnostuksesta, ainakaan näissä muutamassa keississä, joista olen kuullut. Mutta miltä meistä kenestäkin aikuisena tuntuisi työpäivän jälkeen lukea pelkästään negatiivisia asioita työpäivästä?

Enenevässä määrin on varmaan kyse myös vanhempien kiinnostuksen puutteesta osallistua lastensa elämään, valitettavasti. Osa ottaa asiat aina kritiikkinä ja asenteella, ei mun kultamuru tee ikinä pahaa tai noin. Asenteessa korjattavaa? Itse pyrin asiat tuoreeltaan lasten kanssa selvittämään, jos sellaisia on. Tunnen omani sitä verta hyvin, että tiedän, miten käyttäytyvät. Hyvässä ja "pahassa".

Niinkuin sanoin, itselläni on hyviä kokemuksia ja toivoisin jopa lähellä lisää palautetta, kun sitä kerran on mahdollista antaa.

Käyttäjän JaniTuononen kuva
Jani Tuononen Vastaus kommenttiin #7

#4 Mielestäni puuttuminen reaaliajassa on mahdotonta tai tarpeetonta. Päivän jälkeen kysymällä oppilaalta tai opettajalta, jos wilmassa ei ole kuvailtu tarpeeksi syytä?

#7 Jos negatiiviset kommentit ovat toistuvia, pitäisi selvittää mistä ne johtuvat. Negatiiviset kommentit ja ongelmat varmaan lisääntyvät, jos mitään ei tehdä ja oppilaskin vaan turhautuu jatkuvaan negatiivisen palautteen kierteeseen. Myös opettajan tulisi tässä vaiheessa jo herätä ja ottaa yhteyttä vanhempiin.

Omalta osaltani negatiivisen palautteen on mielestäni vain heräteltävä toimimaan toisin, jos omasta työpäivästä tulisi sanomista.

Optimistit ottavat palautteettomat päivät hyvänä palautteena?

Hyvää jossittelua taas.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #9

Reaaliajalla tarkoitan nopeaa puuttumista, ei sitä, että viestitellä viikkoja kuukausia, ja homma jo solmussa. Anteeksi, huono sana valinta.

Palautteen saaminen on tärkeää, mutta niinkuin sanoin jo alussa, en tiedä, miten se auttaa opettajaa tai oppilasta, jos asiaan, joka aiheuttaa ongelmia, ei puututa. Jos open keinot luokassa ei riitä, pitäiskö pyytää apua, konsultoida erkkaopee, kollegoita, ottaa lapsi tai nuori keskusteluun, mistä on kyse. Joskus se voi jo auttaa ja ratkaista tilanteen.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #7

"Enenevässä määrin on varmaan kyse myös vanhempien kiinnostuksen puutteesta osallistua lastensa elämään, valitettavasti."

En tiedä tarkoitat enenevästä määrästä mutta olen varma että vanhemmat osallistuvat ja ovat enemmän kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä kuin aikaisemmin. Vertaan nyt omiin kouluaikoihini 70-luvun alusta, ei silloin ollut koulun ja kodin yhteistyötä kuin korkeintaan silloin kun piltti oli joko hakattu tai hakannut jonkun.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #10

Varmasti enemmän kuin ennen. Mutta edelleen on joukko, jota ei kiinnosta. Lapsen/nuoren voi ulkoistaa jollekin muulle, kun se ei ole kotona. Sitten on niitä, joiden mielestä on kultamuru on kaiken "arvostelun" yläpuolella. Mutta onneksi suurin osa on jälkikasvua taannoin huolta pitäviä. No, tämä perheistä. Mutta mitäs se koulun ja opettajien rooli? Jos koulussa ongelmia, kyllä se on koulun tehtävä olla yhteydessä kotiin, Wilmaa tai ei. Ja olisi erittäin suotavaa, että se tapahtuu mahd ajoissa. Miten se tapahtuu, on opettajan/koulun asia. Yhteistyötä joka tapauksessa tarvitaan.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Osa opettajista välttää Wilman käyttöä, koska se on sähköinen ohjelma. Sähköiskun vaara on ilmeinen.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

No, ymmärsit varmaan kuitenkin, mistä kyse, vaikka termi olikin huonosti muotoiltu?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset