*

OutiMara mie vaan mietin

Voi opiskelija parkaa!

Rahat ei riitä edes matkustamiseen maailmalle ja hauskanpitoon… Voi reppanaa!

”Jos opiskelija haluaa lomailla ja matkustaa, menköön töihin”, Pekka Mattila kirjoittaa Facebook-sivuillaan. Koko asiallinen juttu luettavissa täältä,

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701282200061462_uu.shtml

Olen tohtorin kanssa aivan samaa mieltä!

Ei riittänyt rahat muuten aiemminkaan lomailuun ja bilettämiseen. -90-luvulla opiskelin itse ja tuolloin koulussa sai ILMAISEN RUUAN, ILMAISEN OPETUKSEN sekä lisäksi OPISKELUA VASTAAN OPINTORAHAN. Rahat, jotka Kela maksoi, riittivät asumistuen kanssa halpaan opiskelija-asuntoon, ruokaan ja välttämättömiin ruoka- ja terveysmenoihin. Ai niin, unohdin opiskelijahintaiset matkaliput (-50% ovh), joilla päästiin kotio käymään ehkä noin 1xkk tai harvemmin. Miten paljon yhteiskunnan tulisi vielä kustantaa?

Itse en juurikaan bilettänyt, ja jos niin tein, se oli tietoinen valinta, että raha on poissa jostain muusta. Velkaa joutui ottamaan moni, osan koulutuksen ajan elämisen maksoivat vanhemmat. Itse mieheni kanssa teimme ratkaisun jo alle 20-vuotiaina, että velkaa ei oteta, joten elimme opintorahalla. Molempien vanhemmat auttoivat lähinnä ruokakassien muodossa, rahaa ei vanhemmilla ollut antaa, eikä sitä pyydettykään. Tiukkaa oli, mutta opettavaista ja onnellista elämää. Laskettiin oikeasti pennejä viiden vuoden ajan, mutta aina kun saatiin itse hankittua pieneen kotiimme jotain tähdellistä, oli olo läpeensä tyytyväinen  ja ylpeä. Osa kavereista kävi töissä, meillä sitä mahdollisuutta ei ollut. Ei kertakaikkiaan ollut töitä! Tosin kaksi kesää tehtiin töitä toimeentulotukea (jotta asuntoa ei tarvinnut irti sanoa) vasten kaupungin terveyskeskussairaalassa.

Ajatus oli saada ammatti mahdollisimman nopeasti, jotta päästään elämän syrjään kiinni. Kun on ammatti, voi hakea töitä, josta saa palkkaa ja jolla itsensä ja perheensä elättää. Aika normaali ajatuskulku, eikö vaan?

Kyseisessä artikkelissa tohtorismies aivan oikeutetusti arvostelee nykyajan mentaliteettia. itsetutkimisretriittejä voi jokainen tehdä omalla kustannuksellaan. Siihen ei tarvita yhteiskunnanvaroja. edelleenkin kahden työssä käyvän aikuisen ja kolmilapsisen perheen on säästettävä, jos haluaa ulkomaille tai hankkia itselleen kalliimpia juttuja. Täytyy elää varojensa mukaan.

Tällaisen heti-mulle-kaikki-tänne-nyt tai kunhan-mun -ei-tartte- itse-tehdä-mitään ajattelumallien yleistyminen on aika ominaista tälle ajalle.  Se on miusta törkeetä, piittaamattomuutta toisista ja heikommista.

Ei voi kuin ihmetellä, mistä näitä ajatuksia kasvaa ja kenen aikaansaamana!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Minusta asiaa pitää lähestyä kokonaisetua pohtien. Kansan korkea koulutustaso on selkeä kilpailuetu. Siitä olen toki samaa mieltä että veronmaksajien ei kuulu kustantaa matkailua tai kaljaa opiskelijalle - eikä sen puoleen työttömälle tai muillekaan.

Opintoihin on kuitenkin syytä kannustaa. Ja taloudellisen tuen tulisi kannustaa nimenomaan opintoihin, ei yliopistossa hengailuun. Tässä suhteessa jonkinlainen opintopalkka tms voisi olla hyvin toimiva systeemi joka sekä palkitsisi hyvin tehdystä työstä että mahdollistaisi varallisuudesta riippumatta kaikille opinnot.

Itse olen ehdottanut myös sitä että opiskelijat otettaisiin tiiviimmin yliopiston jäseniksi. He tekisivät työtä mmm kiinteistöhuollossa, opetuksen ja tutkimuksen assistentteina jne yms. Tämä olisi tasapuolinen, joskin ehkä aika vanhakantainen tapa rahoittaa opintoja ja kontrobuoida yhteiskuntaan heti alusta lähtien. Samalla kaljarahat tulisi itse ansaituksi.

Joka tapauksessa kuten aiemmassa blogissa tuli jo esiin, pienituloisten vähäiset koulutusinvestoinnit vähentävät kokonaishyvinvointia alemman bkt:n kautta.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Tietenkin koulutukseen pitää panostaa. Itse sen koen kuitenkin hyvin yksilöllisenä ominaisuutena, toisia kiinnostaa enemmän toisia vähemmän. Tienaamisesta opintojen aikana olen sitä mieltä, että aivan sama mitä teet, jos saat palkkaa. Onhan se itsetehtyä, opettaa vastuunkantamiseen ja mikä tärkeintä, sitä rahaa voi sitten halutessa käyttää tissutteluun, tanssahteluun tai mihin vaan.

Se, että ihmiset roikkuu koulujen listoilla (opinnot viivästyy) ei auta kenenkään asiaa. Minusta nopeasti valmistuvia tulisi palkita jotenkin. Opintojen tarkoitus lienee suorittaa opinnot?

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

http://yle.fi/uutiset/3-9425352 jännä kyllä tuota aivan alkuperäistä uutista lukiessani herätti huomiota tuo 15€.
Teimme perheen, kotoa jo vuosia pois muuttaneelle, opiskelijallemme Excel-taulukon jossa hänelle jää noin 8€ päivässä pakollisten menojen jälkeen. Tästä summasta on maksettava siis vaatteet, lääkkeet, seutulippu, opiskelijaruokalan ruoka, päivän toinen ateria, opintoihin liittyvät materiaalit.
Ei jää rahaa bailaamiseen, tosin eipäs hän paljon bailaakkaan.

Toinen opiskelijamme sai opintorahaa opintojensa aikana n. 80€. Raha meni kokonaisuudessaan junamatkoihin, ymmärrettävästi hän ei jaksanut enää 8 tuntisten päivien ja 3 tunnin koulumatkojen jälkeen enää työtä tehdä.

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Siellä tosiaan luki MAKSIMISSAAN 15€ päivässä, ei siis mikään keskiarvo.

Käyttäjän Tarsier kuva
Tatu Simanen

Outi Mara oletko tietoinen että 90-luvulla opintoraha oli nykyrahassa 259-264 euroa kuukaudessa ja asumis- ja ruokakulut varsinkin pääkaupunkiseudulla vain murto-osa. Helppohan sitä on opiskelijoiden naamalla räkiä kun on itse nauttinut hintatasoon suhteuttuna parasta opintorahaa Suomen historiassa:

http://www.kela.fi/documents/10180/1169455/optuhis...

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Räkiä? Olipas asiallinen kommentti.

Käyttäjän Tarsier kuva
Tatu Simanen

Nykyopiskelijoiden opintorahan ostovoima oli huomattavasti pienempi kuin 1994 huippuvuoden jo ennen leikkausta! Lisäksi nykyopiskelijat maksavat kouluruuasta ja VR:llä alennusprosentti on 30%. Kuinka paljon vähempään nykyopiskelijan on tyydyttävä ennen kuin Outi Mara lopettaa halveksivat "Voi opiskelijaparkoja" kirjoitukset?

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #7

L-u-i-t-k-o edes alustukseni? Olenko missään vaiheessa halveksunut, ketään muuta, paitsi niitä, joiden mielestä yhteiskunnalla on joku ihme velvollisuus maksaa lomamatkat tai bilettäminen? Hengitä syvään ja rauhoitu!

Itse olen opiskellut ajalla 1996-1999. Sori siitä, että tuki oli hieman parempi. Huonoako omaatuntoa tulisi tuntea, vai mitä meinaat?

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Mun työläisvanhemmat toitottivat aina, että opiskella pitää ja saada kunnon titteli, virka tai toimi, jotta pääsisi elämässään helpommalla. Ettei tarvitsisi raskaita ja likaisia työläisten töitä tehdä. Kuten itse joutuivat tekemään.
Maailma ja sen arvot ainakin täällä Suomessa ovat näköjään niiltä osin muuttuneet. Enää ei puhuta työläisistä. Puhutaan palkan nauttijoista, titteleineen, virkoineen ja toimineen. Työpaikkoja joilla tulee toimeen ilman ulkopuolisten apua on yhä vähemmän monilla sektoreilla. Raskaat ja vähemmän raskaatkin, ovat "kiven alla".
Kaiken kaikkiaan näyttää aika monien (eri toten teettäjien) mielestä syylliset työpaikkojen katoamisiin löytyvän palkollisista itsessään ja aikojen saatossa heidän oikeuksiensa parantajina toimivista edustajistaan.
Ehkä se ei ole niin?
Kun seurailee maailman menoa tiedon eri lähteistä, tuntu on sellainen, että kyse on paljon muusta?

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Työllistäjä puhuu omasta puolestaa, työläinen omastaan. Aika luonnollista minusta.

Se on kyllä totta, että kaikkien jotenkin kuuluu olla asiantuntijoita tai ainakin jotain sinne päin. En tiedä miksi. Palkkahan nousee tällä keinolla, ehkä siksi.

Itse arvostan suuresti duunareita, tekevät tärkeää työtä. Kuka on sitten duunari/työläinen? Minä koen olevani, koska en ole johtaja. Ja "likaisetkin" työt pitää jonkun tehdä, ei yhteiskunta ilman heitä pyöri.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

" Käynyt vain peruskoulun, jäänyt vain työläiseksi ja asuu vain vuokralla."
Ei käy statussymbolista.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Mitä tuolla on merkitystä ja kenelle? Elättää itsensä ja perheensä?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Opiskelijako? Joka tekee Prismoissa työtä opintojensa ohella saa minimipalkan.
Osa-aikatyönä. Kelan Hyssälät käy kimppuun ja antaa perintätoimiston viedä tienatut rahat.

Periikö Hyssälät Kelasta rikkaiden saamat tuet jotka ne saa miljooniensa päälle?
EI. Vain köyhimmiltä ja tulottomilta.Opiskelijoilta,työttömiltä ,pientä palkkaa saavilta,pientä työeläkettä saavilta.
Esim.Pers-kepu-kok Perustulosta
vähennetään,peruspäiväraha,asumistuki,leskeneläke .

Tuloja saavilla 560e/kk tulee verottomana
puhtaana käteen 12 X 560e= 5 720e/vuodessa
köyhimpien kustannuksella.

Paljos ne "työväenpuolue"PS kansanedustajat saa nyt kun ajaa "koko-kansan" etuja?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #13

Prismasta saa aina työtä jos vain viitsii mennä. Vuorotyötä, eräs läheinen siellä työssä ja bruttopalkka noin 2500€ kuussa vuorolisien ansiosta. Ei se nyt niin huono paikka ole. Itse sain vuosituhannen vaihteessa myyjän aloituspalkan joka oli reaalisesti Liki 40%-yks. Pienempi

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Arvostuksesta on kyse.

"Työn ja tehtävien jako asiallisine nimityksineen ei suinkaan riitä. Insinööri voi täysin mitoin arvostaa taitavaa työmiestä ja työmies insinööriä. Mutta onhan meidän toki joko Jumalan nimeen tai minkä tahansa
salaperäisyyden voimalla löydettävä ainutlaatuisen ylevämmyytemme perusta."
Kirjoittaa eräs takavuosien ministeri Yrjö Kallinen.

Ainakin ennen vanhaan "jäätiin" työläiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Nykyisin asiat lienevät toisin. On etuoikeutettua olla sellaisessa työssä, josta maksettu palkka riittää normaaliin elämiseen. On sitten sinkku tai perheellinen.
Palkkatyössä olevan arvostus on eri luokkaa kuin sitä vailla olevan.
Ehkä "luokkaero" onkin siirtynyt astetta alemmaksi.

Käyttäjän JukkaSalakari kuva
Jukka Salakari

Ehkäpä nykyhallitus on tosiaan huolissaan lastemme "bilettämisestä" opiskeluaikana. Tämä kyllä tosiaan nykyisin estetään tehokkaasti... Vaikka olen maksanut veroni tunnollisesti Suomessa asuessani niiden kymmenien vuosien aikana, on Suomessa katsottu aiheellisesti laittaa meille Euroopan ulkopuolella asuville suomalaisille lukukausimaksut yliopistoihin.

Siihen kariutui siis tyttäreni haaveilut Suomessa opiskelusta, biletyksestä puhumattakaan. Yliopistoja kun löytyy muualtakin, ja halvempia. Kai meistä ulkomailla asuvista suomalaisista on niin paljon haittaa että on havaittu viisaimmaksi rankaista suomalaisia Suomeen muutosta.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Kerroit Jukka joskus asuvasi Amerikoissa. Onko opiskelu siellä ilmaista? Miten siellä tuetaan opiskelijoita?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Ennen oli hopeatee ja näkkileipä opiskelijan arkiruokaa. Ranskanleipä lihaliemen kanssa oli jo juhlaa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ennen oikein vanhaan sitä vain oli otettava velkaa, että ammatin pystyi hankkimaan. Ei ollu opintolainaa pankkiin mentiin lakkikourassa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Juuri näin! Opintojen rahoitukseen sai valtion takaamaa opintolainaa, joka oli 1970-luvun alussa 4000 markkaa vuodessa. Netin rahanarvolaskurin mukaan vastaava rahamäärä v. 2015 oli 5 408,00 Euroa. Vuosien saatossa lainaa sai muutaman satasen enemmän vuodessa. Ja tietenkin valmistumisen jälkeen opintovelka kuului maksaa takaisin. Vasta myöhemmin tuli mukaan opintoraha, jota ei enää tarvinnut maksaa. Mutta oli elettävä suu säkkiä myöten, ellei ollut "pappa betalar" -lähtökohtia.

Jaettaessa 5 408 € tasan vuoden 12 kuukaudelle osamääräksi tulee 451 €/kk. Niinpä monet hakeutuivat kesätöihin, jotkut tekivät iltaisin hanttihommia.

So what? Aikansa kutakin. Vauhtia opintoihin, jotta saa tutkinnon valmiiksi. Kun se on hanskassa ja työpaikka löytynyt, palkkatuloilla sopii sitten vaikka rillutella.

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Se opintolaina oli ihan kyllä ihan muuta silloin ennen. Reaalikorot olivat pakkasella ja työllisyys varmaa valmistumisen jälkeen. Nykyään työllistyminen opintojen jälkeen on melkeinpä alasta riippumatta pirun vaikeaa.

http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_03...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Jos palkkavaatimukset olisivat 90-luvun tasolla, toki inflaatiokorjattuna, työpaikoista ei olisi edes näennäisesti pulaa. Riittävästi niitä on nytkin mutta niiden löytäminen vaatii enemmän osaamista kuin ennen.

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Tai sitten alkutuotanto on kutistunut työntekijämäärältään jostain viime sodista alkaen ja teollisuuden työpaikatkin ovat vähentyneet viimeiset neljäkymmentä vuotta pl Nokian kultavuodet, joista nuo palkanalennuksia ajavat aloittavat kaavionsa.

Lähes koko 90-luvun, 1992-1999 oli nykyistä isommat työttömyyslukemat, eikä tainnut silloinkaan olla palkkavaatimukset perimmäinen syy siihen työttömyyteen.

Käyttäjän OlliNurmi kuva
Olli Nurmi

Mielestäni sävysi, jolla kommentoit opiskelijoiden asioita, on kovin ilkeämielinen ja pilkallinen.

Huomauttaisin aluksi, että omista opinnoistasi 90-luvulla on jo yli 20 vuotta, joten kokemuksesi eivät suoraan sovellu. En ymmärrä, miksi yleinen käsitys on se, että opiskelijalla ei edes tarvitse olla riittävää toimeentuloa? Itse olen nostanut runsaasti opintolainaa opintojeni ohella sillä ainoalla perusteella, että en tahdo opintojeni lisäksi stressata myöskin rahasta jatkuvasti. Tämän hetken opintotuki on täysin riittämätön ilman lainaa, enkä itse henkilökohtaiasesti tunne yhtään, joka ei olisi lainaa ottanut (heitä toki varmasti on).

Minun, kuten varmasti monien muiden, opiskelut eivät ole hauskaa käsienheiluttelua, vaan töitä on saanut tehdä runsaasti ja joskus jopa terveellisen rajoissa. Oletko todellakin sitä mieltä, että opiskelijoilla ei ole oikeutta tai tarvetta tehdä samanlaisia asioita kuin kaikilla muillakin? Rentoutua, käydä välillä ulkona syömässä hyvää ruokaa, käydä elokuvissa tai tehdä jotain muuta sellaista viihteellistä toimintaa, joka kuuluu tavallisen ihmisen tarpeisiin. Ei opintojen kuulu olla pelkkää opiskelua aamusta iltaan, vailla minkäälaista virkistäytymismahdollisuutta.

Nykyinen opintotukipolitikka ei tue valmistumaan määräajassa ja pääsemään "leivän syrjään kiinni." Itse en kertakaikkiaan kykene opiskelemaan nopeammassa tahdissa, tai muuten menetän järkeni.

Mielestäni asenteesi on törkeä, toisista ja opiskelijoista piittaamaton. Miksi suhtaudut opiskelijoihin ja heidän virkistykseensä niin vihamielisesti?

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Nykyinen politiikka nimenomaan tukee valmistumista. Se, että suoritetaan opinnot mahd nopeasti, on kaikkien etu. Se, että joku kuvittelee opintojen aikana kertyvän säästöjä tai rahan riittävän matkailuun tai hupailuun, on vieraantunut tästä maailmasta. Nämä eivät ole mikään oikeus, jota yhteiskunnan tulisi rahoittaa. Jos menet ulos syömään, älä maksata sitä yhteiskunnalla. Minua ärsyttää tällaisten ihmisten asenne. Opiskelu on väliaikainen vaihe, jonka tarkoituksena on ammatin saaminen. Sen jälkeen voit diibailla maailmalla mielesi mukaan ja omilla rahoillasi.

Olenko jossain syyllistänyt KAIKKIA opiskelijoita? Kerroin oman tarinani ja kommentoin niiden ajatuksia, joiden mielestä (kuten itsekin ilmaiset, eikö opiskelija saisi nauttia samoista asioista kuin muut) yhteiskunnalla olisi joku velvollisuus maksaa bile tai ravintoloissa syömisrahaa.

Tiedän myös useamman tarinan, jossa sananmukaisesti roikutaan yliopiston kirjoilla, kun gradujen yms teko ei nyt kiinnosta. Jep, tällä Suomi nousuun...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Joo, ja minun opinnoistani 70-luvulla on jo 40 vuotta, ja sinä aikana maailma on totisesti muuttunut.

Opintojen rahoittaminen lainalla on itsestäänselvyys, jos muu tuki ei anna riittävää toimeentuloa. Valmistumisen aikaan mennessä sitä oli kertynyt noin henkilöauton hinta - ja tietenkin oli hyvä, että sai lainaa ja valtio sen takasi. Sitten sitä vuosien saatossa maksettiin pikkuhiljaa pois, ja sekin päivä koitti kun se oli vihdoin loppuun maksettu.

Suomessa ei sentään ole tarvinnut maksaa lukukausimaksuja, kuten Jenkkilässä on maan tapa (ja vanhemmat alkavat säästää niitä varten jo lapsensa synnyttyä).

Eikä se oppi mennyt kaaliin silloinkaan ilman työtä -- tentissä reputti ellei osannut riittävästi, eikä osannut ellei kuunnellut luentoja, osallistunut ryhmäopetuksiin ja lukenut. Se tietenkin otti oman aikansa, joiltakin lyhyemmän, toisilta pitemmän. Mutta sitä vartenhan oltiin päätoimisia opiskelijoita.

Muistan, kuinka poikamiesopiskelijan ruokavaliota monipuolisti ensimmäisen helposti lämmitettävän eineksen, maksalaatikon, tulo markkinoille -- sitä ennen piti kämpillä keittää kananmunia ja paistaa lenkkimakkaraa, ellei sitten käynyt syömässä opiskelijaruokalassa. Elokuviin pääsi halvalla liittymällä johonkin elokuvakerhoon. Osakuntien opiskelijabileissä sai kuunnella elävää musiikkia, tai sitten vinyylilevymusiikkia. Liikunnalle löytyi monia halpoja muotoja, ja vapaa-ajan harrastuksillekin oli omat opiskelijajärjestönsä. Rentoutumista ja virkistymistä siis löytyi monipuolisesti, vaikka rahan käyttö pitikin suunnitella eikä ylellisyyteen ollut varaa törsätä. Ulkomaan matkat eivät siinä elämänvaiheessa tulleet kysymykseenkään. Mitään suurta tragediaa ei kuitenkaan tämän elämänvaiheen yleisesti koettu olevan.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Eipä ole itsellenikään "traumoja" jäänyt. Lähinnä ylpeyden tunne, että siitäkin on selvitty. Oppi muuten rahan käyttöä tuona aikana. Ja arvostamaan juuri noita elämän pieniä asioita, joita ei vielä tänäkään päivänä pidä itsestäänselvyyksinä.

Toimituksen poiminnat