Miksi perussuomalaiset?

Poliittinen herääminen on tapahtunut kohdallani varsin myöhään. Ensimmäisen kerran äänestin 30-vuotiaana. Miksi? Olen tähän asti vastustanut puoluepolitiikkaa ja ajattelin, että päättäjiksi pitää saada sellaisia ihmisiä, joilla on oikeasti osaamista ja halua muuttaa asioita. Sinne eivät kuuluu puoluekirjan omaavat joo-joo miehet eikä naiset. Olen matkani varrella äänestänyt demareita (antakaa anteeksi, ei tule toistumaan), kokoomusta, keskustaa. Nuorempana protestoin, kun en saanut antaa ääntäni Pekka Haavistolle, joka on mielestäni edelleen yksi järkevimmistä ja asiaosaavimmista politiikoista.

Miksi sitten perussuomalaiset? Viime kevään tein päätöksen, kun olin vaalikoneissa saanut 3 kertaa saman ehdokkaan itselleni sopivimmaksi, ottaa yhteyttä ehdokkaaseen.  Sovittiin tapaaminen, keskusteltiin ja tämä sinetöi ääneni. En ole itseäni aiemmin pitänyt edes muodollisesti tahi muutenkaan pätevä politiikkaan. Noin 20 vuotta olen aktiivisesti seurannut vierestä, tuskaillut, ärsyyntynyt, mutta toisaalta syttynyt aiheista. Keskustelut ehdokkaani kanssa jatkuivat, tapasi kevään aikana muuta puolueväkeä. Minut toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi, otettiin vastaan avosylin. Liityin puolueeseen, koska vaihtoehtona olisi ollut sama, jatkuva sohvalla valittaminen, että kyllä asioille pitää tehdä jotain.

Aiheet, joita perussuomalaiset ääneen puolustavat, ovat itselleni tärkeitä. Olen isänmaallinen ja koen suomalaisuuteni etuoikeutena. Tätä etuoikeutta haluan puolustaa. Olen ylpeä suomalaisuudestani, Suomen lipusta ja kansallislaulusta. Meillä on puhdas luonto sekä turvallinen ympäristö. Olen kiitollinen siitä, että minulla on koti, uskonto ja isänmaa. Kohta alkaa huuto….populismia… ei, nämä ovat oikeasti omia tunteitani ja niitä ei voi kukaan minulta viedä. Se on tunnetta, että kuuluu johonkin ja se on puolustamisen arvoista. Muut puolueet pitävät mielestäni näitä arvoja ja tunteita itsestään selvyytenä, minä en.

Olen ollut aina vastarannankiiski, joka haastaa itsensä ja muut. Asiat voisi tehdä helpommin, olla olematta vastahankaan. Asioille pitää olla perusteet ja varsinkin yhteisiä asioita pitää hoitaa asiantuntemuksella sekä osaamisella, ei puoluekirjalla. Se kaikki loka, mitä perussuomalaiset ovat niskaansa saaneet viimeisen vuoden aikana, on järkyttävää. Perussuomalaiset ovat vihdoin hallitusvastuussa, päättämässä 1/3 vahvuudella. Jokainen politiikkaa seuraava tietää, ettei päätöksiä tehdä yksin, kaikkiin päätöksiin ei ole edes mahdollisuutta vaikuttaa, koska EU ja EURO. Päätökset valtakunnan tasolla vievät aikaa, ei lakeja tms muuteta viikkojen, eikä kuukausien aikana.

Asiat, joihin perussuomalaiset ovat halunneet muutosta, ovat mm. valtion velkaantuminen ja Suomen yhteiskuntaa hyväksikäyttävä maahanmuutto. Valtion velkaantumisen pysäyttäminen on käsi kädessä euroon ja EU:hun. Olen edelleen yhteiskuntasopimuksen kannalla. Ei tietenkään tunnu hyvältä, kun itseltä otetaan, mutta ajattelen henkilökohtaisesti sen mahdollistavan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen.  Kreikkaan ei perussuomalaiset ole lupaustensa mukaisesti antaneet yhtään mitään. Päätökset, joita on käsitelty, ovat kokoomuksen ja demareiden edellisellä hallituskaudella aikaansaamia (kts esim Saarakkalan blogi). Perussuomalaiset ovat ainoa puolue, joka on johdonmukaisesti vastustanut puoluetukien lisäämistä, päinvastoin vaatineet leikkaamista, joten se siitä säätiökateudesta. Ja autokateutta en ymmärrä laisinkaan. Tulisiko valtionpäämiesten ajella ladalla? Valtion velkaantumisen taittaminen on myös rakenteiden uudistamista ja tätä rakennemuutosta toivottavasti jatketaan. Työtä riittää ja perussuomalaiset kantavat vastuunsa. Ministerit ovat hoitaneet työnsä hyvin. Niin hyvin, kuin tässä tilanteessa on mahdollista.

Ja edelleen, en sensuroi, en bannaa, mutta odotan järkevää keskustelua ja käytöstapoja.

Käyttäjäkuva
Perussuomalaiset Joensuu

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu